Penttiläisten pihoissa kirmailee paljon lapsia, miten se näkyy teillä muilla?
Meillä on molemmat lapsetkin pakosta kiinnostuneet kukista kun äiti on niihin niin hurahatanut... Viime keväänä lapsilla oli jo oma esikasvatusprojekti: itse istuttivat lupiineja purkkiin ja seurasivat taimien kasvua kiinostuneina. Olivat erittäin tyytyväisiä kun heidän taimensa kasvoivat paljon isommiksi kuin äidin :)
Kuvassa Iida tarkastelee nupiiniensa hienoja värejä tyytyväisenä... Kesäpäivän rutiineihin kuuluu istutusten kiertely ja kasvien tutkiminen. Ihan hyvin ovat ymmärtäneet että äidin kukkapenkistä ei saa kerätä kimppuihin eikä niissä pompitakaan hirveästi. Rikkaruohojen kitkeminenkin on sattuneesta syystä äidin tehtävä...
Nurmikkoa on melkoisesti että on temmellyskenttää, kukkapenkit toistaiseksi pihan laidoilla. Hiekkalaatikko ja keinut ovat olennainen osa pihan "sisustusta". Herneitä oli viime kesänä kasvamassa kolmessa kohtaa, tulevana kesänä laitetaan vielä useampaan paikkaan. Pojalla on oma kukkapenkki ja kasvimaa, nyt on kylvänyt omat tomaatit esikasvatukseen ja kesäkukkien kylvö vielä edessä. Kasvimailla koitetaan kasvattaa kaikenlaista naposteluun sopivaa samoin kasvihuoneessa koitetaan taas satsata mm. kirsikkatomaatteihin. Erilaisia marjapensaita on hankittu napostelua silmälläpitäen. Myrkyllisiä kasveja on koitettu kukkapenkeissä välttää tai ne on istutettu keskelle niin että eivät vahingossakaan sattuisi helposti pieniin käsiin. Ja molemmilla lapsilla on omat omenapuut kastepuina. Mummon ostamat ja istutettaessa kastevedellä kastellut. Niitä kumpikin kesäisin hoitaa (kastelemalla) ja syksyllä annetaan naapurin lapsillekin omenia "minun omasta puusta".
Meilläkin tytöillä on omat omppupuunsa, 8v.llä Lavia ja 3v.llä Keltakaneli, satoa vaan ei vielä ole tullut, mutta ensikesänä on jo odotukset korkealla...kukkasilmuja ne näkyy tehneen. Leikkimökin luona kasvaa Vertti-herukka, jota nuorimmainen ihannoi, vanhempi ei nykäsekään... Muuten kasvimaan ja kasvihuoneen tarjonta on "miltei" vapaasti käytettävissä mieltymyksien mukaan ja ensikesänä jo oman maan mansikkaakin maiskutellaan enempi. Tietysti leikkimökki somistetaan omin kukkasin, joita saavat hoitaa ja kastella.Nurmikkoa on telmiä, ja kaikkialla saa teuhata miten lystää, kunhan ei mene istutusalueille, hyvin on sopimus pelannut.. Hiekkalaatikon isi väsäsi viimekesänä omin pikku kätösin hirsistä, arvatkaa olenko jo kehitellyt sille uusiokäyttöehdotuksia, sitten kun lapset ei enää sitä tarvitse... On vaan niin imelässä kohdassa piha-altaan reunukseksi, ihan liitettävissä jo olemassaoleviin istutuksiin... hee.
Meillä myös isi rakentanut leikkimökin ja olen jo sille uusiokäyttöä suunnitellut, mutta en lasten kuullen ole puhunut mitään, sillä sehän olisi järkytys, että leikkimökkikin uhrataan puutarhahöpötyksille. Meillä ei lapset halunneet kylvää pääsisäisruohoja, kun ovat omasta mielestään kylväneet jo tarpeeksi tälle talvelle. Täytynee kylvää pääsisäisheinät sitten itse
Viikonlopun vierailun jälkeen on kysyttävä teiltä "lapsellisilta" penttiläisiltä, joudutteko komentamaan/komennatteko kylässä olevia lapsia? Siis tyyliin älkää juosko kukkapenkeissä (nyt keväällä kun mikään ei vielä kasva), ei saa kaivaa nurmikkoa ylös, ne eivät ole risuja eli ei saa katkoa (pensaiden tai puiden pikkutaimet) vai olenko ainoa?
