Miten tästä kertomuksesta pystyy pysymään poissa… Kiehtovaa ja koukuttavaa !
Asemalla sentään jokunen asukas. Kylän pikkupojat ovat tulleet kaupittelemaan löytämiään puolijalokiviä. Eli autiomaasta voi löytää aarteita, kun oikein osaa etsiä. Niin kuin ne ameriikkalaisetkin löysivät kultaa. Silmän lumetta koko hiekka. Se kätkee piiloonsa valtavat aarteet. 
valinnan vaikeutta. Oisko toi sittenkin nätimpi?
Olin päättänyt, että mitään en osta. Mutta kun tämä kauppamies oli niin ihana yhden kivensä kanssa, että en mä kertakaikkisesti voinut vastustaa, en kiven kimpaletta enkä sen myyjääkään. Itse ihanainen kultakimpale oli tuo pieni myyntimiehen alku!
Minun aarrekiveni tuo isoin. Kääntelipä sitä miten päin tahansa, niin joka sivulla on oma "kiven maisema" katsottavana
Juna jatkaa kulkuaan kohti Kiinaa. Maisema ei juurikaan muutu, mutta silti sitä jaksaa lähes lakkaamatta tuijottaa. Täällä on tilaa omille ajatuksille. On kuin tuleen tuijottaisi.
Auringon lasku Gobin autiomaassa.
Sen myötä jätämme hyvästit Mongolialle. Seuraavana päivänä heräisimme jo Kiinassa.
Peukku joka kuvalle ihan sanallisesti! Hassua, että keittiökin ympärillä katoaa olemattomiin, kun katselen noita maisemia. Suren jo etukäteen matkaan loppumista…
Unohdin peukuttaa, kun seurasin mitä seuraavaksi tapahtuu, joten täältäkin peukkua sanallisesti. Ihanaa seurata matkan etenemistä! Jatkoa odotellen… eihän vielä loppunut?!?
Upea matka! Lisää kuvia odotan.
Ei loppunut vielä matkan teko eikä kuvat, mutta loppu häämöttää jo. Vain puolen päivän taival Kiinassa jäljellä. Ja sit tää reissu on loppu - ja ihan kesken ja ihan liian aikaisin. Siltä se silloin tuntui. Viikko raiteilla kulkien ei ole kuin yksi hujaus vain.
Kokoilen tässä voimiani ja muistikuviani ja jatkan taas rataa pitkin reissaamista iltasella.
Siihen asti 
Heips ja nähdään taas 
Mielettömät kuvat ja tunnelmat, kiitos kovasti! Mullakin työn alla tuo Hytti nro 6 
Piti ihan asiastatehen käydä katsomassa missä tänä iltana menet. On ollut hieno matka.
Kiinan raja ylitettiin puolen yön tietämissä. Tarvittavin muodollisuuksin tietenkin. Taidettiinpa siinä jotain papereitakin taas täyttää, mutta ei mitään hämminkiä. Matka jatkukoon. Vaan kun ei jatkukaan! Mitä nyt? Mitä siellä on tekeillä? Porukat pyllistelee ikkunoista ulos ja ihmettelee.Minun ei tarvitse roikkua ikkunasta, sillä luottokonduktöörimme vinkkaa madamea(!) tulemaan avoimelle ovelle
<o:p>
</o:p>
<o:p></o:p>Arvasin jo, mitä on telkeillä. Lilluimme ilmassa kolmisen metriä maan pinnan yläpuolella. Oli meneillään telien vaihto. Raideleveys muuttui Kiinan puolelle mennessä, ja niinpä oli alle pantava uudet telit. Nyt se sentään tapahtui miesvoimin ja koneellisesti. Yhdeksän vuotta sitten homman hoitivat käsipelissä hennot nuoret naiset tennareissaan ja kepeissä kesäasuissaan. Ja hyvin ja ketterään sen tekivätkin.
Junassa sähköt poissa ja mieletön kuumuus. Jyskettä, pauketta ja kaikuvaa kolinaa. Vieressä toinen vaunu myöskin ilmassa. Vilkutellaan naapureiden kanssa ja kuivaillaan yhdessä hikeä. Viimein laskeudumme maan kamaralle, ja nyt sitten matka jatkuu ihan oikeasti. Shampanjat sen kunniaksi.
Yöilma viilentää vaunun, ja matkaajilla uni maittaa.
<o:p> </o:p>
Aamulla äkkiä verhot auki ja Kiinan maata näkemään. Mongolian jurtat ovat vaihtuneet tutuihin kiinalaismallisiin rakennuksiin. Nämä näköjään vielä jostain syystä asumattomiakin. Ei kai vain aikomuksena ole tänne asti siirtää niitä Pekingin hutonkien asukkaita, joiden kodit revitään maantasalle uusien loistoasuntoja sisältävien mahtavien kerrostalokompleksien tieltä. Varsinkin vanhemmalle väestölle on kova paikka aloittaa elämä alusta oudossa ympäristössä outojen ihmisten kanssa. Edessä useimmilla pakkomuutto kauaksi tutusta ympäristöstä, sillä uusien asuntojen hinnat ovat tähtitieteellisiä, jopa suomalaisen mittapuun mukaan.
