Olisko tää puutarhamokiin luettava. Ainakin oikein mokien äiti tapahtui tänään. Ajelin (päältäajettavaa) ruohonleikkuria kun teristä kuului epämiellyttävä rusahdus.
Vähän ihmetytti, mutta tapani mukaan en ajatellut asiaa pidemmälle. Kunnes sitten hetken kuluttua huomasin, ettei kännykkä ollut enää kotelossaan… Hieman tuskanhikea, mietin missä kohtaa rusahdus oli kuulunutkaan mutta silloin aivan saman tien rusahti uudestaan. Siellähän se oli kännykkä, postimerkin kokoisina paloina ympäriinsä lennelleenä. Itkua väänsin, 
ei se kännykkä vaikka olikin uudehko mutta kaikki elämäni numerot, niin työ kuin muutkin ja monenlaiset muistiinpanot. Teinin kanssa sitten haravoitiin nurmikkoa, jos edes sim-kortti olisi säilynyt. Ja IHME tapahtui, teini
löysi kukkapuskasta kortin, kutakuinkin ehjänä. Omat silmäni eivät olisi siihen pystyneet. Sain suuren osan numeroita takaisin, vain viimeinen puoli vuotta puuttuu Ja ne muistiinpanot. Mutta pääasia, että olen vielä yhteiskunnallisessa verkostossa kiinni.
Ehkä siis kannattaisi hankkia piuha, että saisi varmuuskopioitua numerot tietokoneelle aika ajoin. HUOH.
Tuolla takapihalla mua nyt odottaa pikkutaimiarmeija ilman nimiä. Tussinjäljet pyyhiytyneet kokonaan. Ja tunnistamaan kykenen niistä vain pienen osan. Täytyy nyt laittaa niitä johonkin kasvamaan vähän isommaksi, jospa sitten tunnistaisin.
Voi harmi Tuuli-tuu tuo on jo paha kun kaikki menee puhelimesta tiedot
Vähältä piti muuten tänä keväänä, etten lähettänyt rikkistä yhdelle penttiläiselle, kun luulin sitä joksikin muuksi…
mää sainkin luultavasti vaihdoissa yhden sellaisen, joskaan en lue (luultavasti)takiaista rikkikseksi vaan terveyskasviksi. Piti olla sormustinkukka… Eli ei mitään haittaa tapahtunut, mutta jos niitä jäi kotiakin, niin saattaa kasvattaja itse pettyä…
Havina, sun vaan pitää laittaa tiukkaa tenttiä kyselyosastolle kuvien kanssa.
Tiesittekö, että kiinanruusu talvehtii ulkona? En minäkään, ennen kuin testasin vahingossa.
Viime vuoden syysvaihtaripäivillä tuli jonkin verran taimia tänne, ja pistin niitä vauhdilla taimipenkkiin, kun ei muuallakaan ollut tilaa. Keväällä ihmettelin yhtä pientä ruikkua: lyhyt varsi kuolleena, mutta maasta lykkää uutta versoa. Vilkaisu nimilappuun: kiinanruusu.
Jokohan pitäis istuttaa ruukkuun, vai kokeilenko kestääkö toisenkin Suomen talven?
Ehkä ei; viime talvena ei ollut routaa juuri ollenkaan, ja oli paksu lumipeite.
Olkikate. Ihan syvältä pikkupihassa. A) varpuset ovat toukokuun alkupuolella niin ruuanpuutteessa, että sotkevat hienot kiemuraiset ja koristeelliset kylvörivit etsiessään seasta jyviä. B) Varpuset eivät löydä kaikkia jyviä ja viljahan itää, mikään muu ei, kun ne sampramentun tiput ovat sotkeneet kaiken. C) En todellakaan muistanut, että olki kuluttaa typpeä ja en lannoittanut tarpeeksi.
Meni tämä kesä ihan käsille jo ensi metreillä.
Minun suurin pihamokani on se, joka tuli tehtyä jo ennen kuin olin yhtään kasvia istuttanut = ei tullut suunniteltua pihaa etukäteen. Huonosti suunniteltu on puoliksi pilattu. Laitoin perennapenkin paikkaan, johon olisi ollut fiksumpi laittaa terassi. Istutin liian monta eri lajia yhteen penkkiin. En laittanut penkkeihin astinkiviä. En istuttanut tarpeeksi loppukesän ja syksyn kukkijoita. Osittain tässä vaikutti se etten älynnyt ottaa huomioon kasvuvyöhykettä ja sitä että etupiha on suoraa etelään, joten kaikki kukkii aikaisemmin kuin kasvikirjoissa sanotaan. Olen monta kertaa koettanut korjailla mokiani ja laittaa penkkejä uusiksi ja lisätä syyskukkijoita, mutta ei se tunnu onnistuvan. Tänä ja viime kesänä homman pilasi se että postimyyntiperennat tulivat liian myöhään, suoraan helteisiin. Eihän ne lähteneet kasvuun. En vaan jaksa enää kaivaa kokonaisia penkkejä ylös ja istuttaa kaikkea uudestaan. Antaa olla. Ostan kesäkukkia loppukesäksi ja syksyksi.
Yksi moka on kyllä se, että laitoin matalia kasveja penkkiin, johon ei voinut seinän viereen tuoda multaa lisää, eli rikkoja ei voinut tukehduttaa sanomalehdillä, eikä niitä pystynyt kaivamaan kunnolla pois vaahteranjuurien takia. Saan kaivaa ensi keväänä koko penkin pois ja korkeita tilalle, tai pelkkää nurmikkoa. Juu, ja ne kaivellut saan sitten putsata tarkkaan, ettei sitä kortetta löydy kohta muualtakin.
