Slc. Ann Komine Breathless avasi ekan ja ainokaisen kukkansa työpäivän aikana. Tuoksu tuntuu omassa nenässä hieman mausteiselta ja ruusuiselta. Tuoksu tuntuu voimakkaammalta mielestäni illasta aikaiseen aamuun.
Carmelita, modella ei ole oikeuksia kajota kenenkään tekstiin, vain poistaa tai siirtää. Mutta ei tuo mikään suuri moka ole, joten älä välitä.
Sinänsä hauska risteymä tuo Mixamany. Linkissä kerrotaan siinä olevan 7 erilaista leeliaa, sitten luetellaan niitä vain viisi. Ja ne kaikki on nykyisin katleijoita.
Siis:
Cattleya alaorii, C. jongheana, C. fidelensis, C. praestans, C. sincorana. Muista lähteistä löytyy kuudes: Cattleya pumila, joten yksi vanhemmista on vielä hukassa.
Eikä sitä ole rekisteröity.
Mutta on taatusti kiva ja innokas kukkija.
Tässä myös kiitollinen ja innokas kukkija: Cattleya Barbara Tague (C. alaorii x C. praestans):
Kun pursui ulos ruukustaan siirsin sellaisenaan Raakin keksipurkkiin, jossa reikiä sivuissa. Toinen kukista jäi ylösalaisin, kun oli taustapuolella toisen kasvin puristuksessa - katleijat eivät ole yhtään solidaarisia toisiaan kohtaan, voisivat vähän edes joustaa 
Olivia, kysyn vielä. Siis risteymissä onko niin että isäkasvi on ensin ja äiti sitten? Eli jos tehdään toisinpäin niin se on sitten eri risteymä???
Rekisteriin risteymä merkitään siten, että ensin tulee äiti (seed/pod parent), sitten isä (pollen parent).
Risteymä voidaan rekisteröidä kahden kasvin välillä vain kerran, vaikka se tehtäisiinkin myöhemmin toisin päin.
Se, kumpi on äiti tai isä, vaikuttaa perimään, sillä risteymät saattavat poiketa toisistaan. Sanotaan että esimerkiksi äidin värigeenit dominoivat. Siemenkodassa on tuhansia siemeniä, jotka poikkeavat toisistaan - ihan kuten ihmisperheen lapsetkin. Niistä sitten valitaan jatkojalostukseen kulloisiakin haluttuja ominaisuuksia.
Ja kun tavoiteristeymä on saavutettu, sitä kloonataan kasvattamalla meristeemisolukkoa, jolloin jälkeläiset ovat prikulleen samanlaisia.
Mutta kumpaan suuntaan maailmalla liikkuvien risteymien pölytys on oikeasti suoritettu, se on suuri arvoitus - eihän meistä ihmisistäkään tiedä, ovatko asialla olleet juuri ne viralliset rekisteriin merkityt henkilöt
Ja yhä enemmän tulee kaupallisia risteymiä, jotka ovat liikesalaisuuksia eikä niitä rekisteröidä.
Eli nimeäminen on aikamoinen viidakko!
Auringonnousun aikaan. Ascocenda ´Sunny Drops´
Vautsi Vau Bum Bum.
Tulipahan nämä kukkivat perhosetkin kuvattua. Tahtovat aina jäädä vähemmälle…
Nonni, kolmen vuoden lihotuskasvatuksen tuloksena Cycnodes Wine Delight on viimein saavuttanut takaisin kukintakokonsa ja -kuntoisuutensa:
Edellinen kukinta oli tasan päivälleen neljä vuotta sitten, jonka jälkeen rehu vaipui sellaiseen Ruususen uneen, ettei siinä auttaneet prinssin suudelmatkaan. Kun unikeko viimein havahtui kasvuun, se oli jo unohtanut, että siihen hommaan tarvitaan myös juuret. Niinpä se loisi muina miehinä vanhan varsimukulan turvin ja jäi kääpiöksi. Siitä on sitten hivuttauduttu vuosi vuodelta takaisin täysikokoiseksi.
Cycnodes-ketjussa on dokumentoituna koko tarina. Nyt kukat ovat mielestäni suurempia kuin silloin aikoinaan vuonna 2008: 70–78 mm halkaisijaltaan. Tuoksu ei ole voimakas, mutta ihana, kun tunkee kärsänsä kiinni kukkaan. Pari kukkaa kärsi vaurioita kirvainvaasiosta.
Kyllä kannatti, hiano foto.
Kaunis kuva…
Huomattavan laadukas kuva, hienoa.
No nyt on aika lailla valkoinen Lankesterin pullotaimista Cattleya intermedia ‘‘alba’’
Vasemmalla vertailun vuoksi samasta pullosta banaaninkeltainen, nyt jo hiukan ehtoopuolella oleva kukka. Tämä yksilö on sarjasta toinen, jota voisi kuvailla valkoiseksi, violetit häivähdykset tulevat kivasti esille. Kukkakin on hiukan kookkaampi ja oikeasti kaunis ja siro.
Lisäys: tämän ketjun sivulla 1 on Mummin keltaiset intermediat - samasta pullosta siis
Cattleya intermedia ‘Kelta’ on kyllä hauska, etenkin kun se näköjään ihan kiusallaan kukkii ahkerasti. Eikö sen pitäisi kukkia kevätpuoleen. Keltainen intermedia on varmaan suorastaan sensaatio orkideamaailmassa…
Epidendrum paniculatum aukaisi ensimmäisen huimasta kolmesta nupustaan. ‘‘Saattaa kukkia monella sadalla kukalla kerrallaan…’’
Olivia. Onneksi edes yksi oli valkoinen.Kaunis.MOntakohan tainta kaikkiaan siitä pullosta lähti kasvuun? Ehkä yksi tai korkeintaan kaksi niistä on ollut valkoisia.(kuolleet huomioiden).Minulla oli kaikkiaan noin 15 ja kaikki keltaisia.
Tuskin se mikään sensaatio, koska kasvaa ja kukkii helposti.
Kokonaismäärää aika vaikea arvioida, koska jouduin purkamaan ne heti matkan jälkeen, kun olivat sotkeutuneita agariin ja olivat vielä tosi pieniä, eikä niitä voinut erotella toisistaan kuin tuppaiksi.
Omistani kaksi on näitä valkoisia, tämä kukkii nyt suuremmilla kukilla kuin se toinen. Kukkimattomia on vielä muutama.
Lisäys: muoto on aika lailla Orlata-tyypin siro eikä yhtään röyhelöinen.
Röthin Cattleya-kirja sanoo kukinta-ajasta: pääasiassa huhti-kesäkuussa, mutta voimakkaat kasvit kukkivat osittain myös elo-lokakuussa, Brasiliassa syyskuussa.
Toinen valkoisistani kukki alkukesästä, kun muistan kuvanneeni sen ulkona.
Toinenkin lisäys: kirjaa eteenpäin lukiessani tuli vastaan tieto: laji vaihtelee suuresti, niin kooltaan. lehdiltään, mutta erityisesti kukan väritykseltä ja muodolta. On löydetty ainakin 35 värimuotoa. Kasvaa läpi vuoden.
Millä perusteella nimetään kasvi albaksi = valkoinen? Minulla kukki eräs, joka oli kaunis lilanpunainen, muttei valkoinen.
alba ei orkideoiden kukissa tarkoita puhtaan valkoista, se vain poikkeaa lajin yleisimmästä värimuodosta vaaleaan suuntaan ja voi olla vaikka vihreä.