Ei kai valkeat kuulaat vielä ole kypsiä? Vihreitähän ne raakoina on ja joskus mulla on vähän punertanutkin. Kypsinä ne on helppo tunnistaa, omena on kuultavan vaalea ja näyttää kahdesta puolikkaasta kootulta, siinä on sellainen "valusauma". Omppu on hauraan rapea ja hyvin mehukas, josta johtuu sen herkullisuus ja huono kuljetuskestävyys. Olen vain kerran nähnyt kypsiä Valkeita kuulaita myytävänä ja ne oli pakattu hedelmäkennoihin. Yleensä myytävät on raakoina poimittuja ja vähän aikaa kypsytettyjä eivätkä maistu sille, mille pitäisi.
Voisko tämä olla jokin lajike Ovat nyt kypsiä ja raikkaan happoisia ihan syötäviä.
Hei,
Ilmeisesti kyseessä jokin paratiisiomenapuun lajike? Satoa on varsin kovasti tulossa, niin olisin kiinnostunut tietämään mikä omenapuulajike on kyseessä? Mitenkähän nämä kyseiset omenat olisi paras hyödyntää? Esim. hilloa tms.. :) Eivät ole kovin isoja omenoita. Korkeudeltaan noin kolmisen senttiä ja kirpakoita maultaan ovat aina olleet, joten sen vuoksi ovat puuhun joka vuosi jääneet. :) Mikähän olisi paras poiminta-aika?
Minullakin olisi tunnistamistehtävä! :)
Meillä kolme omenapuuta, joiden lajiketta olemme tässä nyt monena vuonna arponeet. Jospa täältä löytyisi apuja. Talomme on rakennettu 2005, joten omenapuut suunnilleen samanikäisiä. Niin ja asumme keskellä Suomea.
1. Nyt jo täysin kypsä. Lähes kaikki omenat poimittu. Oma veikkaukseni Valkea kuulas, mutta omenoihin tuli kypsyessä myös ripaus punaista.
2. Entisen omistajan mukaan Huvitus. Ei ole kuitenkaan kypsynyt samassa ajassa, kun samalla kylällä anopin Huvitus. Auringonpuolelta omena hyvinkin tummanpunaisen viiruinen. Malto myös hieman punajuovikkainen. Runsassatoinen. Ei vielä tunnu täysin kypsiltä.
3. Hyvin vähäsatoinen. Omenassa lieriömäinen muoto. Pinta ehkä aavistuksen vahamainen. Ei vielä kypsä.
Kiitos jo etukäteen! :)
Olen uusi keskustelija palstalla ja olemme hankkineet talon, joka on rakennettu kyseiselle paikalle vuonna 1860 eli taloa ei ole siirretty mistään. Ympärillä oleva puutarha on siis alkuperäinen ja siellä on kaksi omenapuuta, joiden lajikkeita en tiedä. Yhdeltä perikunnan jäseneltä kuulin, että ne puut (toinen olisi kuulemma kesä- ja toinen syyslajike) olisivat olleet jo siellä silloin, kun viimeisin asukas on tähän miehensä sukutaloon muuttanut ja vuosi on ollut joskus 1930-luvulla. Nuo omenapuut, vaikka ovat jo tosi vanhoja, tuottavat edelleen valtavan määrän satoa kuten kuvissa näkyy. Maku tässä syyslajikkeessa on ihan mielettömän ihana. Kesälajike on keltainen väriltään ja siinä on sellainen erikoinen maku, en osaa näitä tämän paremmin kuvailla. Mitä lajikkeita kyseisenä aikakautena on kasvanut ja saako niitä mitenkään lisättyä, koska rungot ovat jo sen näköiset, että voivat katketa minä hetkenä hyvänsä.
Hei Peekoon ja tervetuoa palstalle.
Onko nämä kuvat samasta lajikkeesta.
Mä veikkaisin jotta syyslajike on vanhaa kantaa oleva
punakaneli.Voin olla vääräs,mutta tollasia omppuja meidänkin vanhassa puussa kasvaa.
Alku on vissiinkin Venäjältä.
Jos se kesälakike kypsyy elokuussa ja on pienehkö omena niin mieleen tulee joko karjala tai sokerimiro.
Toivottavasti joku tietäjä osaa vastata.
Kyllä omenapuita saa lisättyä, kun toimittaa puutarhalle varteoksia, niin he varttaa uuteen perusrunkoon. Tänäkin talvena ehtii hyvin ottaa varteoksia, jos löytää sopivan tekijän, lähitaimistoilta kannattaa kysellä.
Kiitos Bumble, tämäpä oli hyvä tieto minullekin, ei tullut mieleenkään lähteä viemään varteoksia puutarhalle. Meilläkin on ikivanha omppupuu, joka on jo alhaalta halki ja haarat tuettu taljoilla.
No hyvä jos mun kirjoituksista on hyötyä.
Ainakin siellä puutarhassa missä itse olen teettänyt, en kyllä omenaa, vaan hienon jalosyreenin sukulaisen pihasta, ei edes varttaminen maksa ainakaan paljoa enempää kuin valmis vartettu taimi.
