(Luonnonkasvit - Mesiangervo ( Niittymesiangervo , Filipendula ulmaria )
ks. myös Villiyrtit ja villivihannekset - Mesiangervo
Lehdistö ja nuput (kuvanlaatu huonohko)
Kukkii parhaillaan komeasti
Mesiangervoa kasvattelen ihan kukkapenkissä sementtivesialtaan vieressä, saattaa olla että kadun vielä joskus, mutta on sillä aika vahvat kilpakumppanit tuossa
. Laitan ensin tämän yleiskuvan, josta näkyy aika hyvin korkeus suhteessa muihin tuttuihin kasveihin...
Lähikuvaa, tuoksu puuttuu kuvasta, mutta se on hyvä minun nokkaani
Mesiangervohan on luomutarhan ihanimpia kasveja. Horsman kanssa kiva pari… : ) Inki, onko angervosi säästynyt härmältä? Mun puskaan tahtoo tulla härmä, vaikkei ole kuivalla eikä paahteisella paikalla, joutuu leikkaamaan alas kukinnan jälkeen jos ei hermo kestä katsoa.
Minä tykkään tuosta mesiangervosta kamalasti, ja tuoksu on hyvä munkin nokassa : ) Viime kesänä jo aattelin riipasta pensasaidan alta alut kukkapenkkiin mutta se jäi sitten. En kyllä muista miks, hmm… Ens kesänä sitten, vielä kun löytäis joltain taimistolta preeria-angervoa kaveriks niin avot!
Minulla on tuossa altaan ja muiden välissä niin, että en oikein taida tietää mitä lopulle tapahtuu kukinnan jälkeen8) Rannassa kyllä angervopuska ränsistyy aika aikaisin, varmaan on sille tyypillistä. Aika monellekin kasville kyllä käy niin kukinnan jälkeen ja sen voi välttää katkomalla kukkavarret pois niin ettei kasvi ala kypsyttää siemeniä.
Mesiangervoa kasvaa melläkin, mutta enpä ole siinä koskaan huomannut härmää. Kasvupaikka on kyllä luonnostaan kostea, joten se saattaa vaikuttaa. Mesiangervon seurana on puna-ailakkia. Kaunis yhdistelmä sekin.
Ostin viime viikolla Filpendula ulmaria “Plena” kerrottukukkainen valkoinen mesiangervo, kuva nimilapusta. Minulla on ollut sama kasvi monta vuotta, mutta tumman punainen kukka. Vielä ei näy kasvua.
On se vaan kaunis.
Mesiangervon kukista tehty tee on ihan hyvää, jos muutoin yrttiteet kuuluu suosikeihin. Helppo kerätä ja kuivata, ja mukava juoda flunssaisena.
Mesiangervo eli niittymesiangervo, Filipendula ulmaria
on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi, jolla on valkoiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat. Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.
Varsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, joka tuoksuu voimakkaasti medelle.
Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.
Mesiangervo kasvaa luonnonvaraisena koko Euroopassa ja Aasian puolella Turkissa, Kaukasuksella, Mongoliassa ja Länsi-Siperiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosiin. Laji on yleinen kaikkialla Suomessa, tunturipaljakoita lukuun ottamatta, missä vaan sopivia kasvupaikkoja löytyy: rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa.
Mesiangervoa on käytetty rohdoksi monenlaisiin vaivoihin. Vuonna 1839 saksalaiset kemistit tunnistivat lehdistä uuden kemikaalin, spireahapon. Samantyyppinen aine löytyi myös pajujen lehdistä ja salisyylihappo tuli tunnetuksi päänsärkylääke Aspiriinista. Myöhemmin todettiin, että angervojen spireahappo asetyyliryhmällä lisättynä ei ollut lääkevaikutuksiltaan huonompi, mutta sivuvaikutuksiltaan vähäisempi. Tehoaineidensa takia mesiangervon kukista valmistettua teetä on syytä käyttää hyvin varoen jos lainkaan omin päin ja lehtiäkin annostella vain pieninä määrinä yrttiteesekoituksiin.
Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris ), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla
Kuva:Mesiangervo
Lähteet: Wikipedia
LuontoPortti