Tässä kuun aloittajaksi Trichoglottis atropurpurea - kevään yhteistilauksesta.
Lehdet olivat jo tullessaan aika rupiset ja ehkä hiukan siitä vielä läiskittyneet. Uusi kasvu on kuitenkin siistiä.
Noita kukkanykeröitä olisi ollut pitkin vartta vaikka kuinka, mutta näyttävät yksi toisensa perästä kuivuvan. Nämä kaksi juuri avautumassa. Kun kiertelin tätä lajia Dresdenin näyttelyssä en huomannut siinä sen kummempaa tuoksua - mutta onpahan tätä! Sellainen hiukan elämää iloisesti jo pitempään nähneen leidin tuoksahdus, vaikkei tämä kasvi nyt mikään kaunotar olekaan 
Kotoisin Filippiineiltä.
Älähän nyt Olivia ole liian kriittinen-minusta kasvi on oikein mielenkiintoisen näköinen. Sopisikohan sille nimeksi Homssantuu 
, jos elähtäneeltä leidiltä tuoksahtaa?
Millaisissa olosuhteissa viihtyy? Ellei se tarvitse kaappia niin saattaisin meillekin tuollaisen huolia. Sittenhän meitä olisi kaksi elähtänyttä.
Viime marraskuussa alennushintaan ostettu ohikukkinut zygo kukkiin parhaillaan jo toisella kukkavanalla. Ihan nätti kukka ja todella vahvan tuoksuinen. Tämä on kyllä osoittunut hyvin helppohoitoiseksi orkidealajiksi. Tuo alempi kuva tuo kukan oikeat värit paremmin esille.
Tuo kyllä on ansainnut nymityksensä ‘‘naurava kukka’’. Tuossa ylemmässä kuvassakin suu ammollaan vain hekottaa.
Törnrosa, ihan varmuudeksi sanon, että olen aika hulluna tähän kasviin Mutta silti en voi olla vertaamatta sitä iloisen elämän eläneeseen leidiin, muistat varmaan upean näyttelijän Ella Erosen - parfyymikin on samaa tasoa.
Katsokaapa miltä Trichoglottis atropurpurean pitäisi näyttää esim. IOSPEn sivuilta
Mitä ilmeisemmin se tarvitsee enemmän kosteutta kuin mitä olen sille tarjonnut.
Kesän ulkoilutus teki tehtävänsä. Nyt kukkivat nämä kaunottaret:
Acacallis cyanea x Paradisanthus micranthus
Dendrobium Nobile
Tässä kanssa yksi salakukkija: Bulbophyllum comberi 
Tämänaamuisella kastelukierroksella satuin siirtämään sen edessä ollutta kasvia hiukan sivummas - ja siellähän se rontti kukki täyttä päätä. Ei edes haise hikisukille, jotta sen olisi voinut siitä paikallistaa.
Kasvutapa on minusta viehko, kaipaisi vain sammaleista oksaa kasvualustakseen. Kukat ovat alle 5 mm ja niitä on kymmenittäin eri puolilla palikkaa.
Olivian salakukkijan jatkoksi laitan minäkin pienoisen coelogyne fimbriatan, joka sai voimia kesän ulkoilusta ja sisälle tullessaan alkoi kukkimaan. Kukka on pieni ja olin sijoittanut kasvin korkealle katon rajaan ja melkein meinasi kukinta jäädä huomaamatta. Kasvi on sitä Ruissalon kantaa.
oi että Olivian ja Törnrosan pikkuiset ovat aihan ihquja:)
Samoin täällä jatkaa kukintaa Coelogyne fimbriata kolmella kukallaan, joista kaksi auki. Kasvi on ollut koko kesän sisällä.
Helppo ja kivan kokoinen Thwaitesara Burana Beauty on avannut kolme kukkaansa. Kasvi on kesällä ollut sisällä ja saanut paljon aurinkoa. Kukkien tuoksuhan on sellainen makea karkin tapainen.
Dendrobium denundans on kotoisin Himalajan, Nepalin ja Pohjois-Thaimaan subtrooppisilta vyöhykkeiltä. Se on litofyytti, joka pitää lämpimistä ja kosteista kesistä, mutta tarvitsee sitten kuivan ja viileämmän talven. Hankin kasvini Kargelta 2008 näyttelyn yhteydessä.
Otin kuvia peräkkäin ja huomasin, että niistähän saa stereoskooppisen parin. Katso kuvia niin, että vasen silmä näkee vasemmanpuoleisen ja oikea oikeanpuoleisen. Helpottaa ehkä, jos laitat A4-paperin kuvien väliin. Myös jos pienennät kuvia (CTRL alas ja hiiren nappia), stereokuvan katselu sujuu helpommin.
