Brasiliorchis picta, tutumpi ehkä nimellä Maxillaria picta.
Hienoa kukkaa ihastellessa hiljainen hetki niille 7 nupulle, jotka nuupahtivat bulbien tyvelle 1-2cm mittaisina. Pari viikkoa ehdin unelmoida ennätyskukinnasta, mutta sitten jokin meni vikaan, en tiedä mikä. Harmitus on toki suuri, mutta yhdessäkin kukassa on hunajaista tuoksua riittämiin. Luulisin, että 8 kukan tuoksut yhdessä tekisivät asuntoon jo mehiläispesätunnelman. Pörinä vain puuttuisi. Sivuprofiilissa näkyy paremmin tuota pilkutusta.
Cattleya-ketjujen keskusteluissa on puhetta ruukun reunoille vaeltaneiden versojen ohjailusta. Kuvassa näkyy lisälaitoja, joita minulla on melkein jokaisessa ruukussa. Käteviä ja melkeinpä välttämättömiä, varsinkin jos pyrkii käyttämään mahdollisimman pieniä ruukkuja. Tuossakin kuvassa on oikealla reunalla verson ja laidan välissä tulossa uusi verso. Lisälaidan tarve pitää ennakoida hyvissä ajoin, ettei kasvu häiriinny liikaa ja uui kasvu ohjautuu nätimmin.
Ihan tavallinen nimetön perhoshybridi. Viime vuoden puolella oli vinkki kukkavarren katkaisusta mahdollisimman ylhäältä terveen kasvamattoman silmun jälkeen ennen viimeisten kukkien lakaistumista. Kokeilin - ja sehän toimi. Keino sopii tilanteeseen, jos ei malta odotella uuden kasvun alkua ja haluaa pidentää kukinta-aikaa. Tämä "tavis" on tähän mennessä kuivattanut kukkavanansa kukinnon päätteeksi.
Punaiset perhoset ja kaksi dendroa yhteiskuvassa. Yksi punainen perhonen toisesta huoneesta jäi ryhmäkuvasta pois. Toivottavasti se ei loukkaanu, ja pudota kukkiaan sen takia.
Kauniita kukkia 
Erityisesti tuo florindan oranssi puikulasepalinen ja -petalinen perhosorkidea ryhmäkuvassa keskellä oikealla viehättää silmääni.
Phragmipedium wallisii ilahduttaa tammikuun talvea. Hankittu 2-3 vuotta sitten yhteistilauksesta. Muistaakseni kukkii nyt ekaa kertaa, tai sitten muisti on hatara… Geokätköily on vienyt tämän orkideaharrastajan mennessään, mutta onneksi orkideat kasvavat "lähes itsestään"
Valkoiset perhoset ryhmäkuvassa.
kaunis perhonen, luunvalkoinen pohjaväri ja fuksian punaiset viirut
Ja taas Mummille terkkuja yhdeltä karvakorvalta 
Paphiopedilum villosum, tullut vuosia sitten mutkan kautta Mummin kokoelmista.
Ja hengittämättä hiljaa - täältä on tulossa kuninkaallisia…
Paphiopedilum Bel Royal (P. rothschildianum x P. kolopakingii). Kuva huijaa kasvin koon, kun alaspäin painuneet lehdet ovat jääneet sen ulkopuolelle, lehdet jotain 60 senttiä. On Eric Young Orchid Foundationin risteymä vuodelta 1996. Tuli pari vuotta sitten Schwerteriltä ja jouduin tunkemaan sen lasikkoon, koska ei jaksanut pitää lehtiään napakoina huoneilmassa.
Parapteroceras… kuulostaa ihan dinosaurukselta.
Olisko hyönteis/virusvaurio, jos ei niin veikkaan jalostusta.
Kirppuja tuossa kasvissa ei ole. Luulisi myös viruksen näkyvän kasvin kasvussa muuten tai lehdissä, mutta mistäpä minä tiedän 
Sääli, jos kasvi on muutoin terveen näköinen, mutta kukkien kehittymisessä on ongelmia. Sehän voi olla kyseisen risteymän ominaisuus, esim. pelorisuudesta aiheutuva, että nuppujen kehittyminen vaatii täydelliset kasvihuoneolot. Vähänkin kuivemmassa ilmassa nuput eivät kehity/aukea kunnolla.
Minulla on kaksi pelorista perhosta joista toisen kukat ovat täysin normaalit.
Toisesta on vasta yksi kukka auennut ja sen sepalit ovat "hieman" typistyneet.
