Minulla on mökki saaristossa Porvoon tienoilla ja siellä on vaikea saada mitään kasvamaan. Ympärillä kuusia ja mäntyjä, maaperä köyhää ja kivistä sekä täynnä puiden juuria tiheänä mattona ohuen maakerroksen alla jonka jälkeen kiviä ja hiekkaa ja lopulta varmaan kalliota. Vain mustikat viihtyvät. Kasteluvettä vain sadevedestä.
Onko kenelläkään vihjeitä mökki/saaristopuutarhan perustamiseksi, etten tee kaikkia virheitä kalliimman kautta?
Raparperi, vadelmat ja yrtit kiinnostavat, muu voisi olla kukkia, pensaita, lehtipuita ja piharakenteita, kuten esim. puupatio ulkoruokailuryhmää varten, kiviä/kivikkoja, grillialue. Eniten tarvitsen vinkkejä kasvien ja maaperän parannuksen suhteen.
Mikä olisi hyvä puutarhamyymälä pääkaupunkiseudulla (tai Porvoossa) missä saa myös neuvoja?
Elä hyvä ihminen käy pilaamaan hienoa mettän pohjaa, jos tontti
sellaista on. Etsi tietoa metsäpuutarhoista! Kanerva on upea
kasvi (vinkki: silloin tällöin muuutaman vuoden välein matalaksi
niittäminen pitää sen tuuheana ja vähemmän risumaisena), puolukat (sian
ja ihan tavan, puhumattakaan pensaspuolukasta) ovat upeita, juolukasta
saa kivaa hopeanharmaata sävyä joukkoon!
Kasvimaata jos perustat, tekisin selkeästi rajatulle alueelle, johon tekisin juurimatolla pohjan ja päälle kippaisin ainakin 40 cm multaa (kompostia tms). Aluettahan voi laajentaa pikkuhiljaa, siis sitä ei tartte kaikkea kerralla tehdä...
Kiitos vinkeistä! Pidän paikan hyvin luonnonmukaisena ja mökkipuutarhalla tarkoitan enemmän pienien alueiden muokkaamista hyöty- tai "silmän ilo" -käyttöön. Yleisvaikutelma kuitenkin luonnonmukainen.
Huisa jo olikin tärkeimmät asiat koonnut ja itse vielä haluan vahvistaa sitä ajatusta, että yritä mahdollisimman pitkälle aivan ensin ratkaista, mitä alueita te tulette mökillä tallaamaan jatkuvasti ja mitä ei. Kanerva- ja variksenmarjakasvusto esimerkiksi on niin arkaa, että vaikkapa jonkin esineen (kuten veneen, lautapinon tms) säilyttäminen kanervikossa tai muussa varvikossa näkyy siinä alalla tilanteesta riippuen jopa parikin vuotta.
Mieti siis merkityt polkualueet (köydellä, jollain kepityksellä tms) ja huolehdi siitä, että se alue, mikä halutaan säästää, todella on myös arvostettua ja sitä varotaan tuhoamasta. Itselläni on pitkälle vastaava kuivan maan tontti vakituisessa asumiskäytössä ja varsinkin kaikki konekuskit kummasti luulevat, että mäntyjen välinen kanervikko on juuri se paikka, minne he voivat peruutella traktorilla tai kaivinkoneella - ellen ole paikalla sanomassa
Kun istutat jotain, käytä kohopenkkejä, koska puiden juuristojen tuhoamista on pakko varoa. Älä istuta kovin räikeän poikkeavia pensaita tai perennoja, vaan tuumaa ensin.
Minulla on myös mökki metsässä ja yritän pitää sen edelleen metsämökkinä. Kun kaupunkipihaltani saavun mökkimetsääni, tunnen joka kerta suurta iloa siitä luonnosta. Teen siellä paljonkin parannustöitä - itseni kivien kanssa aivan uuvuksiin välillä - mutta pidän koko ajan mielessä paikan säilyttämisen aidon näköisenä.
Minulla on männikössä alppiruusuja ja kuusimetsän puolella saniaista. Vaikka alppiruusu ei ole sinne luonnostaan kuuluva, se sopii hyvin metsän pohjaan kuten myös hanhikit. Saniaista oli hieman kuusikon puolella luonnostaan. Olen yrittänyt pitää metsän jäkälän, pohjasammalen ja varvikot koskemattomina -- on kaunista. Metsän pohjalla kasvaa puolukoiden, mustikoiden, juolukan ja kanervien lisäksi kaikenlaisia metsäkukkia, esim. vuokkoja, suopursua ja vanamoa. Niiden kauneudessa riittää ihmettelemistä.