Tiipap on onnesta sykkyrällään 
Vanda Magic Blue kukkii! 
Se on saanut suoraa aurinkoa ihan koko vuoden ajan eteläikkunalla ja lillunut kylvyssä nestettä tankkaamassa kevään ja kesän aikana joka ilta 15 minuutista lähes tuntiin (kun on vahingossa unohtunut kylpemään…).
Eikös tunnu ihanalta Tiipap.
On saanut hyvää hoitoa. En tiedä, onko Vandoilla tapana kasvattaa heti perään toinen kukkavana. Ainakin monet Ascosendat tekee sen. Olen kokeeksi taas hankkinut yhden An. Juuri lopetti kukinnan ja pukkaa uutta vanaa. On aivan nimetön hybridi, tulipunasen oranssit kukat.
No nyt kukkii viimein äiteelle kauan sitten ostamani perustavis vaalea isolehtinen orkidea, nimestä ei hajuakaan. Se piti pitkään taukoa, ehkä pari vuotta, mutta nyt äiti laittoi sen koko helahoidon vähän syvemmälle ruukkuun, koska se oli niin noussut sieltä ylös ja heti sen jälkeen innostui. Tiedä sitten oliko se se ratkaiseva tekijä, kun äiti oli montaa konstia jo kokeillut. Jotenkin tuntuu niin mukavalta pelkkä tieto siitä, että kukkii, vaikken ole sitä nähnytkään. Ehkäpä hän saa uuden orkidean ensi äitienpäivänä, koska tuntuu niin tykkäävän ja on uskollisesti huolehtinut kukkimattomastakin.
Kyseessä on varmaankin phalaenopsis eli perhosorkidea koska mainitset isot lehdet. Katso toki lisää tietoa sen omasta osiosta. Pari vuotta on aivan normaali kukkimisväli uudelle kukkivana ostetulle orkidealle kotioloissa ilman mitään poppakonstejakin. Kasvin pitää vaan saada tarpeeksi energiaa uutta kukintaansa varten, koska ensimmäinen kukinta siellä tarhalla on ikäänkuin pakoitettu erilaisilla hormoneilla yms.
Hanki vaan äidillesi lisää orkideoita kun kerran niistä tykkää ja saa ne kukkimaan 
.
Sain yhden keväällä ostetuista Howeara Lava Bursteista kukkimaan, aukoo nyt tätä ensimmäistä vanaa ja kasvattelee viereen toista.
Orkideajussin Thwaitesara Burana Beauty näyttää upealta. Onko oikeasti helppopitoinen? Vai tarviiko jotain kaappeja, kylmätiloja ja kasvilamppujen armeijaa… Noita ei taida kaupoissa paljon näkyä? Vai tietääkö joku?
Milton: Tuo Thwaitesara Burana Beauty on tullut minulle ihan tavallisesta kukkakaupasta. Kyllä niitä silloin tällöin on myynnissä, kun se on niin suosittu orkidea. Keväällä ja kesällä annan paljon vettä, valoa ja lannoitetta - kyllä niillä kasvaa. Kasvi ei tarvitse mitään erikoisoloja - tärkeintä on kesäaikaan runsas valon saanti. Talvella sitten se saa jonkin verran vähemmän vettä, etteivät juuret närkästy. Minulla on myös nyt lisävaloa syksyä ja talvea varten. Tuoksu kukissa on kielon ja sitruksen sekoitus. Kasvualusta on katleijoiden tyypillinen ilmava sekoitus kaarnaa, hiiltä, korkinpaloja ym.
Hyvä tuoksu leijailee, kun valot ovat lasikossa sammuneet: Angraecum Suzanne Lecoufle on avannut kukkansa.
Ranskalainen Marcel Lecoufle on yksi tunnustetuimmista Madagaskarin orkideoiden tuntijoista ja hänellä on yksi suurimmista näiden kokoelmista. Vuonna 2007 he rekisteröivät tämän risteymän Angraecum mauritianum x Angraecum dryadum. Näistä ensimmäinen kasvaa nimestään huolimatta Mauritiuksen lisäksi myös Reunionin ja Madagaskarin saarilla, 200-1400 m merenpinnasta - ja useimmiten tienvarsien "roskakasvina". Jälkimmäinen on Madagaskarin ylätasangon laji, 1000-2000 m merenpinnasta. Risteymä on ollut minulla parin vuoden ajan ja se on kukkinut jo moneen kertaan. Olen antanut sen olla kasvualustassaan, joka on sammalta, styroksia ja perliittiä, juuria tosin kasvaa jo ylempää lehtihangoista. Lasikossa majailee aika lähellä loisteputkea.
Kukka on noin 6 cm korkea ja sillä on hulppea kannus 10-12 cm. Ja tuoksu on taas aivan ylimaallinen!