OulunSeudulta, entäs jos vaan aluksi suojaat sen hyötytarha-alueen, vaikka puurimoista tekee semmosen leveän "köynnöstuen" . Mielellään pallonpitävän 
Ja sitten jos ne penskat saa sen rikottua, niin on naapurille näyttää konkreettista todistusaineistoa..
Minä olen laittanut oman naapurini häirikkötenavat kuriin. Luimistelevat vaan ohimennessään. Rikkoivat meidän pihalla kaikenlaista, ja leikkasivat puutarhasaksilla kasveja matalaksi kun ei oltu kotona.. Ja veihän ne omenatkin puusta 
No minunkaan luonne ei ole niitä rauhallisempia, joten sanon kyllä aina jos on asiaa..
Siinä on kyllä se vaan, ettei olla enään pahemmin puheväleissä, kun naapurin rouvan mielestä lapset on lapsia, ja ite ollaan kuulemma oltu samanlaisia.. en minä ainakaan. Mua hävettäis suunnattomasti jos meidän pojat (niillä on tyttöjä) tekis tuommoista. Saisivat kyllä mennä anteeksi pyytämään! Ja naapurin ukko kehtaa säännöllisesti sanoa kun ovat pihalla, että ei saa mennä naapurin pihalle ettei kukkapenkit mee pilalle.. Tässä sulle vertaistukea 
On ne naapurit nii ihq.
Tuolla tavalla käyttäytyvät lapset ovat pois omien vanhempiensakin hallinnasta. Laiskuuttaan tai typeryyttään ovat antaneet vallan lapsillensa. Onneksi lapset oppivat melko pian, kenen kanssa ei kannata ruveta temppuilemaan. Rissan suunnitelman mukaista lepertelyä tuon tapaiset kakarat ovat saaneet ihan kylliksi. Perusteluja perustelun perään, mutta periksi antamista sitten kun tiukka paikka tulee eli kakara rupeaa itkemään. Perhe- ja kyläyhteisö on yksinkertaisesti yhteiselämää, jossa toisen vapaus päättyy siihen, kun hän alkaa toisen vapautta kohtuuttomasti häiritä. Siitä syntyy konflikti ja pitääkin syntyä. Sillä tavalla se yhteiselämä vähitellen rakentuu. Hyväksikäyttäjiä löytyy jonossa, jos joku antautuu hyväksikäytettäväksi.
Anttipan kanssa olen kovasti samoilla linjoilla. Tässä yhteiskunnassa on olemassa kuitenkin tietynlaiset säännöt, ja jossain vaiheessa niihin on jokaisen sopeuduttava. Mielestäni lastenkin olisi opittava kehitystasonsa mukaisesti näitä sääntöjä noudattamaan, koska jossain vaiheessa elämää se kuitenkin tulee eteen ja sopeutuminen on sitten varmasti paljon vaikeampaa. Toki on vanhempien vastuulla kasvattaa lapsensa sääntöjä noudattamaan ja muita ihmisiä kunnioittamaan, mutta jos tämä ei toimi, kyllä mielestäni itsekukin saa ihan napakkaan sävyynkin tarvittaessa ainakin oman tonttinsa säännöt kertoa. Ja tässä tapauksessa niin lapsille kuin aikuisillekin tämä taitaisi olla tarpeen. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse sopeutua eikä kaikkea hyväksyä, seuraava vaihehan voi olla vaikka moporalli nurmikollanne.
Eräässä vaiheessa pyrki eräs saman kadun varrella asuva koulupoika oikaisemaan tonttimme kautta ihan olohuoneen ikkunan editse oikaisemaan koulumatkallaan. Puutuin asiaan ja sanoin, etten pidä siitä, että ulkopuoliset kulkisivat pihassani noin vain. Kiellosta huolimatta poika oikoi entiseen tapaan, minkä näki jalan jäljistä talvella. Satuin kerran olemaan pihalla puuhastelemassa niin, ettei poika nähnyt ja lähti taas tulemaan. "Joko sinä taas olet tulossa?" huusin pojalle. Poika nolona kääntyi ja sanoi: "En minä kun muuten kävin tässä kääntymässä." Esitin lopulta valituksen pojan isälle, mutta ei siitä sen kummempaa apua ollut.
Piittaamattomuus muista on siinä suvun perinne. Isä pykäsi ilman mitään lupia yhtenä viikonloppuna pyöröhirsirakennuksen tontillensa kadun viereen. Monen mutkan ja naapurien valitusten jälkeen mies joutui lopulta siirtämään huvilansa muualle. Moottorikelkoilla ajella katua pitkin jäälle, poika alaikäisenä ajeli sillä jne. Kotoahan kaikki toisten oikeuksista välittäminen pitää oppia. Lopullinen opettaja on sitten poliisi ja oikeuslaitos.
