Edelliset asukkaat eivät ole olleet ilmeisesti kovin kiinnostuneita pihasta/puutarhasta. Jotain pitäisi tehdä ja paljon, mutta mistä aloittaisin? Ja mitä tekisin? Ideoita?
Tontti rajoittuu tuolta takaa noihin (takimmaisiin) kuusiin. Toiselta laidalta naapurin pensasaitaan ja toiselta puolelta autokatokseen ja kuusiaitaan.
Pihalla on miten sattuu kuusia, koivuja, terijoen salavia, pihjaja, vaahtera... Etualalla näkyvä hiekka on koiratarhan pohja (koiratarha ollut talon vieressä, olohuoneen ikkunoiden kohdalla...). Noita puita meinasin harventaa ihan urakalla (taka-pihan koko ehkä n. 1000neliötä), jättää ehkä sen vaahteran ja jonkun koivun? Koiratarhan pohjan kohadalle ollaan suunniteltu terassia/patiota ja nurmikkoa. Ton epämääräisen perennapenkin olen meinannut poistaa. Ideoita tuohon rinteeseen? Nyt se on mun mielestä joka suuntaan "vino" ja epämääräinen.
Rinteen päällä on muutamia marjapensaita. Pystyykö tuollaisia isohkoja pensaita mitenkään siirtämään? Nyt siellä on 6-8 pensasta pitkin ja poikin.
Aloita tekemällä yrttitarha-potager-kasvimaa-kasvihuone siihen koiratarhan paikalle ja muuten vaan istut ja ihailet. Mielestäni vanhaa pihaa on pakko katsella vähintään yksi kesä, jolloin perheenne omatkin tottumukset tulevat esiin ja näette mitä hauskuuksia siellä onkaan.
Noista puista syntyy pihaasi hienot reunukset ja tunnelma ja niille löytyy varmaan kesällä oma syynsä. Ne saattavat olla hyvinä näkösuojina-tuulensuojina-koristuksina, kun totut niihin. Pihapuutarhan maan ei suinkaan täydy olla kaikkialla tasainen. Pinnat voivat olla kaltevia monessa kohdassa ja tuovat oman viehätyksensä.
Ota siis ensin selvää pihan valmiista vivahteista ja puiden kaatoa varsinkin pitää todella hartaasi ensin harkita, koska uusien puiden kasvu suuriksi kestää yleensä monia vuosia, joskus kymmeniä vuosia.
Mielestäni Sand puhuu pelkkää asiaa, ota rauhallisesti katsele ja kuuntele rauhassa pihaasi. Ole iloinen "vinosta " pihastasi sehän on paljon elävämpi ja monimuotisempi kun jonnekin pellolle väsätyt omakotialueet niiden kanssa saa väkertää vuosia että saa näkö-ja tuulen suojaa.
Onnea uudelle talolle ja pihalle sehän on upea ja jätä moottorisaha vielä nurkkaan
yksivuotisilla kukilla ja yrteillä saa vaikka millaista ilmettä kesäksi.
Jokainen tekee tietty pihalleen, mitä haluaa mutta kun nyt kysyit niin ....
Minusta tuo on kaunis ja elävän näköinen piha!
Vähän kukkia vain sekaan!
Kuten sanottu, niin ei kannata hosua.
Kovasti yksimielisiä olemme. Älä vaan kaada noita puita summamutikassa, heti ensimmäisenä kesänä. Innostus on varmasti kova, ja johonkin se tietysti on purettava, joten aloita noista, kieltämättä kovin epämääräisistä perennapenkeistä ja marjapensaista, terassin tekemisestä yms.
Noin suurten marjapensaiden siirtäminen onnistuu ainakin konevoimin, muuten voi olla aika hikinen urakka. Muutenkin kannattaa kyllä miettiä, ovatko ne se vaivan arvoisia. Uudet pensaat eivät ole kovin kalliita.
Ja sitten niitä puita pois, pikkuhiljaa, yksi kerrallaan. Noin isot puut vaikuttavat todellakin valtavasti esim. pihan tuulisuuteen, ja takaisin niitä ei noin vain saa. Liikaa niitä minunkin mielestäni siinä on, mutta malttia, malttia!
Ja täältä vielä yksi joka rukoilee, ettet pikaistuksissasi tekisi mitään peruuttamatonta. Edellisiin lisäten, ota kompassi käteen ja selvitä ilmansuunnat. Pohjoisen tuulilta suojaava kuusiryhmä on kullan arvoinen. Tontin mikroilmasto on monta kasvuvyöhykettä lämpimämpi kun se on tuulilta suojassa.
Ensi kesän kun jaksaa olla ja kuvailla, katsoo minne sadevesi virtaa, miten tuulet ja aurinko osuu, missä kasvaa parhaimmat nokkoset. Sekin on kullanarvoinen tieto mistä ihmiset luontevasti minne kulkevat, sillä usein tehdään keinotekoisia kulkupolkuja vääriin paikkoihin.
Ensi syksynä olet tosi paljon viisaampi!
