Itse asiassa Suomessa ei ole lakia joka estäisi naapuritontin pimentämisen. Omalle puolelle saa istuttaa vaikka 30 m korkeaksi kasvavia puita jotka pimentävät täysin naapurin tontin eikä naapurilla ole asiaan mitään sanomista. Valitettavasti.
Pensasaitojen korkeuksista on olemassa kuntakohtaisia suosituksia. Se, kuinka lähelle rajaa saa istuttaa, riippuu siitä kuinka leveäksi pensaat kasvavat. Periaatteessa omalle puolelle istutettujen tulee pysyä omalla puolella täysikasvuisinakin, sekä oksien että juurien osalta, mutta varsinkin pienillä tonteilla pensaat haluataan istuttaa mahdollisimman lähelle rajaa mikä on hyvin ymmärrettävää, ja sitten tuleekin yllätys jos pensaat kasvavatkin oletettua suuremmiksi. Raja voi myös rajoittua luonnontilaiseen metsään. Pensaiden/puiden omistajan tulisi huolehtia siitä että oksia/juuria ei mene naapurin puolelle, mutta näin ei läheskään aina tapahdu. Siksi naapurin puolelta tulevia oksia ja juuria saa itse tietyin ehdoin poistaa. Muutenhan jokainen tapaus pitäisi viedä käräjille 
(Tämä oli sitten vitsi)
Mä oon joutunu elämään ennemmin juuri niiden vaikeiden naapurien kanssa, ja tiedän miten voidaan valittaa asiasta kuin asiasta. Nykyisin hyvä tilanne, sillä yksi raja on joki, toinen kaupungin mihin ei koskaan tule mitään rakennusta, kolmas on maantie (valtion) ja neljäs on pelto joka aikoinaan lohkottu tästä kyseisestä kiinteistöstä. Meidän ja tämän pellon rajalle tuli viime syksynä heinäseiväsaita, joka on n 15 meidän puolella, mutta me hoidetaan se toinenkin puoli. Lisäksi alemmaksi, jossa aita loppuu aion siirtää punaviinimarjat vähän niinkuin pensasaidaksi.
Tässä mein kunnassa vasta hauskasti onkin kaikki rajakivet ja karttojen viivat ja vielä “ennenkin oli näin”-käsitykset. Mein äiteen (lauta)aita on naapurin puolella (kiitos kunnan karttojen)ja n. 1 metri ulkorakennuksen koko pitkää takaseinää, rajat ihan jossain muualla. Noo - samasen naapurin autotalli ja sen jatke ihan jonkun toisen tontilla, se “joku” omistaa maata siinä kohtaa sellaset 10 neliötä. Ja hyvin toimii, et rajapuita kaadetaan, äitee vaan sanoo naapurin ukolle et “et viittis totakin kaataa ku varjostaa”. Oli sit kyse männystä tai syreenistä.
Mulla on käytössä kunnan puolelta iiiso pläntti, siihen mm. tuodaan talven polttopuut tai muuta isoa kuormaa. Kysyin kerran kunnantoimistosta et onko siitä haittaa, vaiks ne puut makais siinä vuoden kaks ja se virkamies alko nauramaan ja sanoi tarkalleen näin “Eiks näin oo aina tehty?”.
Mut mul ei oo ns. rajanaapureita (onneks). Tosin ei oo kakaroitteni majoja hajotettu tms. vaiks onkin lähimettiin niitä ilmestyny ja mettänomistajat vaan naureskelee ku mun poijjaat leikkii (bio)kuulasotaa heiän metissä. Se on myös niin siitä kii et kuka siinä naapurissa asuu ja kuka sen maan omistaa (siis onko helppoa vai pitääkö joka lain pykälää noudattaa).
Myös meillä todella hyvät naapurit. Tervehdimme toisiamme mutta toistemme syliin emme pyri istumaan. Siinä meneekin minun rajani.
Meillä ei ole nyt pian kolmen vuoden aikana ollut rajanaapureiden kanssa ongelmia, jatkosta ei kukaan tiedä. Asun vanhalla omakotialueella, jossa naapureita on joka reunalla ja rajalla kasvaa puita, joten rajapyykkienpäissä seisoessa ei oikein erota toista, rajakin on siis käytännössä vähän häilyvä, enkä itsekään ole varma onko aikoinaan tämän talon rajalle istuttamat koivut vissi varmasti kokonaan tämän rajojen sisäpuolella. Niitä pitäisi harventaa, mutta taidan jutella asiasta kyseisen rajanaapurin kanssa. Takareunan naapuri levittäytyi viime kesänä reilusti ruohonleikkurillaan minun puistometsääni, siitä kyllä teen lopun, ystävällismielisesti teen jonkun olemattoman rajan siihen, ettei sinne enää ruohonleikkurilla ajeta, maapohja on niitty, ei nurmikko. Belliksen taimia on paljon kasvatettuna, taidan tehdä pienen olemattoman multakummun sitä takarajaa pitkin ja nakata ne bellikset siihen kasvamaan. Ei pitäisi olla naapurin silmää häiritsevä ja kukkii nätisti. Puolimerinen lauta-aitakin olisi sievä, mutta sitten täytyisi ostaa värkit ja raja on pitkä.
Meillä taas yksi naapuri tulkitsee rajan siten, että kun kirsikka-aidanne on joskus istutettu ihan rajalle, ja nyt kun vuosikymmenien myötä vaeltanut meidän puolelle on myös raja siirtynyt pensaiden mukana 
Eli koska pensaat olivat rajalla on raja nyt siellä missä pensaat.
No huh huh
Onpas mielen kiintoinen juttu.
Pensasaita kun pitää istuttaa niin, että sen hoito toiselta puolenkin onnistuu omalla tontilla liikkuen, saattaa se johtaa siihen, että pensasaidasta muodostuu tonttien raja.
Minun tontillani on sireeniaita istutettu omalla tontille joskus, joten saan hoitaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Otin yhteyttä naapuriin ja kerroin uudistavani aidanteen siten, että poistan kolmen vuoden aikan joka kolmannen rungon joten aidanne uudistuu kolmessa vuodessa niin, että näkösuoja säilyy. Varsinkin rouva, joka ei periaatteessa koske mihinkään kasvuun lähteneeseen taimeen tontillaan, vastusti ajatusta. Toteutin sitten aikeeni naapurin poissa ollessa, lupaahan en heiltä siihen tarvinnut. Sain sitten kielteistä palautetta suoraan, mutta ennen kaikkea naapurin kautta. Eihän aidanne, joka oli kasvanut 3-4-metriseksi operaation jälkeen mikään kaunistus ollut. Vuoden päästä hän sitten ilmoitti, että saisin jatkaa aidanteen uudistamista. Ilmoitin kuitenkin, että saavat itse katkoa kaikki rajan yli tulevat haittaavat versot rajan kohdalta ja minä huolehdin lopuista. Eivät ole vielä leikelleet, vaan ovat kestäneet ukkoskuurojen ja talven lumien kaatamista pensaista haitan valittamatta. Olen itse tyynesti kestänyt sen, että ovat yrittäneet sitoa niitä kaatuilevia versoja pystympinä oleviin. 