Iki-ihana Leptotes bicolor saa kunnian avata tämän huhtikuisen ketjun. On kasvi, jota voin tosi lämpimästi suositella. Vielä on kuitenkin matkaa Harin Tanskan viimevuotisesta juhlanäyttelystä bongaamaan isoon palloon
Ja tätä pitää käydä imppaamassa aamuyön tunteina - rankkaa tämä orkideaharrastus, hohhoijaa
Ihana! Tämä ei varmaan ole aprillia
Voi, miksen huomannut tunkea tuohon sitä Harin kuvaa - pah, mikä tosikko olen
Ei hätää, sen verran paljon nuppujakin että tämäkin menisi minulle aprillipilasta.
Olivia, sun bicolorisi on MASSIIVINEN verrattuna omaan kasvattiini, joka on sellainen 8 lehden jakopalajäännös. Sentään yksi nuppu siinäkin on tekeytymässä ja uusia juuria ja pari uutta lehteäkin, eli perässä tullaan…
Olivian kukka on ihan aprillia.
Olivia, missä kohtaa tuo asustelee lasikossa? kertaakaan en ole saanu vielä kukkimaan.
Hiukan keskivälin yläpuolella. Olen vuosien saatossa vähentänyt valaistusta yleensäkin, joten karkeasti sanoen on kohtalaisessa valossa. Kosteus päivisin noin 60 %, yölämpötilan putoaminen alle 20 asteen nostaa yökosteutta. Päivällä valaisimet lämmittävät 25-27 asteeseen.
Tuossa on itse asiassa kaksi kasvia vastakkain, toisella puolella kukkanuppujen kehitys näyttää olevan hiukan hitaampaa. Ja kyllä nämä ovat jo vuosia olleet lasikossani, vanhempi on Dijonin WOC-näyttelystä 2005 ostettu pikkuinen sintti, toinen taisi tulla Kargen tilauksesta neljä vuotta sitten. Joten kärsivällisyyttä!
Tämä on lahjaksi saatu, todella täydessä kukassa. Aloin sitten tutkia vanhaa Apollonia
niin siinä oli kaikki kolme viimekesänä kasvanutta puikkoa täynnä pieniä nuppuja.
Pleione Piton ja Pleione Eiger. Kokoeroa on niin kuin kuva kertoo.
Pleione Stromboli ´Fireball´ -vati valmistunee kukkaan ensi viikolla.
Hienoja ! Tänä keväänä omat "peijoonini" ovat olleet huomattavasti kookkaampia kuin aikaisemmin. Johtuukohan lämpimästä viime kesästä?
Lokakuun lopussa ostettu pikku perhonen on kukkinut ahkerasti. Kevään valossa kasvaneet kukat ovat edellisiä suurempia ja värikkäämpiä, ja muutamaan on tullut hauska piparkakkureunus.
Tämä on kuukauden takainen ostos, ja palattuani matkalta kotiin yllätyin iloisesti, kun huomasin sen jaksaneen kasvattaa alun perin hyvin pienistä nupuistaan näin paljon kukkia. Se on saanut kaverikseen häntäparsan - pääsiäisasetelma on valmis, rairuohoa ei tarvita.
Mäkin haluun peijooneja! Onnistunut toistaiseksi hankkimaan vain "bulbilleja", siis sellaisia tulevaisuuden peijooneja…
Epicattleya René Marqués Flame Thrower availee toista kukkaterttuaan:
Nämä pienemmät perhosorkideoiden luonnonlajit ovat hiukkasen hankalia kasvatettavia. Tämäkin oli ikkunalaudalla useamman vuoden, kukki ensimmäistä kertaa viime keväänä, kukkia taisi olla peräti kaksi Tungin sen syksyllä lasikkoon ja sen kosteudessa tämänvuotinen kukinta on jo runsaampaa.
Phalaenopsis floresensis, näitä karvakieliä. Kukat jäävät lehtien alle osaksi suojaan, kuten luonnossakin.
Minulla oli onni viime keväänä saada muutaman muun harrastajan kanssa Bifrenaria harrisoniaen jakotaimi. Kasvi on sikäli historiallinen, että emokasvin tiedetään kuuluneen Esko Puupposelle 1940-luvun puolivälissä.
Ensimmäinen kasvatusvuosi luonani ei mennyt ihan putkeen. Yksi nupuista joutui ikkunallani suoraan auringonvaloon ja kuivui saman tien. Toisen kukintovarren toinen kukka ei jaksanut kehittyä. Olen varmaankin pitänyt kasvia aivan liian kuivassa. Mutta onnellinen olen näistäkin kahdesta kukasta. Kuuluisaa tuoksuakin on jo tänään ilmassa.
Olivian Bifrenaria harrisoniae onkin jännän näköinen kukkineen lehtineen ja muistuttaa japanilaista kukka-asetelmaa. Lehdet tuovat osittain mieleen kielon tai tuonenkielon lehdet. Ruissalossa ja myös täällä Kaisaniemen puutarhassa olen saanut nuuhkaista tämän orkidean kukkia ja tuoksu on hyvin miellyttävä.
Tämä Iwanagaara Apple Blossom ei ole kukkinut pariin vuoteen mutta kolmannen häätövaroituksen jälkeen nuppuja alkoi yllättäen näkyä. Niin että se saa nyt jäädä toistaiseksi…
Tämä on uskollinen kukkija. Se on kukkinut joka vuosi monen vuoden ajan.