Viimeksi hän halusi olla joulukukka, nyt ajatteli kai että minua pitää ilahduttaa pimeässä marraskuussa.
Ihana, voi kun minunkin haluaisi ilahduttaa ihan milloin vain. Kaksi on jotka ei ole kuolleet, mutta eivätpä suostu kukkimaankaan.
Tälläine kukinta on nyt, kun näyttely on ohi.
Tässä maretti miltonian sukulainen, Lealia purpurata ja Katleija labiata nupullaan. c labiattaan tulee kahdeksan kukkaa ja Lealia burpuratassa on yksi kukkatuppi vielä avautumassa. Harmaiksi syyspäiviksi riittää väriä.Cilikin vasemmalla tuottaa reilusti satoa, joten maustepuolikin on turvattu…
mummi; Sinähän voisit pitää vaikka oman näyttelyn… 
Cattleya Mini Purple ‘Cluster’, viime kevään yhteistilauksesta. Kukka näyttää kuvassa hieman vaaleammalta kuin luonnossa. Se ei taida aueta tuon enempää, mutta tuoksu ei vielä tunnu.
Mummin pöydillä on tosiaan mahtava orkideanäyttely. Hieman olen kuitenkin skeptinen tuon Cattleya purpuratan suhteen. Ensinnäkin olen elänyt siinä käsityksessä, että purpurata kukkii alkukesästä, eikä juurikaan jousta kukinta-ajan suhteen. Mummin kasvi kukkii käsittääkseni säännöllisesti syksyllä näyttelyn aikoihin. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen kasvurytmi tällä kasvilla on. Toisaalta kasvi näyttää melko pienikokoiselta ollakseen puhdas purpurata, jonka solakat pitkälehtiset versot ovat noin puolimetriset.
Voisiko kyseessä olla esimerkiksi Cattleya C. G. Roebling, eli Cattleya gaskeliana x Cattleya purpurata? Gaskelianan läsnäolo pienentäisi jonkin verran versojen kokoa ja toisaalta mahdollistaa myös syksyllä tapahtuvan kukinnan. Purpurata tuntuu periyttävän ainakin suurikukkaisten Cattleya-lajien kanssa tehdyille primääriristeymäjälkeläisilleen (mm. Canhamiana, C. G. Roebling) lähes täydellisesti purpuratamaisen kukanmuodon. Näiden risteymien kukissa petalit saattaa olla aavistuksen katleijamaisesti leveämmät kuin aidossa purpuratassa, mutta muutoin ne ovat hyvin samanoloiset. Niin tai näin, mummin kasvissa on joka tapauksessa aivan mahtavan upeat kukat.
Kävin mittaamassa kasvia. Kuvakulma, ehkä vääristää kokoa. Lehdetön bulbi on 40cm ja kukkivasta saa mukavasti 50cm, kun laskee kukat mukaan.Tämä on vanha kasvi ja kiitollinen kukitettava. minä lähinnä kasvatan helppoja kukkivia kasveja. Nimet muuttuvat moneen kertaan, mutta sillä ei minulle ole paljoakaan merkitystä.
Esim. siinä toisessa kuvassa keskellä oleva valkokukkainen orkidea on vaihtanut nimeä kolmekin kertaa. On ollut Fienetta falcata ja joku toinenkin. Minä kuitenkin olenkin päättänyt nimittää sitä “Kultanaksi”
Se nimilappu siinä oli hankittaessa ja se on tarhan nimi.
Minusta on kuitenkin mukava, kun joku tunnistaa ja löytää oikean nimen.
Ok! Se on suurempi kuin muistinkaan. Olen joskus nähnyt kasvisi ilmielävänä näyttelyssä, mutta muisti- ja mielikuvat ovat näemmä loitonneet todellisuudesta. Ehkä kokoa suurempi ihmetyksen aihe on tämä syksyinen kukinta-aika. Millainen kasvurytmi kasvillasi on?
Oma purpuratani kukkii aina kesäkuussa. Verso alkaa kasvaa kukinnan jälkeen melko myöhään kesällä ja valmistuu vasta myöhään syksyllä tai jopa talvella. Jos kasvi ei kuki, voi kasvu alkaa aiemmin keväällä, ja silloin se ehtii tehdä pari perättäistä versoa. Kevättalvella on aina useamman kuukauden mittainen lepokausi ja nuput ilmestyy suojatuppeen toukukuun aikana. Tämä vastaa hyvin sitä, miten kuvataan purpuratan vuosikiertoa pohjoisella pallonpuoliskolla (mm. Pohjois-Amerikassa).
Muutaman hankintakasvin siirsin näyttelysivuille - pidetään tämä ihan itse kukitettujen ketjuna;)
Holcoglossum flavescensin rumasta ankanpoikasesti tuli kuin tulikin joutsen:
Vaikka olen varonut tätä kastellessa, on oikeanpuoleiseen sepaliin tipahtanut vettä. Tuoksu ainakin näin aamusta hyvin mieto, hiukan kirpeä.
Tämän bulbon kuvaamisessa ei kannata kupata: kukat kestävät vain 3-4 päivää. Bulbophyllum flabellum-veneris, entinen B. lepidum. Mutta tasapainon vuoksi kukkii useamman kerran vuodessa.
Jahas, Oliviallekos se mun kadonnut flavescensini pakeni evakkoon? Joitakin vuosia sitten nimittäin palikasta oli parvekkeen kaiteella jäljellä enää koukku, palikkaa ei missään. Ei koskaan löytynyt pihamaaltakaan – naapurin tontilla en käynyt. Pelastukoon, ken voi! 
Comparettia macroplectron sen sijaan tykkää, että tyydytään nyt sitten siihen, mitä saadaan:
Tämä on toinen kierros: edellinen kukinto lopetti parisen viikkoa sitten.
Tuo kaunis 
Juu, tänne vain kaikki orvot ja kaltoinkohdellut orkideat - miten tiesinkään olla kytiksellä parvekkeesi alla juuri silloin synkkänä syysyönä, kun tuuli vain ulvoi nurkissa
haraella odorata avas tänään toisen kukkansa. tuli kanssa keväällä ja meinas käydä huonosti kun alusta oli niin karmeeta mössöä.hyvin on selvinnyt, uusia juuria on tullut ja nyt parit kukatkin:)
Muistelin, että tämä pikkuinen dendro olisi ollut tumman viinin punainen, mutta eipä ollutkaan.
Dendrobium nobile -hybridi kukkii neljällä tosi purppuran lilalla kukallaan. Tuoksukin on ihan mukava.
Ohhoh, mikä pläjäys!