Mitä ottaa huomioon "lasten alueella"?

Meillä leikkipaikan vieressä on Bilteman halpa palloverkko. Viihtyvät hyvin siinä, kun isommat pelaavat “oikealla” lentopalloverkolla

Tuohon Piikkiaralia-kysymykseen en osaa sanoa mitään.Meillä muksut kyllä osaavat varoa piikkejä (meillä orapihlajaa) ja kaikki marjat ovat meillä “myrkyllisiä,ei saa syödä” niin kauan kunnes muksut itse tunnistavat ja tietävät syötäväksi (esim metsämansikka).



Mutta koskien tuota hiekkalaatikkoa,niin yhdyn tuohon kasa-ehdotukseen.Kahden hiekkalaatikon jälkeen totesin kasan helpommaksi,kun voi haravoida/lakaista hiekat takaisin läjään.Tosin nykyisin se on enää kuoppa…Kahdeksan kottarillista santaa kärräsin keväällä ja jäljellä ei ole kuin muisto vain.Eipä silti,eivät nuo juuri enää hiekkiksellä leiki.Apinoina roikkuvat puissa ja kurvailevat pitkin mäkiä autoillansa ja fillareilla.Suunnitelemme ensi kesäksi santakasan paikalle vesiaihetta.Pääsevät nassikat sitten uittamaan veneitään ja varpaita ;-).

Heipähei! Saiskohan tämän leikkipaikka- keskustelun heräteltyä henkiin tänäkin keväänä? Olis kiva tietää onko jollakin muulla leikkipaikka projektia menneillään tai tuloillaan, ja kuulla minkälaisia ratkasuja olette tekemässä.

Lueskelin nuo aiemmat viestit läpi, ja oma ajatus hiekkakasasta hiekkalaatikon sijaan, vain vahvistui. Jollakin tavalla kuitenkin haluaisin rajata tuon hiekka-alueen nurmikosta, koska muutoin nurmikko on hyvin pian hiekkalaatikossa ellei joku jaksa ahkerasti kanttailla reunoja kieli ulkoa

Vanha leikkimökki meillä on jo pihassa, ja hiekkaleikkialuetta olen suunnitellut leikkimökin ja piharakennuksen väliin. Paikkaan paistaa aurinko koko päivän, mutta varjoa on tuomassa vaahtera ja lehtikuusi. Tilaa noitten rakennusten välissä on noin 4x5m, eli ei paljon, ja tästä syystä karsastan ajatusta ahtaasta, hankalasti rakennusten/ istutusten/ hiekkalaatikon välistä leikattavasta nurmikkoalueesta.

Tai jos kumminkin päädytään hiekkalaatikkoon, suunnitelmissa oli tehdä siitä reilun kokoinen ja kolmion mallinen. Niin että yhteen kolmion kärjistä rakennettas hieman korotettu "laveri" jossa kaiteet, ja jota lapsi voi käyttää mielikuvituksensa mukaan.

Itse kanssa en tykkää liian valmiiksi mietityistä jutuista, ja haluaisn leikkipaikalle esim. ison kiven. Suunnitelmissa olisi myös kokeilla pajumajan rakentamista hymy





Meillä on autopihan vieressä hiekkakasa, joka on toiminut loistavasti hiekkaleikeissä. Sijainnista johtuen ei haittaa vaikka hiekkaa kulkeutuu muuallekin koska ympäristökin on hiekalla. Toissapäivänä mies osti takapihalle hiekkalaatikon (79e törkee hinta), jotta pojat viihtyisivät aidatulla alueella. Nurmikko on enemmän ja vähemmän sammalta, joten en ole murheissani vaikka meneekin pilalle siltä kohdin. Hiekkalaatikko on pakon sanelema juttu tällähetkellä (muutaman vuoden kuluttua äidille hyvä potageri tai kukkapenkki). Hiekkakasa on kivempi kun leikkiautoilla ajaessa ei tule koko ajan laidat vastaan vaan voi laskea mäkiä alas asti.

Aloitin tämän keskustelun yli vuosi sitten ja nyt voin kertoa kokemuksesta, kuinka kävi:

Hiekkalaatikko tehtiin takapihalle ja siinä leikitään satunnaisesti. Etupihalla ollut hiekkakasa kiinnosti viime kesäsnä lapsia huomattavasti enemmän (niin kuin täällä moni on kirjoittanutkin). Takapihan syreenipuskaa on harvennettu keskeltä, siellä voi pitää majaa.