Niittyä ja ketoa minä puolestani olen koettanut mökille kasvatella. metsämansikkaa, kissan-, harakan- ja peurankelloja, päivänkakkaroita, keto-orvokkeja, rätvänää, häränsilmää, kurjenpolvia, suo-ohdakkeet ja pietaryrtit ovat levinneet liikaakin, samoin villivadelmat, varjommassa sinnittelee kieloistutus, saniaiset ja mesiangervot viihtyvät kosteammassa ja aivan vesirajassa kukkivat rentukat ja tarha-alpit. Vessapolun vieressä kasvaa punainen villiruusu. Laiturille johtaa lautapolku ja pöytäryhmän alla on pienoinen terassi. Tulipa ikävä mökille.
huisahan puhuu asiaa. Niin, paljon on kasveja, mitkä ihan kuivassakin pärjää, tuoksuvat juhannusruusut ja hansat ei kastelua tartte, jos on sewn eka kesä hoitanut. Mustikkakin on kaunis, kanervia on mahdottomat määrät.
Ei kannata sitä pohjaa ruveta muuttamaann, van valita oiket kasvit. Täälläkin ideoita: http://www.odla.nu/artiklar/kustnara.shtml
Pensasangervot ovat myös vaatimattomia kasvupaikan suhteen (ainakin juurtumisen jälkeen) ja viihtyvät happamassakin maassa. Niitä löytyy eri korkuisia esim. ruusu-, koivu-, pihlaja, heisi-, keijuangervo ym.
Annabella, kuinka olet istuttanut alppiruusut metsään? Oletko laittanut sinne kuopan ympärille juurimattoa vai jättänyt aivan sellaisenaan? Itselläni on sama homma suunnittelilla ja olen pähkäillyt tuota istutuskuopan eristämistä puiden juurilta.
Isommille ostamilleni alppiruusuille kaivoin istutuskuopan ilman mitään juuriesteitä ja laitoin löyhästi turvetta, risua ja sammalta juurien päälle. Useamman vuoden ovat pysyneet hengissä, vain muutama kuollut. Pari vuotta sitten laitoin itse kylvämäni alppiruusun taimet ilman mitään ylimääräistä multaa sammalien sekaan. Vain osan taimimullassaan. Niitä oli niin paljon, etten voinut edes ruveta paikkoja merkitsemään. Olivat tammikuussa kylvettyjä ja syyskuussa jouduin laittamaan ne pari senttisinä metsän armoille. Kun viime kesänä niitä etsiskelin, löysin joitakin. Ainakin yhden talven jälkeen löytyi taimia. Pelkään vain, että kuiva kesä saattoi tuhota talvesta selvinneet. Aika näyttää, miten selviävät.
Metsäpuutarhaan istutettujen taimien jatkohoidon ongelmaa olen minäkin pähkinyt. Kukkapenkissäkin on jo vaikea muistaa, mikä oli missäkin, puhumattakaan suuremmasta alueesta, jollainen metsäpuutarha pienimmillänkin on .
Ratkaisuksi olen miettinyt seuraavanlaista: oli taimi minkä kokoinen tahansa metsään vietäessä, istutuskuoppa kaivetaan taimen koon mukaan ja laitetaan istutuskuoppaan rhodo/havumultaa. Istutuksen jälkeen taimi saa ympärilleen reilun katteen metsästä löytyvästä materiaalista: neulasia, lehtiä yms. Koko komeus kruunataan esim. pajusta punotulla "häkillä", joka suojaa tainta esim. tallomiselta ja ja tarpeeksi tiheänä tietysti myös ahavalta. Taimet tötteröineen löytyvät helposti jatkossakin...
Minä laitoin rhodon taimia aika taajaan, kun osa kuitenkin kuolee. Meidän mökkimetsässä kuljetaan polkuja pitkin. Jos vieraamme haluavat syödä marjoja, kehoitan heitä syömään marjoja vain polkujen viereltä, jotta pienenpienet rhodot eivät tallaannu.
Kiitos tiedosta Annabella. Meillä tulee ensimmäiset alppiruusut pihan ja metsän rajaan, niille kaivan sitten kuopat jahka pääsen istutushommiin. Metsän puolella täytyy sitten katsella tilanteen mukaan.
Mä luulisin että monet koristeheinät näyttäisi saaristomökillä hyviltä ja luontevilta. Aika paljon merellä näkee luonnostaan esim. keto-orvokkeja, ketoneilikkaa ja maksaruohoja. Norjassa ajellessa olen nähnyt, miten tuulisillekin paikoille on perustettu puutarhoja tekemällä tuulensuojamuureja kivistä ja istutettu matalia kivikkokasveja ja havuja, ja jos tuulensuojamuuri on ollut korkeampi, talon ja muurin välissä on saatu viihtymään arempiakin kasveja. Päivänkakkaran, kellokukkien ja kaunokkien voisi kuvitella viihtyvän kanssa. Mullan rahtaus on varmaan oma numeronsa, varmaan komposti tai pari olisi hyvä ratkaisu, kunhan kerää ahkerasti aineksia.
