Taidanpa minäkin esittäytyä ihan kuvien muodossa täällä 
Täällä Jyväskylässä tosiaan ollaan miekkosen kanssa kaksi vuotta omaa tonttia ihmetelty. Lähtötilanne oli aika, no, ankea. Istutuksia ei juurikaan ollut, lähinnä vaan nurmikkoa, hoitamattomia pensaita, ja alapihalla pääasiassa rikkaruohoja ja siellä seassa muutama kurjahko marjapuska. No, olihan siinä ihan yllärimomenttejakin sitten, kun sieltä rikkojen seasta sai tehdä löytöjä tyyliin "katos hei, täällä on ruusukvitteni" 
Ensimmäinen kesä meni aika lailla ihmetellessä, vähän kupsuttelin kukkapenkin alkua ja leikkelin pensaita. Ehkä hirvein urakka oli orapihlaja-aidassa, joka oli saanut ilmeisesti aika kauan kasvaa villinä ja vapaana. Helpoimmalla varmaan pääsisi, kun heivaisi koko piikkipusikon, tai ainakin leikkaisi sen ihan matalaksi, mutta koska en millään haluaisi luopua hyvästä näkösuojasta, olen päättänyt yrittää sen nuorentamista ihan vaan valikoivasti leikkelemällä. Ja hyvin se on kyllä lähtenyt haaromaan, melkein itsekin yllätyin. Ja mikä parasta, nyt ei tarvitse enää väistellä niitä metrisiä latvuksia, kun ne leikellessä tipahtelevat niskaan…
Viime kesänä tehtiin sitten enemmän, aidattiin osa tontista koiranpitäväksi, punnersin muutaman uuden istutusalueen perennoille, istuttelin lisää marjapensaita ja mies nikkaroi vanhan, täysin rikkaruohottuneen kasvimaan tilalle kasvatuslaatikot ja päästiin nauttimaan oman maan antimista ihan kunnolla 
Siinä väkerrellessä muotoutui pikkuhiljaa jatkosuunnitelmiakin, nyt kun pihassa on selkeät alueet eri toiminnoille. Tulevana kesänä rakennellaan toivottavasti pergola ekana kesänä istutettujen hedelmäpuiden keskelle, laitetaan vähän laatoituksia pariin paikkaan ja tehdään "muutama" istutusalue lisää 
Jossain hamassa tulevaisuudessa laitetaan toivottavasti reilumman kokoinen kasvihuone täällä jo olleen pikkuisen tilalle, nykyisessä mahtuu järkevästi kasvattamaan vain muutaman taimen kurkkua ja muutaman taimen jotain muuta. Lisäksi olisi ihanaa saada vähän jatkoa etelänpuoleiselle terassille…
Hommat ei siis tule täällä ihan heti loppumaan, mutta on se pihalla möyriminen vaan niiiiiiin kivaa!
Eh, enpäs vielä sitten lisääkään kuvia, kun eihän se tällä tabulla niin vaan sujunutkaan kuvien kopioiminen driveen toisaalta… No, jos huomenna sitten 
Juu tabletilla ei ainakaan meikäläinen saa kuvia eikä hymiöitä…eikä tehtyä linkkejä. Täällä odotellaan sinun kuvia - kiva taas tutustua uuteen pihaan!
Noniin, sitten niitä kuvia… Aloitetaan vaikka etupihalta, tässä tämä meidän minimaalinen kuistintekele, jota olisi jossain kohtaa tarkoitus vähän jatkaa. Kuvassa edusta on hiekalla salaojarempan jäljiltä, nyt siinä on murskeet ikään kuin jo odottamassa tulevia rakennelmia. Kuvassa ei näy, mutta oikealla on pieni seinämallinen kasvari 
Sitten vähän lähikuvaa viime kesän lemppareistani, timanttikukista…
Tai no, taitaa siinä vähän muutakin olla. Harmittaa ihan, kun täältä jostain luin, että nuo kesäkukiksi myytävät neilikat talvehtivat ihan mainiosti, ensi kesänä ostan niitä ja laitan ne penkkiin!
