Mitä ovat nuo korkeat jutskat tuolla takana? Muoks, myöhästyin, oli jo tullut uusi kuva väliin. Tarkoitin tuota edellistä kuvaa jossa on kaksi tornimaista jutskaa siellä takana.
Nämäkin ovat keskivertoaikuisen kokoisia.
Lintujen kerrostaloja, Nuu.
Ihanko totta? Ajatuksena vai ihan toteutuksena niin että siellä voi pesiä?
Mahtaakohan täältä puuttua enää mitään jooga-asentoa?
Ilmeisesti sekä että, osa oli kai vitsiä, mutta kyllä siellä on ymmärtääkseni pesittykin.
Selällään makaava joogaaja sulautumassa luontoon.
Ja mahallaan makaava joogaaja sulautumassa luontoon. Sammal on sen jo peittänyt ja kohta peittää talviokin.
Istutusastioista voi tietysti tehdä tällaisia persoonallisiakin.
Nyt on pakko mennä nukkumaan, huomenna on työpäivä. Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin…
Kertakaikkiaan vaikuttava puisto. Hämäristä aivosopukoista nousee lapsuusmuistoja, jos on 6-tien varrella nämä veistokset…? Pitänee ihan pistäytyä ensi kesänä mökkireissulla.
Persoonallisia. Hauskaa katseltavaa siitä miten toinen on toteuttanut itseään.Pidin kovasti niistä lintujen kerrostaloista. Lapsena siellä on varmaan ollut hauska seikkailla ja antaa mielikuvituksen lentää.
Vaikuttava tosiaankin. Kauniisti sammaloituneita osa.
Katsoin jo reittihausta kuinka pitkä matka olisi patsaspuistoon, näytti harmittavasti lähes 500 kilometriä. Ihanan näköistä, uskon että taiteelliset lapsenikin olisivat hyvin vaikuttuneita jos pääsisimme tuonne katsomaan.
Enosi on ollut mielettömän ahkera kun on tehnyt patsaita noin huiman määrän!
Olen vielä aivan "vihreä" näissä puutarha-asioissa. Vuoden verran olen raivannut vanhahkon talon vuosia hoitamatta ollutta pihamaata ja käynyt aina välillä hakemassa tietoa ja innostusta näiltä puutarhanetin sivuilta. Juuri eilen haaveksin Jouluruusun kuvagalleriassa keväisten puutarhakuvien parissa ja suunnittelin tulevia istutuksiani. Nyt kun huomasin, että Veijo Rönkkönen on Jouluruusun eno, täytyy todeta, että viherpeukalo ja kauneudentaju todella kulkevat teillä suvussa. Olette kumpikin ahkeralla työllä ja luovuudella aikaan saaneet sykähdyttävät ja hengästyttävän runsaat paratiisipuutarhat. Veijon patsaspuistosta kiinnostuin jo vuosia sitten patsaiden vuoksi, mutta myöhemmin silmäni ovat avautuneet myös hänen puutarhurin taidoilleen.
Lisää kuvia Patsaspuiston huikeista patsaista löytyy myös täältä galleria-linkistä.
Kukkaistutusta sylissään kantava harmaamekkoinen nainen.(patsas sivulta 7).
Kukkaistutus oli kaunis ja teki vaikutuksen myös meihin kun kävimme
viimeksi heinäkuussa 2007. Silloin hän näytti tältä. Patsaan hiuksiin on mukavasti sammaloitunut sävy-sävyyn keltaiset "sammalkukat".
Ja entäs tämä pieni neiti kukkaisnaisen vieressä , lasihelmineen.
Nyt on ihan pakko pitkästä aikaa kommentoida (aika on menny yleensä vaan lukemiseen). Kiiiitooos ihan hirveesti Jouluruusu tästä viestistä, ihanaa saada kuulla etenkin lapsen kokemuksia tuolta puistosta. Olen monia vuosia ajanu aina puiston ohi mummolaan mennessä, kolme kesää sitten pysähdyimme siskoni kanssa ''turistimatkalle'' puistoon. Ja sitä kukkarunsautta ! Patsaatkin tosi mielenkiintoisia, mutta ne kukat, ne kasvit ! Sinä kesänä kävin varmaan kolme kertaa siellä eri aikoina kesää. Ja aina oli uutta. Omalle pihallenikin otin sieltä idean: risuista ja kaikenlaisesta kompostoituvasta nurmikkopaloista ym. jätteestä tein kummun pihalleni. Siellä enosi pihalla on niitä kumpuja useitakin ja ihanien harjaneilikoitten tms. peitossa.
Laitapa kuvia myös niistä isoista linnuista ja puista, mitä enosi rakentanu sinne lähemmäs kutostietä ja mitä kaikkee muutakin siellä, en kaikkee muista. Ihana kun voi näin kuvistasi ihailla niitä!
Jouluruusu, oli hieno idea sinulta laittaa enosi puutarhakuvia patsaineen tänne. Olen paljon lukenut, ja sinultakin kuullut, tästä Parikkalan ihmeellisestä patsaspuistosta. Kiitos kun ilahdutat meitä.
Kiva, jos tykkäätte ja kesällä sitten Zibuli ja muutkin ehkä innostuvat vierailemaan itse puutarhassa, kun tässä saavat hiukan maistiaisia.