Tässäkohtaa alkaa jo olla päivän kävely loppusuoralla: edessä Oros ja kauempana Donostia San Sebastian.
Meinasin ihan läkähtyä kun näin nämä puut! Miten sitä voi olla noin nätti!
Rannalla oli jo elämää, mies rakensi hiekkalinnaa, lainelautailijat harjoittelivat aalloissa ja jokunen auringonottajakin. Koirat leikkivät vapaasti rannalla. Ihan kuin turistikohteessa, mutta yhtään kaupustelijaa eikä kojua missään.
joka kuvalle. Upea matka, ystäväni on tehnyt saman reissun pari vuotta sitten. Jos olis selkä ja jalat kunnossa, olis kiva itsekin lähteä.
Prinsessasadusta? Pikkutyttönä minä olisin halunnut asua juuri tuollaisessa talossa. Tietenkin talon prinsessana.
Luonnon taideteos.
Tykkään kaikista kuvista, kevät on niin hienoa etelämmässäkin.
Huvittaa sivulla 3 oleva kuva kirkosta ja hamlatuista puista, vasemmassa reunassa on ikäänkuin eteenpäin kurkottava, kuunteleva hahmo kirkollisessa päähineessä, ja käsiään levittelevä kaveri selostaa hänelle jotain.
Reittimerkki katukivessä.
Kyllä, matka oli elämyksellinen. Niinhän sitä matkakumppanini Maijan kanssa laskettiin että nyt se on mentävä kun vielä pääsee ja päästetään.
Oikeastaan tämä oli meille molemmille ensimäinen oma loma. Tähän asti vuodet ovat olleet aina täynnä jonkinlaista työtä, lomallakin. Lomareissut on aina olleet suunniteltuja (tietenkin perheen kanssa pitää olla).
Nyt todellakin vaan kuljettiin ja edellisenä iltana päätettiin mihin huomenna mennään. Kohta kerron lisää miten tarina jatkuu.
Bumble, niimpä onkin, onkohan se " ylistyskuoro"?
R&T, Akvedukti se kyllä voisi olla!
Tässä vaiheessa reissua tultiin siihen tulokseen että haluaisimme jatkaa rannikkoa pitkin Oroon,
mutta reitti on ehkä liian rankka. Ostettiin piletit pamplonaan. Tämä "oraakkeli" oli Pamplonan linja-autoasemalla.
Tykkäsin kovasti Pamplonasta. Tämä pikkuriikkinen talo on taidettu ahtaa jäljestäpäin isojen väliin?
Vanha kaupunki oli ihana, illalla kaupunki oli täynnä ihmisiä ja näytti että kaikki kynnelle kykenevät ovat
lähteneet parhaimmissaan perheineen ulos. Ihmettelin sitä kuinka paljon oli pieniä lapsia isovanhempiensa kanssa liikkeellä.
Seuraavana päivänä nokka näytti kohti Jacaa.
Vertailimme eri vaihtoehtoja minne lähtisimme ja ystäväni taustatukena puhelimen
toisessa päässä muuan "vanha" vaeltaja (terveisiä Hannalle!) ehdotti tätä aluetta.
Bussimatkallakin näkee paljon. Maijaa hymyilytti minun kuvien ottaminen "ruilauttelemalla".
Seuraavat kuvat on bussin ikkunasta ruilauteltuja.
Hienoja kuvia ja hienoa kerrontaa, Ania 
Kuva kuvalta, pienen kertovan tekstin kanssa eteneminen on kiehtovaa ! Tuskin maltan odottaa että pääsen jatkamaan reissua täällä kanssasi !
Se 3.5. klo. 10.15 kuva on tosiaan akvedukti
( puusta, kivistä, tiilistä tai betonista rakennettu vesijohto, jossa vesi virtaa painovoimaisesti)
Santiago de Compostella on kokemuksena varmasti unohtumaton ja samalla matka minuuteen. Varsinkin jos taivaltaa yksin, on aikaa kohdata itsensä. On aikaa upeille näkymille, mutta myös omille ajatuksille.
Miten vesi voi olla tämänväristä? Tulviva järvi oli todella kaunis. Seutu oli aika vuoristoista.
Jacassa nähtiin taas lunta. Tosin kaukana vuoren huipulla.
Huitukalle ja muillekin kerron lopuksi koosteen ajatuksista.