Sitten jos käännytään ympäri ja katsellaankin kuistilta käsin, näkyy ensimmäinen tänne värkkäämäni kukkapenkki 
Siihen on siirretty pihalta löytyneitä vanhoja kasveja, sieltä täältä saatuja taimia ja omia siemenkylvöksiä. Kuvat on nappaistu parvekkeelta. Ensin alkukesästä, kun siemenkylvöt eivät vielä ole nostaneet päätään… 
… ja sitten vähän myöhemmin, kun siellä on jo vähän ehditty kasvellakin 
(älkää katsoko leikkaamatonta orapihlaja-aitaa tahi sen juurella rehottavia rikkoja 
)
Vielä muutama lähikuva penkin asukkaista:
Olen ihan hulluna akileijoihin, ja vaikka en hirveästi ole koskaan keltaisesta välittänyt, niin onhan tämä kulta-akileija ihan jumalaisen nätti 
Tuo etupihan penkki pitää sisällään niin sekalaista seurakuntaa, että se koki syksyllä vähän uudistuksia, ja siirsin joitain kasveja alapihalle. Nämä kaikki tosin jäivät edelleen siihen asumaan ("muutaman" kaverinsa kanssa):
Tulikellukoissa on jotain todella viehättävää. Kukkivatkin viime kesänä kahteen otteeseen 
Liljoista tykkään tosi paljon, tässä keltainen tiikerililja…
… ja joku valkoinen, vähän saman tyylinen, Honkkarista halvalla hommattu 
… ja lisää liljoja… Nämä löytyivät ihan tästä pihasta 
Kellokukista tykkään myös kovasti, tässä oletettavasti ukonkelloja:
Tuoksumiekka oli viime kevään "vahinko-ostos", jonka nappasin mukaan kun halvalla sai. Istutin ne suoraan maahan, ja ehdin jo luulla, etteivät ne kuki ollenkaan. Kunnes sitten loppukesästä kukkivatkin niin upeasti, että rakastuin aivan totaalisesti! Nyt sipulit odottelevat kellarissa kevättä, taidan jopa ihan esikasvatella niitä 
Joo, nuo kesäneilikat on talvehtineet täällä sekä maassa, että kärhöpurkin juuressa vintillä. Ja kiva et päästään seuraamaan taas uutta pihaa talvipäivien ratoksi. =) Tervetuloa penttiin!
Lähdetäänpä sitten tuosta etupihalta kohti takapihaa… Tuossa "pääsisäänkäynnin" vieressä olevalla lämpäreellä kasvoi ennen sekaisin vuohenputkea ja epämääräistä nurtsia, mutta kun salaojia laitettiin, jätettiin alue kokonaan hiekalle. Siihen päälle aloin hahmottelemaan kivikkoa, josta ei sitten tullut tämän valmiimpia kuvia otettuakaan. Mutta eniveis, noissa "altaissa" on nyt multaa ja kasveja, kiviä on melkoisesti enemmän ja väleissä on singelipolut. Jahka kasvit kasvaa, lopputulema on varmaan aika hauska, luulen. Isot murikat on tästä omalta tontilta, ja osa noista pyöreämuotoisemmista pienemmistä on ostotavaraa.
Takapihalla, talon pohjoispuolella, on tuommoinen vaatimaton varjopuutarha Rodot ja tuijat siinä tietysti jo olikin, ja siihen niiden viereen olen laittanut kuunliljoja, syksymmällä jatkoin tuota perennapenkkiä vielä lisää vasemmalle ja istuttelin jokusen kuunliljan lisää. Siellä seassa on lehtoakileijoja, jotka loppukesästä tuppaavat kyllä kokonaan peittymään kuunliljojen alle. Yhden uuden rodonkin istutin tuohon vanhojen kaveriksi, ‘‘Pohjolan neito’’ on hänen lajikkeensa 
Takapihalta löytyy myös aivan tajuttoman ihana punalehtiruusu Se oli aika resuisen näköinen, joten leikkelin sitä ensimmäisenä syksynä aika rankalla kädellä, ja sitä seuraavana kesänä se ei tietenkään kukkinut. Mutta viime kesänä se kukki sitten useamman kesän edestä, laskin parhaimmillaan yhden verson kärjestä kymmenisen kukkaa 
Tuota kuvaa otettaessa kukinta on vasta aluillaan siis.