Kasveja olen hankkinut omien mieltymysteni mukaisesti, eipä niitä ole pieninkään innostunut syömään. Ampiaisista on riesaa vain kun syödään ulkona ja ne alkavat kiertämään lautastn yllä.

Etupihan asvaltti houkuttaa pyöräilemään etupihalla, hyvä, että on tasaista, kovaa, alustaa jossain vapaana.

Huomasin myös, että turha kitkeä esim. voikutkat pois, kukkien kerääminen kun on tyttären suosikkipuuhaa ja siten saa istutetut yksilöt olla rauhassa.

Todistan oikeaksi ja hyvin laadituksi. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Siis samaa mieltä.

Maalis, voisiko sen mahdollisen hiekkakasan rajata jotenkin asfalttiin tai muuhun kivettyyn alueeseen?

Ei kannata väheksyä käyttäjänsydän asiantuntemusta.silmän isku Hiekkakasa on hiekkakasa ja voittaa hiekkalaatikon männen tullen....Fiksuja lapsukaisia ovattähti kun eivät laatikkoon lokerointiin antaudu. Kärräisin sen hiekkakasan hiekkalaatikon paikalle ja istuttaisin etupihalle siirrettyyn hiekkalaatikkoon kukka- tai yrttimaan. Ja PALJON halpoja nopeita kukkia kerättäväksi, kehäkukat tai päivänkakkaratpalkinto Hommaisin paikalle myös suuren suuren kiven vuorikiipeilyharjoituksiin (lähistöllä olevalta rakenneustyömaalta saattaisi löytyä) Lapset kasvaa viuh vain ja kohta on nurmikko rullalla polkupyörien ja mopojen kaahatessa. Hiekkalaatikossa kasvit ovat turvassa.

Mulla on kaksi hiekkalaatikkoa potagerina ja hinta oli törkeä! Nuoriso on isompaa nyt, mutta mutakylvyt ja hiekan muotoilu kuuluu kesään edelleen!

Lueskelin parin vuoden puutarhalehdet tänään läpi, koska ulkona sataa. Yhdessä oli mielestäni kauhean kiva hiekkalaatikkojuttu, joka jäi mieleeni. Siinä oli tummanvihreä muovinen (todennäköisesti), veneenmallinen hiekkalaatikko, liekö niitä valmiina, kun ei ollut ainakaan puinen. Sen veneen ympärillä toisella puolella oli istuma puupöllejä, joiden päihin oli maalattu eri väreillä kiekuroita ja toisiin lapsen käden kuvia. Ihanan näköinen, esteettisestikin siis kaunis. Jos se on muovia, niin sehän olisi kätevä aina siirtää sinne mistä näkee leikkivät lapset. Pelkkä hiekkakasa taitaa levitä kuin jokisen eväät? Tuollaisen veneen voisi kehittää vaikka jostain uima-altaasta, ei-puhallettavasta, ja täyttää sitä mukaa, kun sitä häviää. -Tuollaisen kehitän sitten, kun/jos joskus saan lapsenlapsia.

Meillä ollaan nyt pohdintojen jälkeen päätymässä hiekkalaatikon ja hiekkakasan risteymään hymy Lapsemme on vielä niin pieni, että käytäntö on näyttänyt, että hän mieluummin istuu laatikon reunalla ja lappaa lapiolla hiekaa, kuin että möyrisi siellä hiekan seassa. Mutta kun nuo lapset tuppaa kasvamaan ja ei aikaakaan kun siellä hiekassa revitellään ja rakennellaan autoratoja, päädyttiin tuommoseen mahdollisimman isoon rajattuun hiekkakasaan. Tulevat pikkusisarrukset saavat sitten nököttää laatikon reunalla ja isommillekin jää vielä tilaa leikeilleen. Reunaksi ollaan ajateltu pyöröhirttä, jos sellaista jostain onnistutaan samaan kohtuu hintaan. Laatikon ympärille tulee kierros viimekesän pihatöistä ylijäänyttä salaojasoraa, joka sitten rajaantuu nurmikkoon/ istutuksiin.

Memuli, muistatko vielä missä lehdessä tuo hiekkalaatikko juttu oli? Jospa se lehti löytyis minultakin. Tuo istumapölli juttu alko kiinnostaa.... jotain sellasta olin mielessäni pyöritellykin...

