foksi,onnittelut Kääpiömantelin kasvatuksen suhteen,on todella kaunis alkukevään kukkivapensas. Sitkeä sissi on näköjään ollut:),keväällä sitten palkitsee vaivannäkösi!
Viime keväänä oli ensimmäinen kevät täällä savitontilla. Kiireellä haimme huhtikuussa joitakin kasveja entisestä pihasta,eninmäkseen perennoja ja muutaman ruusun. Kaivoin kaikki kasvit kiireellä vale-istutuksiin?? Kaivurin tehtyä työnsä aloimme kiireesti istuttamaan koristepensaita tontin länsipuolelle. Kiirettä piti,sitten aloin muistelemaan Juhannusruusua? Kyllä sellainen sieltä vanhasta pihasta kaivettiin,vaan missä se on??
Hain ja mietin,missä se on?,luulin sen siinä hötäkässä sitten jääneen sinne:( tuli toukokuun ja lähdimme venettä laskemaan vesille,pakkasimme autoon tavaraa tiukkaan ja rannassa purku vaiheessa jokin tarttui mun housunlahkeeseen?Juhannusruusun yksi pidempi varsi sojotti kohti taivasta mustan säkin sisältä,sanomalehdet sen ympärillä olivat jo aivan kuivia,apua huusin melkein ääneen,voi ,voi. sitten vaan merivettä pussiin. Kotiin tultuamme tarkasetelin resukkaa paremmin,ei taida olla toivoa enää:( Upotin sen kuitenkin vesisaaviin,siinä se oli muutaman päivän,sitten kaivoin kuopan ja istutin sen,en uskaltanut edes toivoa mitään.Resukka oli ollut pari viikkoa kuumassa autossa,yötä-päivää:((
Heinäkuun alussa se virkosi:) yksi kukka tuli siihen pitkään varteen ja loput matalatkin saivat pienet lehden alut!!!! Mulle tämä on suuri ilon aihe,se ruusu tuo kesän!!!
Nämä tarhadaaliat olivat viime kesän paras menestys, siemenestä aivan upeiksi daalioiksi kevään aikana. Tämä kuva on muistaakseni ihan ensimmäisten kukkien aikaan.
Flopiksi osoittautui suorakylvetyt kesäkukat, joilla piti maisemoida isännän kaivuutyömaan jäänteet. Olisin ottanut kuvankin, mutta kun ei ollut mitä ottaisi :/
Mielenkiintoinen ketju. Tuota mantelin selviämistä näillä leveysasteilla olen joskus miettinyt. Tekisi mieli kokeilla.
Itselläni oli vaikka mitä floppeja viime kesänä, johtuen lähinnä liian vähästä vedestä ja happamasta maasta. Purjot lyijykynän kokoisia, retiisit hirveän kitkeriä kastelusta huolimatta, nauriit matoisia, vaikka oli harsokin päällä ja punajuuret onnettoman pieniä. Perunat olivat hyviä, samaten härkäpavut ( niitä lisää ensi vuonna ),muut pavut eivät halunneetkaan kehittyä, sipuli hyvää, mutta pientä, herneet hyviä ( niitä myös lisää ), tilli ja persilja kasvoivat hyvin, kuten myös salaatit ( monta lajia ). Vuonankaalta koitin, mutta sato oli onneton. Kylvin ehkä liian myöhään, kun pelkäsin kukintaa. Marjasato oli hyvä ja niin runsas kun nyt niillä pensailla ( osa uusia ) voi olla. Kasvihuonekurkku oli kokeena ja se oli todella hyvää. Sitä lisää, jotta pärjää koko syksyn omilla.
Ensi kesäksi pitää kaataa puita tontilta, jotta kasvimaahan hölvättävä vesi myös menee kasviksille ja kalkkia lisää keväällä paitsi perunamaahan.
Minulla ei oikein ole kukista mitään sanottavaa viime kesältä. Suurin osa laittamistani oli perennoja ja niistä näkee oikeastaan vasta ensi kesänä, miten lähtivät kasvuun. Kehäkukat olivat reheviä kasvimaan reunalla ja niistä keräsin siemeniäkin, vaan nyt en löytänyt niitä mistään. Mihin olen mahtanut pussukan työntää… Lisäksi omakasvattamat samettiruusut kasvoivat komeiksi, Vanillaa ja jotain keltaista. Auringonkukkia oli montaa sorttia, mutta siemenet ilmeisesti märäntyivät tai sitten joku söi ne. Ainakaan niitä ei missään näkynyt. Tänä keväänä aion esikasvattaa, niin ainakin tiedän, missä taimien pitäisi olla. =D
Viime kesän yllättäjä oli yrtti-iiso, joka siemen iti ja kasvoi komeaksi ja niille sitten yritin paikkaa keksiä. Niitä oli mahdoton määrä, vaikken edes koko siemenpussia kylvänyt. rehevää oli loppukesästä. Niitä oli niin joka paikassa, että oikein rupesin toivomaan, josko joku sittenkin talvehtisi. Nyt ne ovat tuolla hangessa hauskan näköisiä törröttäjiä.