Ihanaa kun niin paljon viestejä mökkipuutarha-aiheesta! Käykää jos ehditte (eikä matka liian pitkä) Helsingin messukeskuksen puutarha-piha-asumis-rakentamis jne messuilla 19.-22.4. Kaikki yhdellä lipulla ja Hbl kortilla kaksi yhden hinnalla sisään, muuten 12 e per nuppi. Itse olin siellä eilen 4 tuntia ja aika tuntui loppuvan kesken. Puutarhaosuus oli isoin, mutta myös ne muut osat kannattaa katsastaa. Katselu oli parasta, en ostanut muuta kuin kielojen mukuloita ja pähkinöitä syötäväksi... Voi olla, että konkareina olette kaiken nähneitä, mutta minusta oli todella mukavat messut. Eilen ei vielä ollut kovin ruuhkaistakaan, varmaan enemmän porukkaa viikonloppuna. Avaa klo 10 ja menee kiinni 18. Siinäpä tuli heille ilmaista mainosta.
Pihaamme kuuluu metsäinen, alava, kosteahko alue, joka rajautuu kanavaan. Siinä kasvaa koivuja, pajuja - joita hitaasti ja turhautuneena yritämme vähentää koko ajan - ja lisäksi hillitön määrä leskenlehteä ja jonkin verran muutakin rikkaruohoa, mutta onneksi myös metsätähtiä, mesimarjoja, mustikanvarpuja, ja - aaahh- saniaisia, isoja ja pienempiä, joista pidän tavattomasti.
Välillä mietin, teenkö ihan turhaa työtä, kun kiskon heiniä ja horsmia saniaisten seasta. Haluaisin lisätä mustikoiden ja saniaisten määrää ja vähentää rikkakasveja. Saniaiset tuntuvatkin lisääntyneen sinnikkään muiden lajien nyppimisen myötä. Leskenlehdelle en ole pärjännyt. Viime syksynä yritin myrkyttää niitä roundupilla, mutta tänä keväänä ne puskevat yhtä lukuisina kuin ennenkin. Mitenkähän ne saisi pois?
Onko kokemuksia kosteasta metsäpuutarhasta? Onko pajujen hävittämiseen muuta keinoa kuin kaivaa juurineen ylös (on muuten tolkuton homma, niitä on kymmeniä...)? Hyviä vinkkejä lisälajeiksi luonnon omien lisäksi? Rantakukkaa olen aikeissa hankkia rantaan, ja alaskankleitoniaa on jo, kuten myös lehtosinilatvaa leviämässä. Taistelu leskenlehtiä, pajua ja rönsyleinikkiä vastaan vain pistää välillä uskon koetukselle!
kuinka isosta alasta on kysymys? kyselen kateellisena, kun himoitsisin juuri metsäistä märkää aluetta - meillä on vain kuivaa metsää. konnantatar varmaan pärjäisi leskenlehdillekin? on aika sitkeä maanpeittäjä - ja minun mielestäni kaunis. pystyisitkö kohottamaan maata joistan paikoin? laita pohjalle juurimatto ja päälle sitten turvetta ja multaa ja uusia kasveja. näin pääsisit ainakin osasta pajukkoa eroon. eli leikkaa pajut niin maata myöten kuin pystyt ja juurimattoa päälle. koivun ja kuusen juuret pysyvät ainakin juurimatolla aisoissa, eiköhän myös paju!
Kiitos, Valopää, vinkistä. Taidan tosiaan iskeä juurimattoa niiden pahimpien juurakkojen päälle. Maisemointikangasta jäi talvelta, kun teimme mutapohjaisesta rannasta hiekkapohjaisen (ensin kalkkia jään päälle, sitten kangas ja sitten hiekkaa → nyt meillä on hiekkaranta!) On se alue aika iso. Toinen ruohonleikkuri on menossa, kun ensimmäisellä “laajensimme pihaa” ryteikköön päin pikku hiljaa, ja lopulta se hajosi… Niin no, oikeastaan kun nyt katson tuota “metsäpuutarhaa”, niin ei sitä (enää) ole kuin 150 -200 neliötä, suurin osa on jo “valloitettu”. Tuon verran haluankin kuitenkin säilyttää vähän villimpää aluetta.
Konnantatar kuulostaa ihan hyvältä, pitänee lähteä kyselemään taimitarhoista. Jos se on yhtä hyvä leviämään kuin muut tattaret, niin se on ihan omiaan sinne. Viime kesänä ostin sormivaleangervoa, mutta se ei kestänyt talvea, ilmeisesti maaperä on liian kostea. Eilen illalla siirsin ihan rantaan muutaman kuunliljan ja viiruhelpeä. Tänään tilasin Maatiaiselta pohjanrantakukan siemeniä, josko sieltä saisi niitä.