Tässä tosiaan vasta tuota kukinnan alkua
Takapihalla kasvoi myös pari pionia, jotka siirsin syksyllä alapihalle, pois koirien jaloista. Mikähän lajike tämä mahtaa olla…?
Tämä tontti on siitä kiva, että siihen kuuluu myös lämpäre tuota tuoksuvatukkapuskan takaa pilkottavaa metsikköä. Siellä kasvaa kaikkea ihanaa, ketunleipiä, metsätähtiä ja mustikoita sekä puolukoita. Joulukuusikin otettiin tänä vuonna sieltä, vaikka se aika säälittävä risu olikin 
Ajateltiin kuitekin, että harvennetaan vähän pikkukuusia, ja annetaan aina yhdestä nipusta yhden kasvaa isommaksi. Muuten siellä kasvaa haapoja, pihlajia ja vaaaaaltava tuomi, joka taitaakin pilkottaa tuolla grillikatoksen takana.
Sitten voitaisiinkin hilpaista alapihalle… Tämä tonttihan on siis kahdessa tasossa, ja sitä halkoo piiiiiiiitkä rinne. Siihen päästänkin sitten keväämmällä paneutumaan oikein urakalla, koska siinä kasvaa lähinnä nokkosia, vuohenputkea ja jollain omituisella logiikalla sijoiteltuna pari kurtturuusua ja kolme japaninruusukvitteniä. Suurin osa rinteestä onkin nyt pressujen alla odottamasssa parempia päiviä. Mutta onneksi syreenien kohdalla siinä sentään kasvaa ihan sievästi luonnonkukkasia, ja sitten noiden portaiden vieressä on pätkä, jonka herraksi olen päättänyt päästä pelkän kitkemisen avulla. Jonain päivänä siinä siis kasvaa enää vain myskimalvaa, kärsämöä, paimenmataraa ja päivänkakkaroita. Niin, in my dreams 
Ja suorastaan freudilaisesti unohdin tyystin nuo ikikamalat vuorenkilvet. Niitä taas en voi tuosta oikein poiskaan alkaa raakkaamaan, koska niiden juuriston alla asustaa päästäisyhdyskunta, ja ne taas ovat minun parhaita ystäviäni, mitä lehtokotiloiden ja muiden nilviäisten rouskutteluun tulee Tuo kiviröykkiö tuossa vasemmalla puolestaan on naamioitu sadevesikaivo. Kivet on tuosta pari metriä ylempää sadevesiputken tieltä raivattuja, ja niiden alla on piilossa jättikokoinen tynnyri, johon talon sadevedet kertyvät, ja ne mitkä ei mahdu, valuvat sitten ylivuodoista imeytyskenttään. Näppärä systeemi, vaikka itse sanonkin 
Ja miksi sitten tuo "kastelukaivo"… No tuossa vieressä on meidän pikkuinen kasvimaamme 
Ja joo, nuo(kin) kivet lähtivät tuosta yläpihalta, muutaman hullun metrin matkalta… Kieriteltiin ne sitten tuohon alapihalle, ja niistä syntyi ihan hauska installaatio. Loppukesästä kaivelin tuohon kivien eteen koko tuon systeemin mittaisen istutusalueen, jossa on nyt lähinnä ruusuja, pioneita ja syysleimuja. Ja penteleesti tulppaaneita, jos mikään myyränpaholainen ei niitä pistele napaansa talven aikana… Taustalla näkyy myös toooosi hieno kasvihuone, josta oli katto rikki, joten tehtiin tuollainen hätäratkaisu. Harjalla on saranat, joten tuuletusta varten kattoa voi nostaa jommalta kummalta puolelta ylös ja tökätä jonkun laudanpalasen siihen pönkäksi.