Meillä ei ole lapsia ja osa kyläilevistä lapsista osaa olla hienosti, mutta osan perässä saa juosta vahtimassa. Piha ja puutarha eivät ole sen kummempia istutusalueiden määrän tai muodon suhteen kuin muillakaan (vielä...) Äidit eivät ojenna ja itsestä tuntuu vähän hölmöltä aloittaa jokainen lause älä, ei saa tms, mutta en halua laittaa kaikkea uusiksi ja ostaa taimia joka kevät . APUA, vinkkejä kiitos! (Ja sopii melkein otsikkoonkin)
Onneksi ei tarvitse. Kotona olen kertonut ettei kukkapenkeissä hypitä ja oksia katkota ja toisten puihin ei kiivetä. Kai olen saanut sen opin perille menemään jo kotona. Meillä lapset komentaa kavereitaan "siitä et juokse se on mei äitin kukkapenkki".
On varmasti vanhempia jotka ei ole edes sanonut lapsille ettei saa palloa potkia kukkapenkkeihin.
Meillä rajoitetaan niin omia kuin naapureiden lapsia juoksemasta nurmialueilla näin kevään alussa.Pihan kuivuessa juoskoon taas niin paljon kuin jaksavat. Tällä hetkellä piha muuttuisi pelkäksi mutavelliksi.... Leikit on rajattu heikka ja sora-alueille. Lisäksi lapset ovat taasen hyvin innokkaita pyöräilemää ja näin piha saa rauhassa kuivua.
Meillä vierailevat tenavat ovat pääsääntöisesti nykyään jo niitä, jotka osaavat kukkapenkin kiertää. Mutta varmasti kiellän, jos jotakin luvatonta tekevät, oli sitten omia tai ei. He ovat meillä kylässä ja meillä on meidän säännöt. Useimmat vanhemmista ottavat komentelun siten, että "kas, en huomannutkaan ajatella asiaa, kun meillä ei itsellä ole pihaa tms". Ja huomaan itsestäni, että joskus kyläillessä sattuu itselle samalla tavalla. Jotkut vanhemmat luovuttavat komentovastuun mielellään, ikäänkuin "helpotus, että joku muu komentaa välillä". Jotkut vetävät herneet nenään ja nakkelevat niskojaan. Mutta entäs sitten, se on minun piha, minun kasvi ja minun aikani. Ei sitä tarvi tulla terrorisoimaan.
Ei ole minullakaan omia lapsia mutta kyläileville lapsille olen yleensä ihan ekaksi kertonut minne ei saa mennä ja miksi. Myöskin kukkien poimiminen pihalta on kielletty, kummityttö yhtenä keväänä repi melkoisen määrän sinisenä mattona kukkivia scilloja ja jätti ne sitten nuukahtamaan pihakiven päälle. Kävimme sitten keskustelun miksi kukkia ei saa poimia jos niille ei anna vettä ja muksu asian ymmärsi. Sääntönä on myös se ettei mitään saa katkoa tai poimia ilman lupaa, eikä varsinkaan laittaa suuhun. Yhden kaverin kolme lasta kysyykin aina luvan mennä yrttipenkille ja saavat luvan kanssa syödä ruohosipulia yms. Nyt ovat jo sen verran isompia etteivät muualta syö kuin sieltä, ei tarvitse pelätä että tunkisivat jotain myrkyllistä suuhunsa.
Olen tehnytkin niin että selitän miksi ei jotain saa tehdä, ja käyttänyt samaa + - + periaatetta kuin töissä miesten kanssa mutta tuntuu ettei vaan mene perille kuin 5 min. Huomaa muuten heti, kenellä on kotonakin samat periaatteet, lapset melkein ottavat kädestä kiinni ja vetävät perässään kysellen, että mitä tuohon tulee ja mikä tuo kukka on. Kaipa se on vaan jatkettava samaa rataa kunnes ovat riittävän isoja muistaakseen komennon talvenkin jälkeen... Syömiskielto meilläkin on, koska tosi monet kasvit ovat myrkyllisiä. Ainoastaan luvan kanssa saa maistella.