Floppina mainittakoon, että oli appiukon kanssa informaatiokatko, eikä meistä kumpikaan lannoittanut sitä varsinaista kasvimaata. Satoa saatiin vain mun potagerin tapaisesta yrttimaastani.
Chileistä erityisen hyvin onnistui viime kesänä ‘Long Slim’ joka teki ihan kohtalaisesti satoa ruukkukasvatuksessa talon eteläseinustalla.
Kesäkukista erityisen paljon iloa oli valkoisesta kelloköynnöksestä, josta kasvoi ihana ja rehevä, ja kukkikin vielä oikein komeasti. Mielenkiintoisin oli huhtakurjenpolvi, joka iti kuin itikin takkakäsittelyn jälkeen, ja kukkikin sitten myöhemmin kesällä.
Floppeja oli useampia, mutta erityisesti mustasilmäsusannat oli viime kesänä ihan onnettomat.
Kesän perennojen herättämiä ajatuksia ja tunteita: mihin olet ihastunut/rakastunut? Ja mikä on tuottanut pettymystä? Minä olen sydämistynyt syysvuokkoon, joka on ollut minulla jo 3 vuotta, eikä ole kukkinut kertaakaan!! Nytkään ei mitään kukkavarren näköistä ole havaittavissa. Pitäisi kai mennä uhkailemaan sitä kompostilla, jollei ala tekemään kukkia! Vai pitäisikö kokeilla paikanvaihdosta? No, sitten salkoruusut ovat herättäneet suurta ihastusta. Vaikka jotkin tuholaiset tekivät koko alku- ja keskikesän kaikkensa tappaakseen salkoruusuni, niin ne kasvattivat sitkeästi uusia lehtiä ja vartta, ja nyt ne loistavat, upeaa! Ne ovat yksinkertaista kukkamallia, vaaleanpunaisia. Ja suuria kuin teelautaset! Sääli, ettei minulla ole nyt kuvaa näyttää teille. Lisäksi yksi tänä kesänä hankkimistani uusista kärhöntaimista, Blue Angel, kukkii yhtenä sinisenä pilvenä!
Eli ei edes sinne kelpaa ! Oli pakko käydä ottamassa toinenkin kuva, tää on taas viimevuotinen koristekurpitsa, jonka siemenen otin pienestä ja hauskan ryhmyisestä kurpasta. Tollanen siitä tuli . Minä ja kurpitsat ei taideta ymmärtää toisiamme…
Kaunis. Halloweeniks ihan passeli. Mäkin otin koristekurpista siemeniä, niin yhdestä kasvo kesäkurpitsamaisesti pitkulainen ja se kasvi näytti muutenkin ihan kesäkurpalta.
Heh, sit kun haluais pientä ja sievää, tuleeki ihan jotain muuta ja toisinpäin. Kyllä mä taidan ostaa tästä lähin kurpitsani ja kokeilla ensi vuonna ihan jotain muuta
Niinkun tää mikälie asterikin. Ostin niitä viime syksynä, matalia olivat silloin. Istutin ne penkin laitamalle ja keväällä tuli pian selväksi, että ne on saaneet kasvunsäätelyaineita puutarhalla. Tiiä sitten, onko ihan floppi muuten kuin istutuspaikkansa vuoksi…
Pari talvea sitten nappasin pari siementä eräästä siemenketjukirjeestä. Mielestäni kukan väriä ei mainittu siemenpussukan päällä. Esikasvatin keväällä ja sekin sujui ihan mukavasti. Alkukesästä tulikin sitten pieni paniikki, koska en ehtinyt tehdä uusia istutusalueita. Salkoruusut joutuivat ahtaaseen paikkaan, eikä niillä ollut kummoista multakerrostakaan. Kesä oli järkyttävän märkä ja ruusut olla möllöttivät penkissään. En ollut varma, ovatko ne yksivuotisia enkä jaksanut selvittää. Jatkuva sade masensi ja työkiireitä oli ihan riittävästi. Tänä keväänä en kerinnyt taaskaan kyseisen penkin kimppuun, eikä se onneksi ole ihan silmien allakaan.Hyvä kun en kerinnyt, ruusut saivat kasvaa rauhassa. Nuppujen ilmestyttyä olin varma, että kukista tulee vaaleanpunaisia. Kun ensimmäiset kukat aukesivat oli ihan äimänä. Oli jotenkin voittajaolo. Kaikki aiemmat vastoinkäymiset tässä harrastuksessa unohtui samantien. Äitini totesi joskus hieman halveksivasti:"minä kyllä ihmettelen, miten siellä savikossa kasvaa yleensä mikään" (meillä on melko vaikea suhde) Kun salkoruusu kukki upeimmillaan, niin näytin sen vain siskolleni ja pari tuttavalle. En halunnut pilata onnistumistani äidin heittämällä ikävällä kommentilla. (olen siis edelleen 5-vuotiaan tasolla siinä suhteessa)
Salkoruusu ei pidä märästä ja onnistuminen olikin silkkaa säkää. Kyseisestä kasvupaikasta on loiva vietto ojaa kohti, joten juuret ei seisoneet vedessä, vaikka sitä niin hirveästi satoikin.