Sailasi, sitä hiekka-aluetta ei oikein voi rajata mihinkään muuhun kuin nurmikkoon. On kahden rakennuksen ja pengerryksen välissä. Siis vähän hankala paikka, mut ainoa paikka mihin näkee hyvin ikkunasta ja tuolla paikalla on jo tuo vanha leikkimökki, jota ei viitsi lähteä siirtelemään...



Totesin aikanaan, että järjestetyt leikkipaikat eivät oikein viihdytä: Vetäytyivät aina kuin magneetit sinne missä muutkin touhusivat eli autotalliin, pellolle, puutarhaan muutenkin…



Niin lyhyt aika meni hiekkakasalla ettei tosikaan. Se majanrakentamisprojekti viihdytti sentäs muutaman kesän.



Naapurin poika kippasi leikkisangollisen hiekkaa pikkuveljensä päähän. Seurasi hirveä huuto. Kysyttäessä vanhempi selitti motivaatioitaan parkuen “No kun sillä oli hirviö päässä ja mä tappasis sen!”

Jo omasta lapsuudestani muistan, että leikkimökissä ei juurikaan leikitty. Se oli lelujen säiltyspaikka ja sitä joskus harvoin siivottiin ja järjesteltiin uuteen uskoon - nukkekotimaisesti. Ne kotileikitkin leikittiin siinä auringossa pihalla. Leikkimökin avokuisti oli myös muuten kiva paikka, mutta se oli liian pieni ja rajattu.



Leikkimökin vieressä oli iso kasa hiekkaa - sellainen leikkimökin kokoinen vuori. Se oli ihana! Isä oli myös tehnyt tukevan voimistelutelineen: hirsirunko kunnolla kiinni maassa ja voimistelurenkaat ketjuilla siinä kiinni. Rekki oli siihen vaihdettavissa, samoin jatkoketju ja keinu. Ihana oli sekin.



Maalaistalon pihapiiri oli muutenkin mielenkiintoinen ja monimuotoinen leikkipaikka. Kasvimailla, risukoissa, lähimetsissä, rannassa, ladoissa, navetoissa ym. sai rymytä mielin määrin. Sadesäällä parhaat paikat oli navetan ylisillä. Sieltä hypittiin heinäkasaan.



Että semmoinen leikkipaikka ois lapsille aika ihanteellinen. :slight_smile:



Nobile

Pakko kai lisätä omakin näkemys tähän ketjuun. Meillä on leikkimökki, joka kiinnostaa just sen aikaa kun “sisustussuunnittelijat” stailaavat sen uuteen uskoon. Eli 3-4 kertaa kesässä, joka kerralla puol tuntii.

Rakensin keinun, jossa jokaiselle pienelle on oman korkuinen keinunsa. Siinä keinutaan tasan tarkkaan silloin, kun sanon purkavani sen. Muuten en avajaispäivän jälkeen ole keinuvia lapsia siinä nähnyt.

Hiekkalaatikkona toimii jättikasa. Tosin se on aika levinnyt jo, mut toimii edelleen.

Keinuina näyttää toimivan puut. Nuorin kiipeää puoleen väliin, keskimmäisellä on lempparioksa metrin päässä maasta ja vanhin (poika) kiipeää latvaan ja keinuttaa koko puuta. Ja minä huudan pää punaisena sydänkohtauksen partaalla. Ilman sen kummoisempia tuloksia…

Majoja on kaikennäköisiä, metsässä samoilu oli lasten lempparipuuhaa, kunnes meillekin tuli “susivaroitus”. Siihen olen pistänyt ehdottoman pisteen, kolme alakoululaista ja koira yksin metsässä ei ole hyvä yhdistelmä, ja onhan niitä kaikenmaailman ihmis"susiakin" jo täällä maallakin.

Mun lapsille ei oikein kelpaa lelutkaan, ainakaan jos ne on ulkosortteja. Lapiotkin täytyy olla metallista, noo, eihän metsänpohjaa tai poteroja paljon muovilapioilla kaiveta. Kaikenmaailman kepit ja laudat ja kivet ja -ah- niin ihana luonnon savi hakkaa mennen tullen kaupalliset versiot. Ostotavara virttyy sateessa ja pakkasessa.

Mutta toisaalta, jokainen lapsi on oma yksilönsä ja tykkää eri asioista. Mutta mielikuvitusta on ihan jokaisella mukulalla, sitä ei saa lokeroida ja jokaiseen leikkipaikkaan pitää jättää edes pieni kohta, jossa se voi saada siivet.

