Tämä tuli kaksi vuotta sitten Schwerterin tilauksesta. Siinä oli nimilappu Stenocoryne aureo-fulva. Kun tuolla nimellä en löytänyt minkäänlaista tietoa, laitoin pikkuruiset pyöreät bulbit kaarnanpalalle ja muiden nuorten kasvien joukkoon lasikkoon. Kippo on laittanut sivulle 4 kuvan Bifrenaria aureofulvastaan, eikös olekin sama kasvi!
Kukat ovat todella vaalean kullankeltaiset (=aureofulva), hehkuvat kuin aurinko. Nuo kukat varmaankin tuosta vielä avautuvat?
Sama kasvi on kyseessä. Kukat jäävät ainakin minulla puolittain avautuneen näköisiksi.
Kiva kun varmistit, Kippo!
Noissa netissä olevissa kuvissa on toisissa kukintovarsi hyvin napakan oloinen, samoin kukat selkeämmin auki. Tällainen kevyt sirous puuttuu. Esimerkki tässä IOSPE
Onko sinun kasvisi myös Schwerteriltä?
Laelia dayna coerulea kukkii viimeisellä kolmannella kukalla:
Tuli samoin Schwerteriltä -08 tilauksesta. Pidin viime kesänä amppelissa, kun kukkavanat kaartuivat nätisti alaspäin. Kukkavanan napakkuudesta kasvini kohdalla on turha puhua. On ollut vaatimaton hoidokki, kunhan on varonut talvella liikakastelua. Omani on ollut ruukussa koko ajan ja on viihtynyt kaapissa ja ikkunalaudalla yhtä hyvin.
Ja taas ovat nimet muuttuneet! Tuo Rippen Laelia dayana onkin nykyään Cattleya bicalhoi. Eihän näitä opi ikinä.
Perusteluna sanotaan, että siinä vaiheessa kun näitä Laelioita siirrettiin Cattleyoihin, siellä olikin jo luonnon oma risteymä Cattleya x dayana. Siksi tälle piti keksiä ihka oma uusi nimi. Annettu H.D. Bicalhon mukaan.
Ja seuraava nimimuutos: Laeliocattleya Mini Purple onkin nykyään puhdas Cattleya. Sen toinen vanhemmista Laelia pumila on nykyisin Cattleya pumila. Toinen vanhemmista on Cattleya walkeriana. Risteymä on rekisteröity vuonna 1965.
Saanko siis esitellä: Cattleya Mini Purple coerulea
On näitä aikoinaan palikoille siirtämiäni pieniä katleijoita. Muutama lehti vioittui kesäsiirtolassa, muuten on asustanut lasikossa.
Ja tässä seuraava murheenkryyni:
Toin muutama vuosi sitten Costa Rican yliopistollisesta Lankesterin kasvitarhasta pullotaimia. Pitkään ja hartaasti niitä valitsin ja ihastuin ennen kaikkea Cattleya intermedia albaan.
Annoin niitä myös kolmelle upeasti katleijoita kasvattavalle harrastajalle. Nyt Maijan kasvi avasi kukkansa. Eikä tämä mikään hohtavanvalkoinen neitseellisen puhdas C. intermedia ole! Mikä lie sekasikiö 
Oikeasti ei ole ihan noin kullankeltainen, mutta halusin tuon huulen hauskan ja viivasuoran kiitoradan näkyviin. Kukat eivät myöskään ole normaalisti noin ylöspäin suuntautuneita, mutta nyt olivat pakkauksessa tuohon asentoon jääneet.
Tämän suhteen ei tarvitse surra mitään!
Syksyn basaarin huutokaupasta huutamani Mummin Masdevallia Aquarius. Silloin avoinna olevat kukat ovat kuihtuneet, mutta uusia kasvaa tilalle kuin sieniä sateella, tänään bongasin kymmenkunta uutta kukkavartta. Juhannusvasta-optiokin on edelleen vihreä, vaikkei tuossa näykään.
Minähän sanoin, että tämän huutaminen kannattaa! Nämä Mummin muuntogeeniset ovat uskomattomia kukkijoita
Minullakin kukkii LC Mini purple. Sain sen tämän vuoden yhteistilauksesta.
Jotkut aamut vaan ovat toisia ihanampia: tällaisen löysin tuoksun perusteella yhdestä lasikoistani.
Epidendrum parkinsonianum. Yläkuvassa koko kukka, koko noin vaaksa. Alakuvassa pelkkä huuli ja kehälehtien alkupäätä.
Koko kasvi on toista metriä pitkä (vasemmalla Aerides multiflorum piti ottaa mukaan kun se oli kasvattanut tuhdin juuren tämän ruukkuun.) Taustana musta arkki, jotta kukka sieltä löytyisi.
Tämä tuli kolmisen vuotta sitten Schwerteriltä jo isona ja kukintakokoisena, nyt luonani ensimmäinen kukka. Vietti ihanan kesän kesäsiirtolassa, joten luontoäidille suuri kiitos.
Cochleantes moliere on kukkinut koko kesän ja vielä on nuppujakin näkyvissä
Paph purpuratum. Pienen taimen ensimmäinen kukinta 
uhlalaaaa mitä ihania lähikuvia ollien kukkivista… Nuin näkee miten iiiihana ja moninainen orkidea on kukkasiltaan:)
Sisäistä kauneutta 
Olivia kirjoitti 17.10.2010 kasvistaan, jonka nimeksi myytäessä ilmoitettiin Stenocoryne aureo-fulva. Tuo nimi on yksi Bifrenarian aureofulvan synonyymeistä. Joten nimen perusteella sama tunnistus kuin kuvatunnistuksella.
Tuoksusta huomasin että Miltonia Peter Komp oli avannut nuppunsa.Taas vain yksi kukka mutta tuoksuu kuin niitä olisi monta 
Toinen kukkia on Encyclia Elfin.Se ei tuoksu
Nämä kaverukset avasivat kukkansa pikavauhtia sillä aikaa kun olin kolme viikkoa poissa kotoa. Venuksenkenkä teki kiireissään lyhyemmän kukintovarren kuin viime talvena ja oncidiuminkin kukinnot ovat matalammat kuin ne jotka sillä oli helmikuussa sen ostaessani. Oncidium näyttää olevan helppo hoidokki. Se kasvatti kesällä kaksi uutta bulbia ja kumpaankin kukkavanan, vaikken oikeastaan edes tiedä miten sitä pitäisi hoitaa. Mutta kovin monta uutta bulbia tuohon ei kyllä mahdu.
Poissaolollani oli muutenkin ihmeellinen kukittava vaikutus:olen löytänyt viidestä perhosorkideasta uusien kukkavanojen alut, ja kolme niistä on kovia kokeneita yksilöitä. No, ne varmaan saivat voimaa lämpimästä kesästä ja reagoivat nyt viileyteen ja pimeisiin öihin.
Minullakin on (tavis) oncidium kukassa parhaillaan. Se on ollut minulla jo varmaan kahdeksan vuotta enkä vieläkään ole päässyt perille sen sielunelämästä. Se on kasvanut hyvin ja olen jakanutkin sitä. Kukkinutkin se on useaan kertaan, mutta siltikin se on jotenkin mystinen. Kesällä se kasvoi ulos ruukustaan ja asetin sen makaavaan asentoon rimakoriin, koska se ei siedä sitä, että sitä alettaisiin istuttamaan syvälle karikkeeseen. Silloin se kuolee. Kesän aikana se kasvatti kovasti juuria ulospäin ja minusta tuntuu, että sillä ei ole ainottakaan kunnon juurta siellä kasvualustassa vaan kaikki suuremmat juuret roikkuvat ulkopuolella. Laitoinkin sen nyt talveksi ascocendani viereen lähelle kostuttajaa, jotta se saisi vesihöyrystä kosteutta.
Epicatanthe Don herman teki paljon siromman kukan kun ennen. Lieneekö hellekesän syytä, tai olisi ko ollut liian kuivana.