Ihana on Sinipsun salkoruusu Mulla oli mustaa salkoruusua useamman vuoden, viime talvi vei vanhat kasvit. Kasvatin edelliskesän siemenistä kaksi tainta, mutta en nyt oikein ole varma, jäivätkö ne henkiin istutuksen jälkeen kun ei tullut tarkemmin katseltua kesällä. Eivät ne ainakaan kovin isoiksi kasvaneet, jos hengissä vielä ovat
Mulla oli viime kesän ehkä paras onnenkantamoinen, kun siemenkasvatuksiin ilmestyi variegata-yksilö Primula saxatiliksesta. Kyseinen yksilö oli ensin jäämässä vauvalassa muiden lajien alle ihan tyystin. Istutin sen pihan suojaisimpaan kohtaan, ja eikös sen päälle ilmestynyt äkkiä syvä pieni saappaanjälki. No, elossa se vielä on, vaikka pakkanen jo enimmäkseen esikot veikin. Sormet ja varpaat on ristissä sen selviytymisen puolesta.
Floppi oli edelliskesänä ostettu multakuorma, joka olikin ihan tönkkösavea. Se oli vaan seulottu mureaksi, mutta lilliintyi kun sen kasteli. Tänä kesänä meni hirveästi hyvää työaikaa kun tein kaikki edelliskesän penkit uusiksi. “Mullan” laadusta kertoo jotain se, ettei siihen tullut edes rikkoja kun oli niin kivikovaa. Sitten tuli hyvä kun laitoin kolmanneksen tota “multaa”, kolmanneksen hiekkaa ja kolmanneksen purupaskaa. Sit sai jo istutuslapionkin uppoamaan maahan. Opinkappaleena tämän otan, mutta vähempikin olisi riittänyt oppimiseen.
Floppirintamalta mainittakoon: -sotkin jättikurkun ja normikurkun taimet ja istutin ne liian tiuhaan -omien siementen itävyys yllätti ja esikasvatin ihan liikaa leijonankitaa, zinniaa ja perunkoisoa, niitä oli sitten ihan joka paikassa -kurpitsan kasvupaikan kämmelsin nyt toiseen suuntaan, eikä voima riittänyt mihinkään, vuosi sitten lantatömäys oli liian pinnassa ja taimet paloi hetkessä, kurpan kasvatus ei todella ole lajini -otin harson pois jättilanttujen ja porkkanoiden päältä juhannuksena, pari päivää myöhemmin lantuista oli rangat jäljellä -en ohjeistanut miestä tarpeeksi nurtsin ajossa, joten ei ajanut niin reunasta kuin piti ja heinikko hiipi hetkessä takaisin perennojen sekaan, nyt syksyllä ehdin jo kantata melko leveät "ajourat"
Vai pitäisikö kokeilla paikanvaihdosta? No, sitten salkoruusut ovat herättäneet suurta ihastusta. Vaikka jotkin tuholaiset tekivät koko alku- ja keskikesän kaikkensa tappaakseen salkoruusuni, niin ne kasvattivat sitkeästi uusia lehtiä ja vartta, ja nyt ne loistavat, upeaa! 
Ne ovat yksinkertaista kukkamallia, vaaleanpunaisia. Ja suuria kuin teelautaset! Sääli, ettei minulla ole nyt kuvaa näyttää teille. Lisäksi yksi tänä kesänä hankkimistani uusista kärhöntaimista, Blue Angel, kukkii yhtenä sinisenä pilvenä! 
.
! Oli pakko käydä ottamassa toinenkin kuva, tää on taas viimevuotinen koristekurpitsa, jonka siemenen otin pienestä ja hauskan ryhmyisestä kurpasta. Tollanen siitä tuli 
.