Meillä on ilmoitettu kyläilevillekin muksuille että meidän pihassa on omat säännöt ja sitten ne kerrotaan: mitään kukkapenkkien kukkia ei ilman lupaa katkota (ja omat tenavat kierrättävät sitten vieraita lapsia näyttäen missä on kukkapenkit), mitään oksia ei mistään puusta tai puskasta katkota eikä revitä mitään maasta irti. Omput pysyvät puissa ja muut syötävät puskissa ja maassa (porkkanat) niin kauan kunnes ovat syömäkelpoisia ja lupa pitää kysyä ennenkuin ottaa. Herneitä saa napsia vapaasti sitten kun ovat valmiita. Yhteen väliin poika tyhjensi kasvimaata leikkejä varten ja kukkapenkin kukkia samoin. Sitten kylvettiin hänelle omat salaatit sun muut ja istutettiin oma kukkapenkki, lupa oli että sieltä saa ottaa jos leikkeihin tarvitsee vaan eivät sen jälkeen enää ole mitään tarvinneet.. Voikukan lehdet on sen jälkeen salaatiksi kelvanneet leikkeihineihän sitä nyt omasta kasvimaasta syyttä suotta satoa riivitä..
Meillä on piha vasta suunnitteilla ja hommiin äästään kunhan maa vähän sulaa vielä. Tuo idea lasten omasta ryytimaasta leikkimökin vierellä on loistava! Sen aion toteuttaa satavarmasti! Tuohon minulla ei vielä ole kertoa kokemuksia miten komennan vierailevia tähtösiä, mutta tuskin antaisin peuhata rauhassa pihaa sekaisin vaan kertoisin kyllä leikkipaikat ja sen ettei mitään saa katkoa yms. ilman lupaa. Saattaa olla kova homma koulia nuo omatkin mukelot puutarhasiisteiksi niin saati sitten muiden nooh ainahan sitä voi yrittää
Odotin kauhulla, miten pihan istutusten käy kun esikoinen lähti kävelemään. Yllätys oli suuri kun taapero kiersikin kauniisti kukkapenkit. Päättelin tämän johtuvan siitä, että juuri kävelemään oppineelle kukkapenkki näytti haasteelliselta maastolta kiveykseen ja nurmikkoon verrattuna. Olin varautunut pitkälliseen koulutukseen asian suhteen mutta mitään ei tarvittukaan. Lapset osaavat yllättää.
Toinenkin lapsi seurasi samaa logiikkaa eli kiersi istutukset. Nyt isompina varovat edelleen luonnostaan kasveja. Olen ollut tosi hämmästynyt, että tätä ei ole tarvinnut erikseen opettaa. Tytön tekee välillä ihan valtavasti mieli poimia kukkia. Onneksi mielenkiinto suuntautuu enemmän luonnonkukkiin. Puutarhakukat ovat kai liian isoja, pienen tytön mielestä kaikki pieni on ihanaa.
Pihattomassa asunnossa asuville lapsille kukkapenkin kiertäminen ei tunnu olevan niin luontaista mutta ei meillä kukaan kuitenkaan ole mitään tuhonnut, lapsilla on onneksi aika pienet jalat ja ovat kevyitä niin että satunnaiset harha-askelet eivät haittaa.
meillä poika ei ole koskaan juoksennellut kukkapenkeissä. ihan pienestä asti on auttanut äitiä penkkien teossa ja ymmärtää ettei sinne ole mitään asiaa juoksennella tai nyppiä kukkia irti. ollaan touhuttu niin paljon pihalla, että varmaan jotain mallioppimista tässäkin suhteessa on tapahtunut. poika nyt 3 ja puoli vuotta ja on sellainen kivenpyörittäjä jotta parempaa saa etsiä. hyvin olen tuon pojan kouluttanut. taitaa tulla puutarhuri tuosta sällistä. .
Telkkarissa pyörii se kekkilän mainos missä se nainen nousee sieltä kukkapenkistä niin tuon mainoksen nähdessään poitsu sanoi isille, että kato isi, äiti. meinasi ukkokulta tikahtua nauruun.
Asiasta kolmanteen....onkos täällä missään ketjua missä olisi kuvia lasten leikkipaikoista pihalla. esim. hiekkalaatikon ympärys tai muu leikkipaikka? leikkimökeistä on juu, mutta onko teillä muilla kuinka yritetty maisemoida esim. juuri hiekkalaatikon ympäristö? olisi kiva nähdä kuvia millaisia muilla on....
Kohteliaampi on katjuzkan poika kuin minun tyttö: joskus vuosia sitten, tyttö oli varmaan kolme-neljävuotias silloin, oltiin eläintarhassa. Kaikessa rauhassa kierreltiin ja katseltiin elukoita ja tyttö sai rauhassa juoksennella ympäri tarhaa. Kulki sitten muutaman metrin meistä edempänä, itsen(p)äinen kun on, ja tuli aikanansa aasiaitauksen kohdalle. Pysähtyi parin metrin päähän aidasta, katseli tovin ja tokaisi: "Isi!"