Vaan eväiden kasvattelu on kyllä hurjan palkitsevaa. Tässä ihan pieniä ja söpöjä kavereita…
… ja tässä samat kaverit vähän suurempina 
Pistetääs vielä vähän kokonaiskuvaakin noista lootista…
Tuo vasemman puoleinen edusta olisi tarkoitus laittaa ihan laatoille, siinä tallotaan niin paljon, ettei siinä ole mieltä nurtsia pitää. Sitten siihen voisi laittaa vaikka jonkun sievän penkin, ja kylläpä kelpaisi istuskella katselemassa, kun vihannekset kasvaa. Jos siis joutaisi istuskelemaan 
Kasvimaan oikealla puolella asustavat meidän hedelmäpuuvauvat. Tosin pahoin pelkään, että tuo kirsikka on entinen, syksymmällä vasta älysin, että sitä taisikin vaivata versotauti 
Mutta eniveis, tuonne oikealle takanurkkaan kuokin myös syksyllä iiiiiiison istutusalueen, jossa odottelevat kevättä jaloangervot, kuunliljat, kurjenmiekat ja yhdet jos toisetkin sipulikukat. Tämä "puistoalue" olisi muutenkin toiveissa kasvittaa niin, ettei nurtsia olisi kuin korkeintaan kulkuväylillä, ja tuohon keskelle olisi tarkoitus rakennella pikkuinen pergola Haaveissa siintää semmoinen epämääräinen cottage gardenin ja muotopuutarhan sekasikiö runsailla istutuksilla, ja tuohon rinteeseen rakennellaan vielä toiset portaat niin, että niitä pitkin laskeudutaan suoraan tuonne puiden siimekseen (joo, kuulostaa aika koomiselta tässä vaiheessa, nuo tikut ei paljon siimestä muodosta ) johtavalle kujalle, jota reunustavat sitten ne toivottavasti runsaat istutukset… Oih ja voih, tule jo kesä…
Ja pistetääs tämän kuvakavalkadin lopuksi vielä yksi lempilapsistani, ihan vain tavallinen, mutta ah niin sievä akileija 
Tämmöistä siis oli meillä viime kesänä, tulevana kesänä sitten taasen uudet kujeet
Tervetuloa penttiin minunkin puolestani Kiva saada taas uusi piha näytille
Mitä tulee vuorenkilpiin, niin elä suotta ajattele niitä kamalina. Sehän on mitä parhain kasvi; se kestää ja sietää kaikkea paitsi aurauslumia, se on vehreä aina kun maa on sula, paitsi joskus pakkasella se saattaa saada kauniin punaisen värin lehtiinsä. Sen alta ei tarvitse kitkeä, vaan kasvuston väliin voi nakata viereisten penkkien rikat. Se peittää kiltisti esim. hankalat louhikot, muttei kuitenkaan lähde käsistä ja valloita koko pihaa. Lisäksi sen vanhoista lehdistä saa todellista voimajuomaa (itse en ole vielä kokeillut mutta aika moni penttiläinen on). Olen minäkin hävittänyt vuorenkilpiä valtavat määrät kun niitä oli täällä paaaljon, mutta perennana se on silti aivan loistava 
Juu tottahan sie Tilhiski turiset, vuorenkilvellä on valtavasti hyviä puolia 
Kai se vaan on, kun sitä on joka ainoassa pihassa, niin siihen on kaiketi vähän kyllästynyt. Vaan kukat siinä on kyllä todella sievät! Ja tosiaan se päästäisten luolasto on niin spessu juttu, että vuorenkilvet on varmaan ihan parhaita siihen kohdalle, kun eipä niitä tarvitse jakaa tai muutenkaan kovin kupsutella
Olettepa olleet ahkerina uuden pihan kanssa, ja ihania tulevaisuuden suunnitelmia, siimeksineen päivineen. Ja iso peukku päästäisten kanssa kaveeraamiselle, sellaisia kasvimaanputsareita ei taida ihan jokatytöllä olla, ainakaan yhdyskunnaksi asti. Kelpaisi mullekin!
Siistinnäköinen "kasvimaa" sinulla. Olin aikeissa sanoa ihan samaa, että elä tyrmää kättelyssä vuorenkilpeä! Se on hyvä kasvi paikallaan. Kun siistii huonot lehdet ja kuolleet kukkavarret pois, se on ihan siistinnäköistä ja peittää hyvin alansa. Se on lisäksi hyvä tausta- tai tukikasvi muille kukille.
