Vuosia sitten samanikäinen serkkuni kertoi patikoineensa pyhiinvaelluksella Espanjassa.
Mielenkiinto heräsi ja tänä keväänä saimme reissun toteutettua.
Se oli "the reissu". Kaksi keski-ikäistä työnpuskijaa lähtee matkaan josta ei tiedä muuta
kuin sen että on menolippu Pariisiin ja hostellipaikka.
Matka kesti kolme viikkoa ja ohjelma muotoutui päivittäin: edellisenä iltana kuulostelimme
miltä tuntuu ja sen jälkeen päätettiin huomisen päämäärästä.
Ihan ensin piti päästä Pariisiin. Olin jo talvella varannut halvat suorat lennot.
Tärkeintä oli olla päiväsaikaan perillä, kun ummikkona menimme.
jo
Lapiohommiin perehtyneenä bongasin ensimäiseksi Seinellä hiekkalastin!
Varhaiskevät jo vähän vihersi rannan puita.
Mustaraitainen esikko pisti pysähtymään. Olisin ostanut, mutta ihän sitä voinut lähteä kantamaan.
Viivyimme kolme yötä samassa hostellissa, päivät meni haistellessa suurkaupungin aromeita.
Maanalaisella ajaminen, monenlaisten ihmisten näkeminen ja poliisiautojen sireenien jatkuva ääni
irroitti kertaheitolla arkielämästä.
Ihan hyvä alku pyhiinvaellukselle, nähdä että elämää on minunkin tuulitakin ulkopuolella.
(Se tuulitakki sitten myöhemmin varastettiin.)
Tämä taideteos oli kirpputorialueella sisäpihalla. Onneksi kirppis oli kiinni!
Nyt on maistettu sushia. Tykkäsin kovasti. Tuo vaalean vihreä kökkö näytti makealle ja maistoin sitä ensimäiseksi.
Hetken päästä nokkavarressa räjähti atomipommi ja tajunta laajeni, vesi tuli silmiin.
Näin olin tutustunut herkkuun nimeltä vasabi.
Sain kyllä puikot ruokailua varten mutta en osannut niillä syödä.
Yllätyksellinen näyteikkuna ilhdutti, ihan nauratti!
Yksi unelmistani on ollut nähdä Mona Lisa.
Menimme aamulla jonottamaan n. 30 metriä pitkän jonon päähän, sitten suoraan taulun luo.
Lasiseinä välissä himmensi vähän näkyvyyttä.
Notre Dame on kauniimpi tältä puolelta. Edessä oli rakennettu katsomo ja kaikenlaisia pömpeleitä.
Paljon ranskalaisia luokkaretkeläisiä liikkeellä.
Montparnassen näköalaikkunasta kuvattua.
Alhaalla näkyi Montparnassen rautatieasema josta huomenna
lähtisimme TGV junalla halki Ranskan kohti Irunia.
Että rautatieasema voi olla ISO.
Jo junamatka halki keväisen ranskanmaan oli elämys!
Avaruutta. Maisema oli todellakin monenlainen. Tämän takia kannatti lähteä junalla.
Irunissa "kierrätettyjä rautatietarpeita".
Vaellus aloitettiin Irunista. Tästä lähdimme.
Alberguen ovessa oli englanninkielinen teksti jossa sanottiin että jos et halua kävellä, et ole tervetullut.
Sain pyhiinvaelluspassin ja simpukankuoren joka olisi kuulunut laittaa repun päälle näkyville, mutta en raskinut.
Passi leimataan aina, kun yövytään albergueissa, ne ovat halpoja vaatimattomia majapaikkoja reitin varrella.
Tämä tuntui ihanalle.
Kesäaamu, aurinko nousi, lampaita pellolla…
…pikku talo, kukko kiekui ja rannalla saapasteli komea kalkkuna (jota ei juuri tästä kuvasta huomaa).
Kylä jää taakse, mitenkähän meidän käy…
Talven keskeltä lähteneelle muurin viherrys oli ihme.