Minen oo koskaan saanut nokka pokkaa aikaan kenenkään kanssa vaikka myönnänkin rähjääväni välillä ihan kelle tahansa joka tuhoaa jotain (aika usein vieläpä teineille perjantaisin jos edes meinaavat särkeä pullon) kuin mikäkin justiina. Äkäisestä äänensävystä ja ilmeestä huolimatta pitää kuitenkin ne käyttäytymissäännöt muistaa. En hauku, kiroile tai mitään. Kunhan sanon asiallisesti, mutta vihaisesti ja ihan varmaan vielä intänkin niin kauan että vastapuoli todella ymmärtää min olevan tosissaan. En nyt tietenkään kokoajan ole polttamassa päreitäni 90% ihmisistä (ihan kaiken ikäisistä) kuitenkin uskoo jo sillä että nätisti pyytää. Jotkut ei vaan edes tajua siitä pyynnöstä että jotain olisi muka pielessä. Ehkä niille ihmisille on kotona aina vaan huudettu jos joku asia ei miellytä ja muuten annettu olla kun pellossa. Useimmiten näille "Hä? mitä mi muka tein?" "no miihän oon sanonut vaikka kuin monta kertaa että viitsikkö lopettaa" - tapauksille auttaa paremmin se kun kuvailee asiaa heidän kenkiinsä. "Olisko susta mukavaa jos tulisin kaivurilla sun pihalles ettei mun nurmikko mee rikki?" Tähän auttaa myös suora katse silmiin. Aina suora katse silmiin.
Sitä mun tyyliä äkäillä en kyllä suosittele kenellekään heti ekana, mutta jos sanomista ei huomata niin ehkä pieni äkäisyys auttaa. Voihan se olla ettei kukaan ole ruvennut mun kanssa nokka pokkaan siksi että tällainen pieni hento ja nuori nainen näyttää aika huvittavalta kun suuttuu ja yrittävät vaan pidättää nauruaan siinä kun saarnaan
(Olen siis todella paljon tekemisisssä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa jos joku jäi ihmettelemään)
Uni''iila on mielestäni sellainen ote kuin pitääkin. Jos asia on tärkeä, pitää lopulta vaikka hyppiä hattunsa päällä, jos toinen ei muuten ymmärrä. Minä taasen en periaatteessa koskaan korota ääntäni. Kun olen tehnyt asiani selväksi, seuraavaksi seuraa jotakin muuta. Ilkeällä mielikuvituksella voi kehitellä kaikenlaista. Hehhee..
Minä tekisin nyt niin, että ilmoittaisin rauhallisen viileästi että rajalle tulee nyt pensasaita. Istuttaisin sen siihen omalle puolelleni ja maksaisin vaikka itse, eipä sitten olisi naapurilla mitään asiaa käydä sitä saksimaan. Tämän tekisin myös selväksi, siis että aidasta huolehdin minä eikä naapurin tarvitse itseään vaivata 
Selityksenä kertoisin ihan ne tosiseikat että omat kasvini ovat kärsineet paljon vahinkoa ja että minun pihani ei enää ole käytettävissä kaivureiden, kuorma-autojen tai muidenkaan kulkureittinä koska olen siihen nyt saanut suunnitelman valmiiksi ja istuttelut alkavat pian.
Oikeastaan en asiasta ilmoittaisi mitään, odottaisin että tulevat ihmettelemään mitä rajalla kaivetaan tai sitten istutuksen jälkeen kävisin varoittamassa poikia (vanhempien kuullen) tallomasta uusia aitataimiani. Yrittäisin pysyä rauhallisena ja tyynen iloisena,sillä asiahan ei heille mitenkään kuulu.
Naapurisovusta en huolehtisi, eihän teillä sellaista tunnu olevan nytkään. Teet vain selväksi että teidän pihanne on tästä lähtien omassa käytössänne ja välit saa jäädä yhtä viileiksi kuin ne nyt ovat 
Tilaat ammattilaiset korjaamaan nurmikon (esim siirtonurmikko olis nopeasti valmis ja ymmärtääkseni myös melko kallis) ja istuttamaan uudet pensaat yms.mitä ne kakarat on tuhonnu ja lähetät laskun naapuriin, sit ostat koiran ja opetat se käymään pa*kalla naapurin nurtsilla aina kun ne on poissa, vähän niin kuin kostona...
Ei kai niin.. se on hyvin äkkiä entinen salaoja tai sitten kuollut puska. Mutta se aikaisemmin ehdotettu verkkoaita olisi nopea ratkaisu siksi aikaa että pysyvämpi ja kauniimpi löytyy. Koita nyt kuitenkin saada naapureidesi päähän mahtumaan vaikka sitten virkavallan avulla että sin piha ei ole mikään yleinen pallokenttä tai kaivurille kaavoitettu kulkualue. Kyllä ne pojat uskoo kun tarpeeksi monta kertaa sanoo ja pikkuisen tiukentaa ääntään sen mukaan kuinka monta kertaa joutuu sanomaan (niistä aikuisista en mene vannomaan).
Muistan ihan hyvin kuinka vähän aikaa asiat pysyi omassa päässä pentuna kun innostui leikkimään, mutta kertaus oli opintojen äiti ja jatkuva nalkutus lopulta aina toimi :D ...ja pienet kyltit jotka muistuttivat erinäisistä asioista, kuten juuri ne "ei läpikulkua"-kyltit. Se onkin kumma miten lapsena ei osaa heti nöyrtyä sääntöihin. Ne on ainakin pari kertaa testattava vaikka sitten vahingossa.
Pallon voi nyt aluksi takavarikoida, jos lentää istutuksiin varoitusten jälkeen.
Meillä oli semmonen juttu tuolla isännän tontilla, että kun siinä ei ollu mitään aitaa kadunvarrella, niin naapurit oli tottunut pitämään sitä tonttiä koirien paskatuspaikkana. Kyllähän se oli ku miinakenttä, kun sitä keväällä haravoitiin...
Yhen kerran kulta oli sitten seuraillu ikkunasta, minne yks vakituinen koiranpaskattaja meni ja perässä sitten oli painanu, soitti ovikelloa ja kertoi asiansa. Eli tarjos lapiota ja haravaa, että voi ne paskat tulla ite siivoomaan. Sen koiran paskatus siirtyi sitten jonkun toiselle tontille.
No, tänään myö sitten näitten mukavien naapureitten iloks istutettiin siihen tontin rajalle sireeniaita. Kas kun isännän tontilla oli ihan omasta takaa mieletön sireenipöheikkö, mistä tykötarpeet saatiin. Kyllä siinä vähän kattelivat pitkään koirien kanssa kuljeskelevat, että mitäs mitäs! Ja mie tietysti vielä kovaan ääneen säestin, että on se kiva kun ei tartte enää paskoja kierrellä omalla tontillaan...
Kyllähän ne koirat tarpeensa tekee varmaan jatkossa niitten puskien juurelle, mutta eivätpähän ainaakaan tontille tule! Tai sitten pitää olla jo melko sokea koirantaluttaja, jos ei aitaa älyä.
Nimimerkille Oulun seudulta sanoisin, että jossakin vaiheessa kannattaa keksiä, ettei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse olla väleissä. Tuohon hirveäksi ihmiseksi haukkumiseen olisit voinut vastata, ettet sentään niin hirveä ole kuin muutamat, jotka jättävät lapsen kasvattamatta tekemään mitä sattuu.
Kysymys on ihmisten välisestä eturistiriidasta. Sitä mukavampaa ja helpompaa naapurillasi on mitä laajemmalla lapset saavat leikkiä. Jos haluat osallistua tuohon naapurin lasten elämän mukavaksi tekemiseen, siitä vaan. Kun eturistiriitoja käsitellään, jokainen tekee sen omalla tavallaan, jotkut sivistyneesti ja jotkut vähemmän sivistyneesti. Se, että toinen tekee sen törkeästi, ei varsinkaan saa vaikuttaa lopputulokseen rähjääjän eduksi, mutten se vain innostaa rähjääjän jakamaan entiseen tapaan. Totta kai toisen rähinöin saa mielen matalaksi, sille ei voi mitään.
onneksi meiltä on kiloetri lähimäpään naapuriin, välillä ajelevat autolla tuosta ohi mutta muuten saa asustaa ihan niinkuin itse tykkää.
Vaissoo. Vai lepertelyä se on, kun haluaa olla lasten kanssa väleissä? Tunnustan, että olen käyttänyt lepertelyä ihan ansiokkaasti omien lasteni kasvatuksessa. Ja harhauttamista ja käänteistä psykologiaa, sen minkä kerkeän. Meillä isosälli on se, joka alkaa räyhätä, kun on jonkin aikaa touhuja seurannut.( Useamman kerran olen ihmetellyt, koska koirakin murahtaa pari kertaa, ennen kuin käy päälle.) Meillä lapset saa vapaasti pelata pallopurkkia etupihallakin, kunhan ovat tarkkoina. Naapurin lapsille näytin alkuun, mitä kaikkea kasvatan ja miksi. Ja sanoin, että “rissa-täti on hyvin-hyvin vihainen, jos yksikin taimi katkeaa”. Heti meni perille. Ja ne samat lapset ihmettelee, että miksi niille kotona huudetaan koko ajan.