Mokia? Paljon. Jo poistuneessa ketjussa olen niistä kertonut enemmänkin.
-Puutarhaurani alkuaikoina tein kukkapenkin, joka ruohottui, ja jonka ex-avopuolisoni ajoi ruohonleikkurilla sileäksi.
-Nypin vuosia petunoiden pelkkiä kukkien terälehtiä luullen niitä siemenkodiksi = edistää kukkimista.
-Kerännyt siemeniä ja kylvänyt niitä, jotka ovat oikeasti olleet pelkkää kukkien jäänteitä
-Kasvattanut koivun siementaimia hellyydellä useasti
-Palelluttanut taimikasvatuksia kasvihuoneessa useasti, ajatellen " kyllä ne kestää"
- istuttanut kasveja niin, että edessä olevat peittää täysin taaempana olevat
Muut saa jatkaa listaa =D…
-
Mie nostan tätä ketjua nähtäville kaikkien uusien ja epävarmojen tarhureiden iloksi. Kaikki mokaa, ei voi mitään, mut yhteisten vapauttavien naurujen jälkeen ei muuta ku uutta tainta maahan!
Lopputalven ja alkukevään tohinat siementen ja taimien kans tahtoo uuvuttaa ja sitte ei viitsikään enää tarpeeksi kuskata taimia ulos- sisälle- ulos- sisälle. Jäi isosammareiden ulkoiluttaminen vähälle, olivat kyllä ulkona mutta enempi varjossa. Kun ne oli lopulta penkissä, alkoi aurinko oikein porottaa ja parissa päivässä lehdet kuivui ohuiksi ja värittömiksi. Siellä ne on edelleen, mutta onneksi uusia lehtiä ja nuppuja ovat lykänneet.Jospa ne siitä.
Ja onnistuin tappamaan jollain ihmeen konstilla lähes kaikki lobelian alut tälle keväälle:(
Mun sisko sai asiakkaaltaan parsan siemeiä.
Penkki perustettiin varta vasten ja lannoiteltiin ja kasteltiin koko kesän !
Sitten lueskelin täällä parsaketjua ja kuvasin systerin "parsat " !
Ne oli pahimman laatuista ranta rikkistä !
Kiitos taas penttiläisille , oliskohan tullut syötyä parsana ne rikat 
!
Horsmaa ovat myös monet hoivailleet rakkaudella noiden pajujen/koivujen lisäksi. Niinkuin minäkin =D Nyt jo tunnistaa mutta… =P
Olen kasvattanut joskus nuorena peltohatikkaa (!!!) parvekelootissa. 
Enkä meinannut millään äitiä uskoa kun sanoi sen tuota olevan. Olin kylvänyt jotain muuta, mutta varmaan "rikkiksinä" ne poistanut jo hyvissä ajoin parempien kasvien alta 
Minä hoivailin muutama vuosi sitten siankärsämöä, kun luulin sitä edellisenä kesänä istutamakseni punapäivänkakkaraksi…kunnes totuus valkeni. 
Olen myöhäisherännäinen eli puutarhaa harrasteltu vasta pari vuotta, kun okt-talossa olen asunut jo viisi vuotta. Nyttemmin naurattaa, kun mietin miten ensimmäisinä vuosina tuskailin etten osaa kyllä mitään, kun kesäkukatkaan eivät kasva. No ei kai kasva, kun oli laittanut kukkapurkkiin yli puolet kalkitsematonta turvetta. Jälkikäteen nauruttaa, kun eihän tuossa (hevosten) turvekasassa kasva edes rikkaruoho, niin hapanta se on.
Kitkenyt vaaleanpunaisen päivänkakkaran useamman kerran pois, kun siankärsämöä tunkee joka paikasta.
Kasvattanut hartaudella isoja keijunmekkoja amppelissa omenapuun oksalla. Loppukesästä aloin ihmetellä, että kyllä se mekko onkin jo korkeella eikä yhtään kukkaa… Totuus oli, että amppelissa kasvoi siemenkasvatti valkolatva, n. 1,5 metrin korkeudessa. 
Lähetin kerran jollekin penttiläiselle jonku kivan amppelikukan taimia, ja syksyllä hän ilmoitteli,että hällä kasvoikin amppelissa oikein komeita narsissitupakoita. 
Ja annoin kerran siskolle asterin taimia, joita hän ihaili ja nuuhki kesällä, narsissitupakkaa sielläkin.
Harmitti kun ei ajuruohot itäneet maassa. Kylvin siten purkkiin. No olihan ne maassakin sitten itäneet, mutta olin ne vesiheinänä kitkenyt pois.
Nyt olen istuttanut verihanhikit penkin reunaan. Luulin, että ovat matalia, mutta ovatkin melkein puoleen reiteen.
Seinän viereen oli ilmestynyt joku hieno siementaimi, ehkä sormustinkukka, olen sitä siinä nyt muutaman vuoden odottanut kukkivaksi, mutta se vaan suurenee. Ei kuki ehkä tänäkään vuonna, on varmaan liian kuiva paikka takiaselle.
Kuulemma tammi on hidaskasvuinen. Laitoin siis sen pienen puun viereen pensasruusuja, kun oli aurinkoinen paikka. Olikin pari kolme vuotta. Tammi tekee metrisiä vuosikasvuja, kun vauhtiin pääsee.