Täysin samaa mieltä edellisten kanssa.
Kovinpa olette yksimielisiä. Mutta tosiaan ehkä kannattaa malttaa mielensä ainakin noiden isompien puiden osalta. Kiitoksia vaan, ehkä olisin tosiaan innoissani saattanut tehdä jotain joka olisi kaduttanut sitten myöhemmin. Ja tosiaan kyllä tossa hommaa riittää jo ihan pelkästään siinä terassissa, pikkurisujen ja ryteiköiden siivoamisessa jne.
Samaa mieltä edellisten kanssa, mielestäni mukavan näköistä, polveilevaa maastoa sinulla siellä on, rauhassa katsele ja tutustu kasvillisuuteen ja teidän omiin tottumuksiin ja tapoihin, mitä ja minkälaisia asioita ne asettavat esille. Terassia voi rakennella, risukkoa siivoilla ja jotain perennapenkkiä katsastaa, mutta esim ruukkupuutarhalla voit ekana kesänä saada pahimmat innot purettua. Sitten voit alkaa kaatamaan puita ja tehdä suunnitelmia kukkapenkeille ja kasvimaille, mitä nyt haluatkin.
Samaa virkon kuin edelliset. Ja jos haluat marjapensaat toiseen paikkaan, istuta tänä kesänä uusia pensaita uuteen paikkaan. Kun ne tuottavat satoa muutaman vuoden päästä kunnolla, hävitä sitten vanhat.
Tuossa koiratarhan paikalla voisi olla hyvä paikka semmoiselle keräilypenkille mihin ottaa talteen pihalle "väärään" kohtaan putkahtavat kukat. Semmoisia kun tuppaa vanhoista pihoista löytymään. Siinä väliaikaispenkissä ne sitten nätisti odottaisivat sitä täydellistä sijoitusta. Samalla saa se kutiava viherpeukalo jotain tekemistä ensimmäiseksi kesäksi.
Ja tosiaan potagerkin tuohon olisi aivan viehättävä!
En minäkään suurta ehostamisen tarvetta näe. Älä etenkään omalla tontilla olevia tuulensuojapuita kaada. Niiden tarpeen näet vasta sitten kun olet ne kaatanut. Ja sitten on myöhä valittaa: 30-40 vuotta menee yhdellä moottorisahan surrautuksella hukkaan.
Vaikket ilmeisesti ekaa kesää olekaan tontillasi, niin ota silti aikaa: runsaasti ja rauhallisesti. Ensi kesänä: katso mihin aurinko paistaa, missä puut huojuu, koska aurinko paistaa. Ja mitä kasveiltasi haluat. Makaa riippumatossa ja tuijota. Nauti olostasi. Luvalla. Ilman suorituspaineita. Katsele ympärillesi ja mieti mitä tahdot. Suunnittele.
Haluatko marjapensaita? Mihin ne haluat? Missä niiden on nyt hyvä olla? Olisiko niiden hyvä olla siellä missä sinä haluat niiden olevan? Haluatko marjapensaita? (Kysyn uudestaan, koska kaikki eivät halua.)
Loivat rinteet pois? En usko, että tahdot sitä. Kävele puutarhassasi: tasaista maata pitkin ja koko ajan näet, mihin olet menossa.
TAI että lievillä korkeuseroilla luonto auttaa sinua tekemään "yllätyksen". Kun lähdet kävelemään polkua pitkin, näet koko ajan mihin LUULET kulkevasi, mutta polun mutkassa huomaatkin olevasi aivan eri paikassa, huoneessa ja maailmassa johon tulit. Tulit uuteen "huoneeseen", uuteen tilaan, uuteen yllätykseen.
Se on puutarhan ydin. Yllätys.
Niin ja mene aikaisin aamulla sinne puiden luo ihmettelemään ihanaa pikkulintujen virkeää sirkutusta latvuksissa. Katso puiden alla olevaa maata, onko siellä jo metsän aluskasvillisuutta? Mukava pieni metsäpolku, jossa voi käydä retkellä ja rauhoittumassa ja istahtamassa pienellä penkillä? Katsoppa metsäpuutarhakeskusteluista ideoita (ja lainaa kirjastosta aiheen kirjoja) tässä uudessa sekä edellisessä puutarha.netissä ja mieti, voitko vähentää nurmenleikkuu-urakkaa istuttamalla lehtokasvillisuutta tai metsänpohjan kasvillisuutta puiden alle ja edustalle ja joskus myöhemmin ikään kuin rajata nuo upeat puustot "muistoksi luonnosta".
Ne pikkulinnut hoitava pihaasi syömällä joka kesä valtavasti toukkia ja kirvoja ja niiden pesintää on oikein mukava seurata ja nähdä, kun poikaset lähtevät suureen maailmaan
Koiratarhan pohja vaan herätti minulla mielleyhtymän ilmeisen hyvän alustan hyödyntämisessä monin eri tavoin, mutta jos se on valmiiksi hyvällä paikalla talon lähellä, siihen teidän tosiaan on helppo tehdä suosittu oleskelupaikka.
