Kehtaankohan edes kertoa. No ihan ensimmäisen kerran kun kuulin sanan hankikylvö, niin ymmärsin sen kirjaimellisesti. Kävin hangelle ripottelemassa siemeniä ja heitin vähän lunta päälle. Vähän siinä ihmettelin, että noinkohan ne pysyy paikallaan, ettei tuuli vie.
Yksikään kukka ei noussut ja vuosiin en kokeillut hankikylvöjä. Nykyään tiedänkin, mitä ne hankikylvöt ovat ja toista kertaa kokeilen tätä virallisempaa hankikylvömenetelmää.
Kiitos Tosikko! Päivän pelastus
.
"siementen hajakylvö kevättalvella hangelle" = hankikylvö sanoo suomisanakirja
puutarha.netin ei-niin-huolitellussa sanailussa kylmäkäsittelyyn kylvetyt siemenet laitetaan "hankikylvöön". nopea ja näppärä ilmaushan se on mutta ei yhtään korrekti.
siksi on pitänyt käydä tämä sananvaihto->
rillari, maanantai, 14. tammikuuta 2013 - klo 10. 22
voiko joku sivistää hölmöä: mitä on hankikylvö?
myskimalva, maanantai, 14. tammikuuta 2013 - klo 10. 51
Ulos kylmäkäsittelyyn (lumen alle) laittettavat kylvökset.
Toi on melkein yhtä hyvä kun Moonriverin etananmunajuttu;D
Onneksi omat mokat on melkein kaikki unohtuneet ja ne voi tehdä uudestaan;D
Pihan laittoa aloitellessani istutin syksyllä anopilta saamiani harjaneilikan terhakoita taimia kukkapenkkiin. Keväällä siivosin samaista penkkiä ja leikkelin kaikki "talventörröttäjät" maan tasalle. Harjaneilikat eivät kukkineet sinä kesänä eivätkä myöhemminkään, kuolivat mokomat. Piti ottaa kirja käteen ja opiskella vähän.
Tosikon tapaan hämmästelin IHAN SAMAA juttua aluksi täällä yhteisössä. Huono termi, minusta. Luonnossa kun tosiaan siemenet lentelee ja varisee hangelle talven aikana ja lumen seassa siemenet pysyvät kosteissa ja tasaisen viileissä olosuhteissa kevääseen, ja saavat kylmäkäsittelyn. Kriittisenä mietinkin aluksi, että kuinka kylvöistä pysyy selvillä, ja kuinka lajit saa merkattua (kylteillä)? sinne hankeen. Myös “hangen alle” on yltä höpö ilmaisu. Siitä saa lähinnä sen käsityksen, että lapiolla kaivetaan maan pintaan asti ulottuva kuoppa, ja siemenet kylvetään sinne :). Valitettavasti joskus hajamielisenä tulee käytettyä, mutta ei pitäisi, koska on harhaan johtava.
Kuvastaa lähinnä sitä, että puolihörhö puutarhuroija joutuu keskellä talvella vetää takin niskaan ja kumpparit jalkaan päästäkseen mönkimään hangessa ja hautaamaan kylvöpurkkeloiset lumihankeen 
Kylmäkäsittely käsitteena taas on aina ollut tuttu.
Munaukset:
- 11-vuotiaana vein kouluun näytille kasvin, jonka äitini sanoi olevan LUMIKELLO. Opettaja vähän epäili, koska lumikellon kuului olla valkoinen… Kyseessä oli oikeasti Scilla eli sinililja. Kyllä hävetti, en ole sen jälkeen äitini juttuja kasveihin liittyen kuunnellut, kun jo tuossa iässä tiesin kasveista enemmän kuin äiti.
- Ahneuksissani olen jakanut jotain juurakkoa niin, että yksikään ei ole lähtenyt. Ja kyseessä on ollut vielä ulkomaan hankintoja.
Sain myskimalvaa/harmaamalvikkia, ei vieläkään tietoa kumpaa (tämä ei ole se pahin moka), siinä sitten seuraavana talvena hoivailin kyseistä paikkaa, mihin ne olin istutanut ja ihmettelin kun ei korkeus kasva. noh, kun keltainen kukinta alkoi, tajusin hoivanneeni rönsyleinikkiä 
(ja siitä se riesa sitten alkoi)
Vuonna -90 kun talomme valmistui, niin ilmoitin heti, että mahdollisimman vähätöinen piha. Nurmikko, pensasaita, pari omppopuuta ja kaupungin vaatimat puut.
Tilaa piti olla kolmen lapsen leikkimiseen ja juoksemiseen (ja tietysti heidän kaveriensa).
Sitten mieli rupes kuitenkin tekemään jotain perennaa, kun näin yhden talon pihassa seinän vierellä kauniin kukkamaan.