…jos kyseessä on sokerimiron niin sen tunnistaa maun puolesta helposti. Se kun oikeastaan vain makea/imelä… Karjala lajike onkin sitten taas minulle täysin tuntematon, kun en ole ko. lajikkeesta koskaan edes kuullutkaan. Hirvensalmen taimisto tekee ainakin vartteita tilauksesta. Pohjanmaalla kysyisin suoraan Blomqvistin taimistolta…
Just meinasin mainita ton Blomqvistin taimiston.
Hirvelän taimisto Töysässä kanssa varttaa ja esikasvattaa.
Kannattaa kysyä myös Lakeuden Vihertaimistolta joka on Nurmon Hyllykalliolla.
Olemme itse varttaneet just Blomqvistilla ja on jo jonkun kokoinen taimi.
Ei ollut tyyris.
Voi ihanaa, kun sain näin nopeasti vastauksia.
Täytyypä alkaa metsästämään varttajaa.
Tässä vielä yksi kuva kyseisistä omenapuista. Vasemman puoleinen on se syyslajike, punakanelin tyyppinen ja oikean puoleinen on se kesälajike. Sen omenat on ihan samaa koko luokkaa kuin syyslajikkeen. Maku ei ole yhtään kirpeä eikä ole mielestäni niin makeakaan kuin viereisen puun sato. Kesälajike ei ole myöskään niin tiivis kuin syyslajike. Se on hauraampaa, helpompaa pureskella.
Tuo vasemman puoleinen on lähes jo katkennut. Siinä näkyykin se, että sen runkoa on edellinen asukas jo tukenut. Jos tuota tukea ei olisi, niin tuo olisi katkennut aikoja sitten. Nämä puut on lähes onttoja ja ihmettelen sitä, että ne silti tuottaa niin valtavaa satoa edelleen. Juuristo täytyy olla hyvä ja myös maakin. Tuon lakian takana on Hirvijärvi, joka välillä tulvii, mutta ei silti kovin lähelle näitä puita. Voiko sillä silti olla vaikutusta näiden puiden selviämiseen?
Tuo
Kaikkein paras veto on tietysti se, että varttaa itse! Varttaminen kun ei ole lainkaan vaikeaa… varsinkaan omenoiden ja päärynöiden ollessa kyseessä!! YouTubessa löytyy videoita, jotka näyttävät askel askeleelta miten asiassa edetään. Hakuna voi käyttää ‘grafting’
…kun istutat uusia hedelmäpuita tontille, joka on alavaa tai jossa on korkealla oleva pohjavesi…MUISTA tehdä istutus ainakin metrin verran korkeana olevalle kummulle!! Hedelmäpuut kun eivät kasva hyvin /viihdy paikalla, jossa on kosteus/vesi/pohjavesi lähellä sen juuria!!!
Bluedreamsilta tulikin jo hyvät neuvot. Voisiko Peekoon toinen puu olla perinteinen valkeakuulas? Ei ole erityisen kirpeä, eikä makeakaan, on helposti lohkeava ja kolhuuntuva omppu. Samaa kokoluokkaa tuon mahdollisen punakanelin kanssa.
Ramses, näin minäkin aluksi luulin, mutta työkaverilla on valkea kuulas ja sanoi, että maku ei ole ihan sama, vaikka ulkonäöltään sopisi. Kehui minun omppuja maukkaammiksi 
Onko valkealla kuulaalla vanhempia sukulaisia?
Punainen Suislepp? Valkoinen Rupert.
Vanhoja lajikkeita on ihan valtavasti, ja omenoiden maku ja koostumus myös vaihtelevat jonkin verran kasvupaikan mukaan - hyvällä paikalla tulee hyviä omenoita 
Arvailun ja vertailun tueksi voi lueskella vaikka omenapuu.com -sivustoa jossa esitellään aika monia lajikkeita ja vähän niiden taustaakin
Valkeakuulas on oikeassa kypsyysvaiheessa erittäin mehukas, makea ja hiukan happoinen aina! Kun se ylikypsyy niin silloin ko. omena on mauton jauhoinen ja silloin myös korostuu tuo nimen mukainen hedelmälihan läpikuultavuus!!
Valkea kuulas on ihan kuin eri lajike kypsänä poimittuna, myytävät kuulaat on poimittu raakana, eikä niistä koskaan tule hyvänmakuisia. Koska se kypsänä on mehukkaan rapea, ei se sen jälkeen kestä kuljetusta kuin ehkä kennoihin pakattuna (olen oikeasti ostanut kaupasta kennoihin pakattuja kypsiä kuulaita). Hyvänä kesänä se on niin mehukas, että mehuläiskät kuultavat kuoren läpi ja kun sitä haukkaa, valuu mehu leukaa pitkin. Ehdoton lempiomppuni, jos malttaa jättää osan syömättä, tulee niistä paljon hyvää mehua tai sosetta.
Omput ovat itselläni selvästi kaneliomppuja isompia ja ne tunnistaa helposti "valusaumasta", jota en ole nähnyt muilla omenilla.