Niin on! Minun 8-kymppinen äitini tekee suurimman osan minun ja veljeni perheitten mehuista ja hilloista ja poimii marjat ja sienet. Tykkää kun saa tuntea itsensä hyödylliseksi ja minä tykkään kun ei tarvitse itse laitella ja keitellä. Omakin mehumaija kuumenee jonkun kerran vuodessa, ja minä kyllä laitan sokerin jo sinne marjojen sekaan. Pullot kuumennan tiskialtaassa niin kuumalla vedellä kuin keittiön hanasta tulee, tai tiskikoneessa ylösalaisin niitten lautashäkkyräpiikkien päässä.
Pikaista vastausta kaipaavana täällä kyselen.:Päivällä latasin eilen raivaamani raparperin varret mehumaijaan ja nyt on mehua kattilallinen. Mitä siitä mössöstä vois tehdä vai voiko mitään ? Heivaanko se männynjuurelle roskiin vai voiko sitä käyttää vaikka piirakassa. Sokeria en siihen laittanut, vasta mehuun laitan sokerin.
Minä olen pakastanut sitä mössöä, mutta laitoin sokeria sekaan sillä muistini tylsillä luistimillä tuli mieleen joku entsyymitoiminta tms. joka pakastaessa syö sokeria. Ja sitten olen sitä möhnää laittanut suurena herkkuna pannukakkujen ja lettujen päälle. Meillä ei muut tykkää raparperista kuin minä ja minä tykkään suuresti.
Tämän vuoden pudokasomenoista ja raparperista tuli niin hyvää mehua että aion kyllä tehdä sitä lisää. Omenia noin 75% ja loput raparperia niin että mehumaijan yläosa tulee ihan täyteen. Kertakaikkiaan hyvää. Mutta sitä möhnää en laittanut kuin kompostiin.
Sen verran madonsyömiä omenoita on nyt.
Aikani asiaa pohtiessani laitoin kaikki sen mössön sokerin kans pakkaseen kun koemaistoin sitä ensin pienen erän. Mies tuntui kans tykkäävän. Kaupan pakastetaikinaa (muro-) löysin pakasteesta yhden paketin ja tein koeleivonnaisen siihen sen mössön kans. Saapa nähdä saanko syödä sen ihan itse yksin.
Minä kun en osaa mehumaijaa käyttää 
Sain sellaisen kaveriltani tarpeettomana, mutta tuolla tyhjän panttina seisoo. Joskus kyllä kunhan ehdin niin…
Nuu, mehumaijan käyttö on kyllä niin helppoa, että se kannattaa kokeilla. Sehän tekee työnsäkin itsekseen…
Kun ei ole käyttöohjetta… Ai helppoa, löytyisiköhän kuukkeloimalla ohjetta… Eihän tässä nyt muutakaan tekemistä ole joten kuukkeloimaan sitten vaan 
Yläosa marjoja täyteen ja alaosassa koko ajan kiehuvaa vettä, ei saa päästä kuivumaan. Mie laitan ison kattilan hieman alemmas ja letkusta saa valua valmista mehua sitä mukaa kun sitä tulee. Vasta valmiin mehun sokeroin (n.300g/l ja säilettä ohjeen mukaan) ja pullotan uunissa 100º kuumennettuihin pulloihin aivan piripintaan. Kumikorkit kastan kiehuvassa vedessä ja suljen heti pullot. (Tänä vuonna pakastan suurimman osan ilman sokeria.) Yläosassa olevia marjoja ei saa painella tai sekoittaa mehustamisen aikana. Maijallisen mehustamiseen menee yli puoli päivää. Kun marjat näyttävät kuivan oloisilta, eikä mehua juuri enää valu, voi lopettaa. Jotkut keittävät marjanperskeitä vielä vesitilkan kanssa jälkimehua.
Mehuja kanattaa tehdä eri marjoja sekoittamalla niin ei kyllästy makuun talven mittaan.
Paljonko marjoja siihen yläosaan sitten menee litroissa? olin just kuukkelointikierroksella eikä määrästä ollut missään löytämissäni ohjeissa puhetta. Eli mitä on täyteen, paljonko täytyy kerätä? (siirrän tämän keskustelupätkän tuonne kokkauksen puolelle kunhan ollaan valmiit )
Menisiköhän siihen noin 8l? Vajaita ei minusta kannata keittää. Olen tehnyt niin, että edellisenä päivänä olen maijallisen kerännyt ja seuraavana keittänyt. Samalla taas olen kerännyt seuraavan päivän maijallisen.
Minä pullotan suoraan maijasta. Liotan pestyt pullot vedessä (tai vedellä täytettynä), jotta pöpöt herää eloon ja laitan mehustumisen ajaksi kuumaan uuniin, jotta ne pöpöt kuolee. Uunista otan kinnas kädessä pullon kerrallaan maijan vieressä alapuolella olevaan kattilaan (joka on tuolin päällä) ja lorotan piripintaan mehun ja suljen korkilla. Korkit myös liotan etukäteen ja keitän vedessä. Tämän tavan opin lapsuudenkodista. Mulla homma menee kyllä muutamassa tunnissa.