Tuumasta toimeen. Taimimyymälään ostamaan taimia, miestä uhmaten kaivoin kaikki sepelin ja hiekan seinän vierustalta styroksiin asti pois ja pihiyttäni ostin puutarhaturvesäkkejä. Kasvamaan istutin mm. kilpiangervoa 
Sitten en uskaltanutkaan kastella istutuksia jatkuvasti siinä seinän vierellä ja kun kasvatusalustana oli kuiva turve, niin mun jättiperennani oli noin 10 cm korkeita. Kyllästyin tietysti rumaan "perennamaahani", enkä edes rikkaruohoja viitsinyt nyppiä pois. Parin vuoden päästä seinän vierusta laitettiin takaisin hiekalle ja sepelille ja jonkin ajan kuluttua sitten laitettiin kivetys kiertämään taloa.
On niitä istutusalueita tullut myöhemmin "jonkun verran" lisää…
Liialla jakamisella olen tappanut aika monta kasvia ja vieläkin samoja riskejä otan.
Tämä ei ole edes vanha moka vaan viimekesäinen.Säilytän talvella begonioiden mukuloita samassa paikassa kuin pientä perunamäärää,lattian alla on pieni luukullinen kellari.
Laitoin keväällä begoniat kasvamaan ja yhdessä" mukulassa"ei ollut mitään alkuja mutta ruukutin senkin. No kaikki lähti kasvamaan myös se jossa ei ollu alkua,se tosin kasvoi jotenkin oudosti vain yhtä vartta ylöspäin,latvoin sen varmaan pariin kertaan mutta se vain kasvatti yhtä vartta ylöspäin.Tukeakin sitä piti.Vasta kesällä tajusin että kasvatin perunaa,begonian sijaan,en tiedä miksi en edes niitä lehtiä heti tunnistanut.
Jokunen vuosi sitten innostuin monivuotisten heinien kasvatuksesta. Kaikkien tuskailujen,jääkappi oleilun ym jälkeen sainkin taimia. Aikanaan ne mökillä istutin väliaikaiseen paikkaan. Seuraavan kerran kun menin mökille, tuskailin tuohonkin tulleita rikkaruohoja. Niimpä, vaivalla kasvatetut heinät tuli kitkettyä rikkaruohoina…
Kurppa, tuohan on vähän niin kuin " upporikasta& rutiköyhää" jos onnistuu saa monta kasvia ja se on todennäköisempää kuin ettei onnistu 
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Esikasvatin tässä muutamia vuosia sitten auringonkukkia.Liian pimeässä tietenkin, ja niistä tuli honteloita hujoppeja. Kun sitten onnellisena istutin kukkavauvat seinustalle penkkiin, katkoin ojan penkalta niille tukikeppejä. Kyllä vähän nolotti, kun kaikki kukan taimet kuolivat paahteisessa paikassa, mutta tukikepit viheriöivät komeasti. Pajuhan tunnetusti juurtuu hyvin pistokkaista…
Toisen kerran huomasin juhannusruusun olevan täynnä kirvoja ja hain suihkepullon johon olin valmiiksi laimentanut hyönteismyrkkyseoksen. Suhauttelin myrkkyä ympäri pensasta, kun isäntä tuli ihmettelemään touhujani. Oli kuulema laittanut samaan pulloon rounduppia myrkytellessään pihan laitamilta ohdakkeita… Ei muuta kun äkkiä vesisuihkua ruusupuskalle. Mutta tämä moka ei sitten ollutkaan kovin paha, kun suihku tuli ajoissa, pensas pelastui ja kirvatkin kuolivat. Että kaikkea sattuu!
Tämän siitä saa, kun ei jaksa puuhastella tuolla pihamaalla täysissä järissään. 
Pitkään kasvattelin uudessa perennapenkissä "ukonhattua", joka on taimistolta lähtöisin. Arvatkaas vaan mikä se oikeesti nyt on? 
Pujon retale!! Taidanpa purkittaa ja viedä takaisin, ehkäpä jollekkin kelpaa? On muuten tuuhea ja suoravartinenkin. 
ei voi mitään mut naurattaa. Vähän sama kuin se kun mie kasvatin pajua syrikkänä 
.
Sellasta meinasin kans saada isältäni menneenä kesänä …oli mukamas palavan rakkauden alku ,näitä nyt sattuu amatööreille mut et vieläpä taimistolla 
…tietysti myytiin kalliina erikoisuutena 
Täällä se pujo on niin epäsuosiossa että on hävittämällä hävitetty, ei sitä ole koko kylässä. Komea puskahan se on, harmi vaan että on niin paha allergian aiheuttaja.
Mulla on kans ollut komea pujo kukkapenkissä!
Siellä taimistolla perennapurkit on vieri vieressä ja seassa voi olla rikkiksiäkin tai naapurista kylväytynyttä kasvia. Ja noissa paikoissa työskentelevät eivät aina ole mitään ammattilaisia eli eivät tunnista kasveja. Voi olla, että ukonhattu on kitketty pois/kuollut purkkiin ja pujo on voinut muhkeasti. 
Niin muuten, tuo muhkea, joka vuosi varmasti nouseva kasvi ja kukkiikin vielä, on vapaana jos joku sen haluaa. Anialle tästä harvinaisuus, jos ei koko kylästä löydy, kelpaako? 