Muista myös, että talvella lehtipuissa ei ole lehtiä. Silloin vain havupuut antavat suojaa.
Onneksi olkoon oman pihan ja tilan saamisesta! Olen todella iloinen puolestasi! Mitä pihan muutostöihin tulee niin edellisiin mielipiteisiin on helppo yhtyä. Suunnitelmallisuus ja maltti on nyt valttia. Tee jotakin vanhalle pihalle vasta kun tiedät mitä haluat ja miksi. Nauti ensin siitä mitä siellä on. Tutustu olemassa oleviin kasveihin. Jos ne menestyvät siinä missä ovat, ne on hyvin valittu vaikket niistä pitäisi ja joskus ne poistaisitkin.
Toinen asia on töiden jakaminen sopiviin urakoihin useille vuosille. Muutimme omaan taloon kuusi vuotta sitten ja vaikka olen nuorena asunut omakotitalossa niin onneksi oli hyviä neuvojia kun oman puutarhurintoimeni aloitin! Teetin pihasuunnitelman melko pian ja nyt olen edennyt siinä vasta lohkoon II. Siitä huolimatta on puuhaa riittänyt…
Puut luovat kauniit kehykset pihalle, moni joutuu odottamaan 20 vuotta, että saa pihaansa tuollaisen suojaavan vyöhykkeen.
Malttia, malttia ja malttia, ja kirjastoon puutarhakirjoja hakemaan ja tutustumaan erityisesti englantilaistyylisiin puutarhoihin, joissa eri tyyppiset istutusalueet polveilevat yhtenäisinä jakaen pihaa mielenkiintoisiksi huoneiksi.
Marjapuskia voi siirtää suurinakin, kun ottaa niin suuren juuripaakun kuin suinkin saa. Niiden keskittäminen on varmaan jo hoidonkin kannalta hyvä. Toisaalta niitä käytetään nykyään myös koristepensaan tapaan, joten kannattaa katsoa, onko sillä ollut kenties tarkoitus peittää katseelta tai suojata jotain.
Hehee, kyllä huomaa, että penttiläiset ovat Alaninsa (Puutarhurin ABC) katsoneet 
Niin hyviä ohjeita tulee. Mutta, ovatpa oikeassa!
Ensimmäinen kesä, ja melkeinpä toinenkin, on syytä ottaa rauhallisesti ja katsella, mitä maasta nousee… miten aurinko paistaa ja miten tuulet käyvät pihalle.
Toki siinä on jo mukava suunnitella, mitä itse haluaa pihalleen. Varsinainen suunnittelu- ja muutostyö kannattaa aloittaa vasta, kun tietää, mitä pihalla ennestään on, ettei vaan tuhoa jotain, jonka parin vuoden päästä välttämättä haluaa pihalleen…
Näin kertoo hän, jolla on nyt kolme vuotta muutosta ja piha on ihan kesken… mutta suunnittelu on hyvin vaiheessa
Rauhassa katsellen olisi varmaan paras lähteä liikkeelle, MUTTA MUTTA… Innostuksessa myös käydä niin kuin minulle. Eli vuosi sitten kesällä muutettiin taloon, jossa on perusrakenteeltaan erittäin hyvä, mutta kovin rehevöitynyt puutarha (talon katon päälle kasvoi mm. paljon puunoksia, kaikki polut ummessa, jne). Viikon verran sain hillittyä miestäni ennen kuin hän surautti moottorisahan käyntiin ja voin kertoa, että piha on nyt kovin erinäköinen kuin ennen… Tosin suuremmilta töppäyksiltä vältyttiin, koska kielsin isännältä moottorisahan käytön, ellen itse pääse toimitusta valvomaan. Muutaman puun kohdalla ilmoitin myös kahliutuvani runkoon kettingillä ja ilmoittavani viranomaisille, mikäli hän yrittää puita lähestyä.
Nyt sitten katsellaan avarampaa tonttiamme ja odotellaan mitä kevät ja kesä tuovat tullessaan. Nyt tosin tarvitsisin kipeästi niitä maanpeitekasveja paljastuneille aukkopaikoille!
TaimiTarha, minulta riittää jakoon pikkutalviota, joka on mainio maanpeitekasvi puolivarjoon. On muitakin jaettavia, esim. isosinikuunliljaa.
Missäpän Espoota asutkaan, meille ajaa n. puoli tuntia… siis Lohjan nurkille.
Acinia: Muutamia puita ja pensaita hiukan harventaisin jotta valo ja ilma pääsisi paremmin kulkemaan ja kauneimmat puut voisivat esitellä kauneuttaan sekä pääsisivät paremmin esille, hiukan ehkä on kauniisti sanottu ryteikkömäinen vaikutelma.
Ymmärrän sinua hyvin sillä toisen tekemä ja suunnittelema puutarha ei tunnu omalta, sormet on saatava multaan ja piha omaa silmää miellyttäväksi tavalla tai toisella mutta maltilla ja ei hätäilemällä löydät pihasta sen sinulle tarkoitetun kauneuden.....