Niin ja tervetuloa penttiin:)
Hih, kiitosta teille Tuo kasvimaa on kyllä omastakin mielestä jopa hieno, varsinkin kun vertaa siihen lähtötilanteeseen… Siinä vissiin oli ollut joku kasvimaan tapainen kai, mutta kun muutettiin, siinä oli pressut päällä, ja kun ne kokeeksi poistettiin, päästiin pian ihailemaan kulmakunnan komeinta nokkospöpelikköä Eipä siinä sitten muuta oikein voinut, kun lapioitiin enimmät härpäkkeet pois, tasoiteltiin, lykättiin juurimatto alle ja paksu kerros hiekkaa päälle (sitä meillä onneksi on riittämiin salaojarempan jäljiltä) ja sen päälle sitten isäntä nikkaroitsi nuo laatikot. Joissa on vielä jokaisessa kerros juurimattoa, ikään kuin varmuuden välttämiseksi… Keskikäytävälle meinattiin laittaa laatat, mutta nyt olen tuuminut, josko lykkäisi sittenkin samaa mursketta kuin noiden kivenjärkäleiden alla? Ihan alun perin tuo koko alapiha on kuulemma ollut pottupeltona, kuten vissiin aika moni muukin paikka tällä alueella. Törmäsin taannoin tuossa nurkalla rouvaan, joka jäi rapsuttelemaan koiria, ja kertoi asuneensa saman kadun varrella ihan nuorena tyttönä, kun suurinta osaa näistä taloista ei vielä ollutkaan, vaan maat olivat muuten hyötykäytössä. No, pottumaan jäljiltä alapiha onkin semmoista ehdan peltomullan tapaista, ja toivon, että varsinkin nuo loppukesästä istuttelemani pionit sitä arvostaisivat.
Noista päästäisistä, luulen, että täällä on kohta koko kaupungin pulskimmat piippanokat… Meinaan jos bongaan kotilon, tipautan sen suoraan päästäisten luolaan Ei niitä niin hirveästi täällä kuitenkaan vastaan tule, ja ne yksittäiset olen sitten nakellut "pöytiintarjoilu" -periaatteella suoraan syötäväksi. Ei ole vielä kukaan valittanut, heh. Päästäiset bongasin tuossa viime kesänä yhtenä iltana, kun ihmettelin kummallista visertelyä, joka tuntui kuuluvan maan rajasta. Sitten alkoi vuorenkilpien juurella kahisemaan, ja kun hetkeksi jäin siihen viereen kytikselle, hoksasin että siellähän taisi olla päästäisten kosiomenot käynnissä, järjetön vipellys ja viserrys sieltä kuului ja meno oli muutenkin tätä luokkaa 
Asiasta innostuneena sivistin itseäni sillä, että päästäiset elävät samoissa luolastoissa sukupolvesta toiseen, joten taidan siis jatkaa pöytiintarjoiluani, etteivät vahingossakaan pakkaa kimpsujaan ja kampsujaan, ja muuta muualle…
Ihanaa ja tervetuloa! Jopa on rakenteet kohdallaan kasvimaata ja päästäisyhduskuntaa ajatellen! Lehtokotiloille käy köpelösti, etanoille ja toukillekin. Kastelusysteemi on loistava kuivia kausia kasvatellen, rinnepiha helpottaa vaikka kiinteiden kesäletkujen käyttöä. Jämäkästi rakennettu potager ja hedelmätarha ovat upeita, mikään ei voita lähiruokaa ja silmänruokaa. Vuorenkilpi toivottaa kevään tervetulleeksi vihreänä, kun tulput vasta kohottelevat piippojaan. Vuorenkilpitee on voimajuomaa ja sitähän tarvitset puutarhatöissä soraa ja multaa levitellessä, "17 tunnin lapiointi ei tunnu missään" kirjoitti Mari Mörö siitä. Sisääntulon istutusalueesta tulee upea, pohjatyötkin jo valmiina, upeita kiviä! Näitä kuvia odotan lisää.
Ihana, kiitos Miikku uudesta galleriasta. On niin mielenkiintoista nähdä kauniita puutarhoja ja seurata niiden kehitystä.
Kivaa Miikku kun avasit gallerian! Teillähän näyttäis olevan ihan unelmatontti siinä - ja aika monta unelmaakin jo takataskussa valmiina. 
Oi tuo metsänpala kuulostaa niin ihanalta, samoin suhtautumisenne siihen! Kasvimaa- ja hedelmätarhakokonaisuus on heti alkuunsa kadehdittavan siisti ja sadevesisäiliö kuulostaa tosi hyvältä ratkaisulta. Ja pitkä rinne, aaah! Lisää kuvia odotellessa! 