Jos maisemaan häviävän verkkoaidan kyhääminen on yliluonnollisen vaikea tehtävä, niin kärsikää. Minua pelottaisi kamalasti ruveta riitelemään tuollaisesta asiasta naapurin kanssa. Nykyään ihmisillä on niin paljon mielenterveysongelmia, että sieltä saattaa tulla vastaukseksi jonkin ajan kuluttua puukkoa ja jotain isompikaliberista. Ja sitten voidaankin kutsua ne poliisit paikalle.
Munhan on tietysti helppo puhua. Muuta haittaa naapureista ei ole koskaan ollut, mutta kerran meidän lähellä oleva lihakarja sai jotenkin paimenensa harhautettua. Koko piha oli täynnä jotain ihme sonnia ja mullikkaa ja talloivat juuri istuttamani vadelmat. Soitin naapurille, että tuutko hakemaan 
Pakko on kyllä kompata Rissaa tässä asiassa. Naapuririidat on niin todella ikäviä, itse melkein haeskelisin uutta asuinpaikkaa tuossa tilanteessa. Jos päivittäin on asia mielessä, ja elo sen takia yhtä kärsimystä, pitää miettiä kannattaako jatkaa samalla linjalla.
Mutta tosiaan..aidanpätkä saattaisi kummasti auttaa asiaa
Maisemaan sulautuvan verkkoaidankin tuollainen naapuri tulkitsee vähintäänkin kettui (ellei suorastaan v....) luksi. Tuollaisille ei nimenomaan pidä antaa periksi muuttamalla muualle. Rauhallinen, mutta luja vastus on paras, vaikka se vähän voimille käy itsellekin aluksi.
Naapurilla oli erikoinen tapa "köijätä" kaikki tontilta tuleva heinä ja oksat meidän tonttimme kohdalle rinteeseen. Arvasin, että hän siitä suuttuu, mutta siitä huolimatta kerroin hänelle että on parempi että hän vie ne oman tonttinsa kohdalle. Silloin ei nimittäin tule epäselvyyttä siitä, kenen tuomia ne ovat. Ei välttämättä tarvitse olla hyvissä väleissä jokaisen torven kanssa, jonka sattuma on heittänyt naapuriksi. Eteen tulevat asiat on vain asiallisesti ja rauhallisesti otettava puheeksi. Ei ole minun vikani, jos naapuri ei voi käsitellä asioita asioina.
Anttipa; ihmisten kesken käytävää keskustelua ei pidä kamalasti ennakoida etukäteen. Vastapuoli ei välttämättä ymmärrä, mitä tarkoitat. Jos lähtee syyttelemään ja vaatimaan oikeuksiaan, niin siitä seuraa useimmiten vastarinta. “Lepertelemällä” pääsee paljon pidemmälle. Ja lupaan olla puuttumatta enää tähän Siitä verkkoaidastahan jo kerroinkin mielipiteeni.
Sus-siunaa! Minä olen niin ilkeä ihminen, että tuossa Oulunseudulta tilanteessa minä olisin käynyt viranomaiskeskusteluja pitkät tovit. Ja laskuja olisi lähtenyt jo monta. Aidankin olisin tehnyt: sähköaidan. Tai ainakin pirun korkean muurin. Sitä voisi sitten poijjaat omalla puolellansa vaikka graffiteilla koristella.
Rajansa se on naapurisovullakin, eihän tuossa tilanteessa ole siitä enää tietoakaan. Mitäs sen sitten väliä on, jos toinen osapuoli vielä lisää vetelee herneitä nenään? Eipä ole omaa nenää tukkimassa.
Olen minä onnellinen, että minulla on loistavia naapureita.
Hyvänen aika millaisia jotkut ihmiset ovat. Mutta niin se on, ettei kaikkien kanssa tarvitse olla väleissä, jos ei pysty. Eikös vanhan pentin puolella ollut pitkiä keskusteluja juuri näistä "tämän tyypin" naapureista? Itse laittaisin jonkinlaisen aidan, tässä luonnoksessa, jonka tekaisin on 1,2 metriä korkea vihreä metalliverkko-aita kinnitettynä puutolppiin ja pensaita. En muista minkä korkuisena sitä aitaa sai, mutta jotakin sitä luokkaa se oli. Niin, sitä salaojaa pitää tietysti jonkin verran varoa mutta meillä ainakin on salaoja ihan isompien puiden juuriston lähettyvilläkin, ja näkyy vetävän hyvin.
Joko oulunseudulta on keksinyt ongelmaansa jotain ratkaisua? minä ainakin olen utelias kuulemaan lísää uusista käänteistä/tempauksista.