Tyttären ollessa 3-6 vuotias asutettiin pientä n. 100 neliön pihaa, perenna penkkejä oli tuolloin jo useita. Ne kolme kesää penkit olivat vihreinä ilman kukkia, tyttärellä oli vastustamaton kukkienpoimimis mania. Sisällä oli sitten purnukkatolkulla erilaisia kukkakimppuja. Ensimmäisen pionin ensimmäistä kukkanuppuakin katsottiin yhdessä ja sovittiin että sitä ei poimita. Jonkun ajan kuluttua kun nuppu oli jo hieman auki, ei vaan voinut olla poimimatta. Töistä kotiin tullessa pioni oli kauniisti juomalasissa viiden sentin varrella.
Meillä lapset ovat pelanneet takapihalla jalkapalloa samalla alueella, mikä täytyy myös polttopuukuljetusten takia pitää vapaana. Istutin alueelle "reunukset" laittamalla melkoisen kestäviä pensaita estämään pallon osumia suoraan kukkiin ja hennompiin kasveihin. Laitamilla on yhä vielä (vaikka meillä ei nyt kukaan jalista pihalla pelaakaan) yhdellä sivulla marjapensaat, toisella sivulla marjatuomipihlajaa, syreeniä ja aronia, takana kurtturuusua ja lupiinia. Pelikentän pituus on tietenkin riittämätön, mutta kurtturuusujen yli ja välistä hyppää peli-intoinen poika aika ketterästi. Pahin hetki (myös pelaajien ilmeistä päätellen) oli aina, kun joku onnistui tosi hyvin ja pallo kimmahti talon katolle, vierien sieltä minne sattui. Tuohon aikaan ei minulla ollut kukkia katon lappeen toisella puolellakaan pallon oletetuilla alastulopaikoilla. Ei ole kyllä vieläkään, kuin lähinnä japanintatarta. Vasta viime kesänä rupesin koostamaan sille seinustalle kukkapenkkien paikkoja.
Kasvimaan reunustin aikoinaan matalalla aidalla estämään pikkupyörillä hurjastelun siellä. Myöhemmin kielsin mopolla ajon nurmikolla. Jääkiekkoa meillä on lämitty autotallin oveen 60-luvulta lähtien, sillä talo on isännän kotitalo. Oven kolhut näkyvät hyvin, vaikka olen koettanut sitä maalailla.
. Kasvimailla koitetaan kasvattaa kaikenlaista naposteluun sopivaa samoin kasvihuoneessa koitetaan taas satsata mm. kirsikkatomaatteihin. Erilaisia marjapensaita on hankittu napostelua silmälläpitäen. Myrkyllisiä kasveja on koitettu kukkapenkeissä välttää tai ne on istutettu keskelle niin että eivät vahingossakaan sattuisi helposti pieniin käsiin. Ja molemmilla lapsilla on omat omenapuut kastepuina. Mummon ostamat ja istutettaessa kastevedellä kastellut. Niitä kumpikin kesäisin hoitaa (kastelemalla) ja syksyllä annetaan naapurin lapsillekin omenia "minun omasta puusta".
Muuten kasvimaan ja kasvihuoneen tarjonta on "miltei" vapaasti käytettävissä mieltymyksien mukaan ja ensikesänä jo oman maan mansikkaakin maiskutellaan enempi. Tietysti leikkimökki somistetaan omin kukkasin, joita saavat hoitaa ja kastella.Nurmikkoa on telmiä, ja kaikkialla saa teuhata miten lystää, kunhan ei mene istutusalueille, hyvin on sopimus pelannut.. Hiekkalaatikon isi väsäsi viimekesänä omin pikku kätösin hirsistä, arvatkaa olenko jo kehitellyt sille uusiokäyttöehdotuksia, sitten kun lapset ei enää sitä tarvitse...
On vaan niin imelässä kohdassa piha-altaan reunukseksi, ihan liitettävissä jo olemassaoleviin istutuksiin... hee. 
Hiekkalaatikosta puuttuvassa osassa horisin...
Syömiskielto meilläkin on, koska tosi monet kasvit ovat myrkyllisiä. Ainoastaan luvan kanssa saa maistella.