Nimimerkin taustat

Uskaltaudun pistämään uuden gallupin alulle kukkuu Täällä pentissä on ihmisillä todella hienoja ja omaperäisiä nimimerkkejä ja kiinnostaisi tietää minkälaisia tarinoita ja selityksiä niiden synnystä löytyy!


Alkuperäinen kirjoittaja: Marlene

Mun nimimerkki on kuopukseni toinen nimi ja on “johdannainen” mun omasta nimestä.

Mun nimimerkiin ei liity sen kummemmin yhtään mitään, se ku jostain vaan keksin…

Nimimerkkini on kouluaikana suunnittelemani nuorten vaatemalliston nimi :slight_smile:

“Taiteilijanimi” + oikean nimen nimikirjaimet. Taiteilijanimi (=nimi jolla kävin joikumassa karaokee aikanaan) oli jo varattu kun rekisteröidyin.

Minun nimmarissa ei ole mielikuvitusta käytetty, se on väärinkirjoitettu ital. “fiore” = kukka.

Minä yritin kaikkia mahdollisia kukan nimiä kirjautuessani nimimerkiksi, mutta kaikki olivat jo käytössä. Enää ei tullut muuta mieleen kuin tuo rusokki ja sehän se sitten nappas. Ei sen puoleen, naama rusottaa aina sen verran, että tuo on oikein käypänen.

Rusokki, heh =D

Mies 15-vuotta sitten huvikseen vastaili meidän puhelimeen kukka ja kurpitsa. Mie olen se kurpitsa hän se kukka. Siitä se sitten jäi.

Mistähän tuo Tipilintu alunperin tuli? On ollu mulla kaikissa mahdollisissa jutuissa tosi kauan. Ainaki mulla oli Tipilinnun kuva seinällä tosi kauan.

Poikien ollessa pieniä luimme heille Pelle Hermanni -kirjaa. Isäntä sitten kutsui minua pojille emopelleksi. Jätin pellen pois, niin on lyhyempi kirjoittaa. Ja olenhan kolmen kissan emo ;=D

Löytyi ihan vaan puutarhakirjaa selaamalla ja tuntui heti omalta.

Mää oon tagetes koska joku toinen oli jo napannut sen minkä olin ensin aikkonut. Monien mielestä samettiruusut ovat ihan kivoja, kunhan ei joudu liian läheltä haistelemaan. Sopii siis minulle.

Yhden kerran jo aattelin vaihtaa sen kotoisammin taketeesiksi (MoonRiver sen lohkaisi, kukas muukaan)mut en viitsinyt. Antaa kaikkien luulla että olen melkein hienostunut ulkomaankiälinen tagetes (pieni alkukirjain on siis tahallinen) vaikka oikiasti oon just sellanen taketeesi. Ja sehän on mun ehdottomia lemppari kasveja.

Se tagetes on MeänKielelä taketeesi…niih!

Vaan hyvin soppii meikäläiselle vaik ei sentään Meänkielisiä suvusta löydy. (Melkein kaikkia muita sit jo löytyyki…)=D Isommat kakaratki jo huutelee välillä et ottako taketeesi kaffet, pienemmät sentään vielä vaan nauraa ja sanovat äidiksi. Ah - nimimerkin kautta lisää hjuumoria elämään…

Omani on lempikukkani, mutta Pyrola tuntui vähän pöyhkeältä ja vieraalta, niin ja pelkkä talvikki oli menny jo, joten omintakeisesti lisäsin vain vuosikertani perään :slight_smile:

Mä en ole tätä syvintä syntyä koskaan kertonut aikaisemmin. Mies opetti lapselle kitaransoittoa ja harjoittelivat mm Juicen Marilynia. Vaikka en siitä tykkää, kun nassikat laulaa aikuisten lauluja, niin sydämeni aivan syli, kun viisivuotiaani näppäili kitaraa ja hartaasti joikasi: ´merlin, merlin, milloin riisut...´ Niihin aikoihin katsottiin Disneyn Miekka kivessä -piirrettyä, joten uskon lapsen ajatelleen, että Juice halusi sen taikurin riisuvan palttoonsa.

Minun nimimerkki on sanaleikki. Etunimeni on Marja, ja marja (siis syötävä) on esperantoksi bero. -ino pääte puolestaan tarkoittaa naispuolista (esperantossa johdetan sanoja toisista sanoista eri päätteillä).

Mun nimimerkki tulee hyvin rakkaasta koirasta jonka omisti yksi tuttavani. Koira oli minulla paljon hoidossa ja todellinen Herra Pieni Suuri Koira.

Mie oon pienestä asti ollu Miiku,tai Miikku. Paljon on sellaisia puolituttuja jotka ei edes tiedä mun oikeaa nimeä. Siis kutsumanimi oikeassa elämässä saa kelvata myös nettipalstoilla.