Marjojen määrästä en osaa sanoa, kyllähän sitä voi vajaankin maijallisen keittää. Täpötäyteen ei maijaa kannata laittaa, ettei mehutila käy liian pieneksi ja mehu valu veden joukkoon.
Jaa niin, ennen mehun pullottamista lasken kannuun pari litraa mehua ja kaadan takaisin marjojen päälle ja odotan hieman ennenkuin aloitan varsinaisen pullottamisen. Ja jos näkyy vielä sulamatonta sokeria niin valutan vielä, että mehu olisi tasalaatuista.
Vielä yksi kysymys: paljonkohan mehua tulee tuosta n. 8 litran määrästä marjoja? Varmaan tosi tyhmä kysymys, vaan kun ei ole minkään maailman käsitystä asiasta on pakko kysyä
Riippuu marjoista ja kesästä, arvioisin 5-7l. Pienikin määrä vadelmia muiden marjojen joukossa antaa hienon aromin.
Jos ei ehdi hetikohta ja jatkuvasti pullottamaan suoraan maijasta, voi letkun alle pistää kiehuvan kuumaa kestävän ns. elintarvikeämpärin, sellasen 10 litran. Itsekseen ämpäriin tippuva mehu pitää tietenkin suojata epäpuhtauksilta ja siihen käy meiniosti kertakäyttömyssy, sellainen joita keittiön väki käyttää työssään tai puhdas sideharhokankaan pala. Myssyyn pieni reikä keskelle ja letku läpi ja ämpäri jakkaralle niin ettei letku osu mehuun vaikka sitä tulisikin se 8 litraa. Tää on tosi kätevää esim. sellaiselle sähkömaijalle, joka ei tarvi hellaa.
Tosin jos on lemmikkieläimiä tai pieniä lapsia, homma on liian vaarallista. Se mehu on polttavan kuumaa tosi kauan siellä ämpärissäkin. Mut muuten helppoa, ei tarvi vahtia niin paljon, et tuleeko maijan yläosa liian täyteen mehua vai ei.
Minä pakastan mehun maitotölkkeihin.
http://www.keittotaito.com/hoyrymehu.html
äärettömän helppoa ja yksinkertaista
(paitsi jos pitää ensin hankkia viinapullot ;))
ei lapset siihen lähelle tule jos tietävät, mistä on kyse?
Mulle mummu vinkkasi aikoinaan, että kun valuttaa ensin ämpäriin ja antaa sen ämpärin vielä kerran valua mehustimen läpi, saa tasalaatuisempaa mehua. Mulle se sopii tosi hyvin, kun ei tarvitse koko aikaa vahata vieressä, milloin pullo täyttyy (kuten äiti teki aikoinaan).
Mikä kävisi mustaherukalle hillokaveriksi? Onko kenelläkään kokemuksia kurpitsan ja mustaherukan yhteensopivuudesta? Ainakin kurpitsasta ja puolukasta saa mainiota hilloa.
Myös kurpitsasta ja omenasta, mutta mustaherukan kanssa en ole kokeillut.
Kurppahan on niin perusmauton, että varmasti käy.
Omia hillokokeiluja on kiva tehdä. Kannattaa laittaa vaan paperille sitä mukaan mitä kattilaan työntää, että tietää vastaisuudessakin mikä on hyvää.
olenkohan liian hätäinen? nuu, ehditkö siirrellä kaiken tarkoittamasi?
sattui niin somasti, että juuri sain siirretyksi jääkaappiin jähtyneet mehupullot.
kaksi kaimallista keitin ja 8½ litraa sain maukasta janojuomaa. (otin maistiaiset molemmista satseista)
luin osan noista vanhoista siirretyistä jutuista ja huomaan taas, että kovasti oion hyviä neuvoja. silti mehu säilyy ylivuotiseksikin, jos vaan riittää, etten juo sitä ennen uutta satoa.
minun maijani on kahdeksanlitrainen (kymmenlitraisia olen nähnyt myynnissä. mahdetaanko niitä tehdäkään isompia?) ja neljä-neljäpuolilitraa mehua siitä kannattaa niruttaa. vadelmia tai mansikoita en ole mehustanut. niistä voi saada hyvälaatuista enempikin.
sailasi kertoo mummonsa neuvosta, jolla saa tasalaatuista mehua. minä en laita uudelleen muuta kuin ensimmäiseen kannuun valuttamani litran ja sen jälkeen nirutan kaiken suoraan pulloihin. niiden väristäkin näkee, ettei mehu ole tasalaatuista. mutta kun se vaihtelu on minusta vain etu:-)
ja se sokeri! luin kahdestakin kurpan jutusta, että litraan mehua 300 gr sokeria. laskenko väärin? 30%? kuulostaa aivan valtavalta määrältä. käytättekö te todella noin paljon? kun ihan ilmankin saa säilyväistä. ookoo - pullot ja korkit huuhdon kuumassa atamon-liuoksessa
edit - taisin osua oikeaan kohtaan, kun nuu on siirtynyt siirtämään kaloja:-)