Tässä vanhempaa rakennuskantaa. Jokaisen kaariseinän takana yhden perheen asumus. Eivätkä ole vielä pois käytöstä nämä asunnot, vaikka saattavat ränsistyneisyyttään hylätyiltä vaikuttaakin. Kyllä niissä asutaan, ja uskoisinpa, että vielä kauankin. Tiivisyhteisöasuminen yhdistettynä niukkaan elintasoon ei luo maaperää omasta lähiympäristöstä huolehtimiseen. Kiinassa köyhä on köyhääkin köyhempi ja rikas taas ihan käsittämättömän rikas. Ja kuilu näiden ääripäiden välissä vain syvenee ja syvenee.
Täälläkin puutarhuri elää kätevästi työnsä keskellä. Hän lienee tyytyväinen Kiinan oloissa poikkeuksellisen rauhalliseen asuinympäristöönsä. Muuta liikenteen melua ei tuolla ole kuin vauhdilla ohi kiitävät junat.
Auringonkukka- ja maissipeltoja silmän kantamattomiin. Tosin kovin kauaksi silmä ei kanna, koska alueella on hiilivoimalla toimivia tuotantolaitoksia, joten ilma on sameana hiilipölystä. Tuulien mukana kantautuva Gobin autiomaan hiekkapöly lisää myös aika ajoin ilman sakeutta. Ja Pekingiä lähestyttäessä lisääntyy liikenteen ja muu suurkaupungin saaste niin, että näkyvyys voi olla joskus todella huono.
Sadonkorjuun aika. Ja tästä nyt näkyy juuri tuo ilman sameus. Kovin kauaksi ei maisemia näe.
Pelloilla näkee siellä täällä hautakumpuja. Itseasiassa en ole koskaan Kiinassa liikkuessani nähnyt hautausmaita. Ehkä ei ole vain osunut kohdalle, Maaseudulla sen sijaan näitä hautoja näkee pelloilla useinkin.
untako vain?
Pakkaamme pikkuhiljaa matkalaukut – ja teemme samalla hytissämme matkan tuoksinnassa unohtuneen viikkosiivouksen. Kiinan valtio tarjoaa koko junan väelle aamiaisen ja lounaan tänä ainokaisena päivänä, jonka junamme Kiinan alueella matkasi. Ei niin kulinaristinen kokemus tälläinen massaruokailu, mutta tulimme kylläisiksi, ja se oli tarkoituskin. Hieno ele joka tapauksessa tälläinen tervetulotoivotus. Niinpä sitten veimme lempikonduktöörillemme loput muonavarantomme, joista hän ilahtui niin, että antoi meille muistoksi vaimonsa tekemän kauniin lasihelmikalan.
<o:p> </o:p>Pakkaan myös molemmat kamerani, joten loppumatkan näkemisen arvoisesta jokilaaksosta ja sen kallioseinämistä ei sitten ole yhtään kuvaa. Kuten ei siitä valtavasta ydinvoimalastakaan, jonka järkyttävän kokoisien ”tötteröiden” ohitse ajoimme lähes seinämiä viistäen. (ehkä LiisiA:lta löytyisi jokunen kuva näistäkin) Loppumatkan halusin vain fiilistellä ilman kameran kanssa touhuamista. Ihastelin näkymiä ja muistelin ilolla, mutta samalla haikein mielin taakse jäänyttä matkaamme. Tekisin sen milloin tahansa uudelleen. Oli se vaan matkojen matka ja hieno elämys!
Kuin varkain lähestymme Pekingiä. Mistä se oikein alkaa ja mihin se loppuu. Entisen uudenmaan läänin kokoinen alue. 13 miljoonan asukkaan kaupunki. Matkaa kaupungin sisälläkin tehdään pitkään, ennen kuin alan tunnistaa tuttuja paikkoja ja rakennuksia.
Takana on 8000km matkaa raiteita pitkin ja reilu viikko iloista junaelämään. Olemme perillä. Olemme Pekingissä.
Ja tuo Peking - se onkin jo sitten taas ihan toinen juttu.
Kiitos! Tekstejäsi on ihana lukea, kun kerrot oikeasti asioita. Huomaa että olet viihtynyt ja nauttinut matkasta.
Meidän tuttu teki viime vuonna samaisen reissun opiskeluvaihtoprojektin myötä. Kehui myös reissua. Sen seurauksena lähtee pian pariksi kuukaudeksi Kiinaan opiskelijavaihtoon 
Iso KIITOS ja kumarrus hienosta matkasta, nautin joka hetkestä. Harmi ettei lämpötiloja ja tuoksuja saanut mukaan;)
Laitan tänne huitukan hienon matkakertomuksen perään pari kuvaa, joista hän tuossa mainitsikin.