Lasten leikkialueen rakentaminenkin mietityttää vielä. Tai lähinnä sen reunustaminen. Meillä on pihassa n. 5x8m hiekka-alue, jossa lapsille liukumäki-keinu-systeemi ja muutama kiva iso kivi leikkimistä varten. Mietin nyt kovasti, millä reunustaisin tämän alueen nurmikosta? Pystyssä olevat, vähän erikokoiset puupöllit olisivat tosi kiva mutta mitä puuta se voisi olla, ettei mätäne maahan? Ja taitaa olla tosi työläs rakentaa?



Puupöllireunuskin ihan pitkittäin sopisi mielestäni mutta mitä puuta se voisi tosiaan olla? Kyllästettyjä ei kai suositella lasten leikkialueelle?



Kertokaahan taas vinkkejä aloittelijalle… =)

Kuluttajille myytävässä kestopuussa ei enää pitäisi olla arseenia ja sitä jotain toista myrkkyä. Periaatteessa pitoisuudet leikkihiekassa ovat muutenkin sitä luokkaa, että hiekkaa pitäisi syödä 2-3dl, jotta elimistöön jotain pitoisuuksia tulisi. Eikä uutta kestopuuta pidä nuolla tai syödä, mutta eivät taida lapset paljoa sellaista harrastaa :slight_smile:

Pystypöllireunuksia on ainakin joskus saanut myös valmiina elementteinä, olikohan niitä Lappsetilla. Helpommalla kyllä pääsee vaakasuorilla pölkyillä. Hiekkaa leviää jostain syystä nurmikolle aina, oli sitten reuna tai ei…

Jotkut ovat myös tehneet hiekkalaatikon reunan muurikivestä, myöhemmin siinä on sitten valmista korotettua istutusaluetta, kun leikki-ikäiset ovat kasvaneet isommiksi.

Lehtikuusi on hyvä vaihtoehto, vastaa ihan luonnostaan kestävyydeltään kestopuuta :slight_smile:

Lehtikuusesta on monella monenlaisia kokemuksia, sen laadun kanssa piti muistaakseni olla tarkkana. Eikä se kestopuukaan ikuista ole, yllättävän nopeastikin lahoaa joskus suorassa maakosketuksessa.

Mietin vielä tuota pystypöllitoteutusta. Meillä on tulossa todella suuri piha, jonka laittamiseen uppoaa paljon rahaa ja siksi haluaisin löytää edullisia vaihtoehtoja kaikelle. Voisiko leikkialuetta reunustaa ihan omasta pihasta kaadetuilla mäntypölleillä, JOS nämä pöllit käsittelisi/maalaisi kestävämmiksi? Tai saako niitä ylipäänsä omin keinoin kestävämmiksi suoraan maakosketukseen?

uskoisin, että voitte. löysin sinulle tämmöisen sivun, josta kopioin pätkän-> "Lämpökäsittelyn sukulainen hiillostaminen on vanha menetelmä, jossa puun hiillostettu pinta suojaa sitä maaperän lahottajia vastaan. Hiillostettaessa tolpan alaosa pidetään nuotiossa muutaman minuutin ajan, kunnes tolpan pinnasta tulee mustan hiiltynyt."
neuvoa en osaa, koska ainoa kosketus tuohon menetelmään on sivusta seuraaminen, kun terassin pohjatolppia hiillostettiin ja sekin jo noin 30 vuoden takaa. sitäkään en osaa sanoa, ovatko pöllit enää kunnossa, kun "kadotin" ne näköpiiristäni kymmenkunta vuotta sitten.
jos teillä kerran on puutavaraa omasta takaa, kannattaa varmaankin hankkia tietoa menetelmästä. voitte onnistua saamaan edullisesti paljonkin hyvää materiaalia.
ps - tuon linkin takaa avautuu pdf-tiedosto. saattaa kestää aika kauan ennen kuin aukeaa.

Sehän olisi tosi hyvä, jos pystyisi käyttämään oman pihan puita. Jos vielä tuon kuumentamisen (tai muun hyvän suojauksen) lisäksi asentaa pölkyt niin, että maa niiden ympärillä ja alla on läpäisevää soraa tai mursketta, luulisi reunuksesta tulevan aika kestävän ja hyvän :slight_smile: