"Neidonkielen alkukoti on jossakin Euroopan eteläosissa. Eniten suvun lajeja on Etu-Aasiassa, Välimeren maissa ja Makaronesian alueella. Meillä neidonkieli on ihmisen mukana levinnyt tulokas, joka viihtyy parhaiten lämpimillä, paahteisilla paikoilla helposti vettä läpäisevällä kalkkipitoisella maaperällä. Useimmiten sen löytää ratapihoilta, satamien liepeillä, tienpientareilla ja hiekkaisilta kedoilta."
Täytyy sanoa että juuri Neidonkieli on tällä hetkellä ihan ykkös suosikkikasvini mökillä…saa levitä ihan rauhassa, on kestävä ja kasvaa minulla jopa sorassa.
on näyttäväkukkainen 30-90 cm korkea lemmikkikasvi. Se on kaksivuotinen ja se kasvattaa ensimmäisenä vuotena vain lehtiruusukkeen, jonka keskeltä kasvaa haaroittuva kukkavarsi seuraavana vuonna. Kukinta kesä-elokuu. Kasvupaikat tienvarret, kyläkedot, töyräät, lastauspaikat. Myös koristekasvi.
Satunnaisena neidonkieltä voi löytää jopa Oulun tienoilta saakka, mutta harvat vakinaiset esiintymät ovat eteläisessä Suomessa. Useimmiten luonnostamme löytää vain yksittäisiä, mutta sitäkin näkyvämpiä kasviyksilöitä. Neidonkieltä lienee kasvatettu aikoinaan koristekasvina, eikä se häpeäisi nykyisten puutarhakasvien rinnallakaan: kukinto on näyttävä ja kestää pitkään. Lisäksi se houkuttelee monenlaisia hyönteisiä – etenkin mesipistiäiset, kaaliperhoset ja kiitäjät ovat kiinnostuneita sen mesipitoisista kukista. (LuontoPortti)
Komeasti kasvoivat neidonkielet tänä vuonna. Tuossa on ison laakean kiven päällä ohuesti jotain soraa ja rikkaruohoja, keskellä on vattupenkki jossa tiilireunukset. Paikka on tosi kuiva ja tuulinen ja aurinko paahtaa siihen koko päivän. Neidonkielet syrjäyttävät rikkaruohot, mikään muu tuossa kasvaisi.
Ylemmässä kuvassa en Espoosta löydettyjen siirtotaimien kukintaa, ne ovat mielestäni sinisempiä kuin ruotsalaisista siemenistä kasvatetut, jotka näkyvät alemmassa kuvassa.
