Se läppi on vähän uuempi versio tuosta vanhasta 
Löysin nokkosketjun mutta olikin nokkosen torjuntaa suureksi osaksi… Minä kun haluaisin nokkosta pihaan! Ihan ruokakasviksi. Mitenhän sitä saisi, etsinkö jostain metsästä vain ja siirrän? Sekö kasvaa ihan juurenpalasista? Tykkääkö varjosta vai auringosta? Ja leviääkö se sitten hulluna joka paikkaan, jos päästän sen pihaan…?
Henkilö, tee niin että nyt keväällä kaivat sitä matkaasi mistä nyt löydätkin. Istuta ravinteikkaaseen maahan, siinä se viihtyy ja leviää juurillaan sitten rikkaruohoksi asti. Itse olen sitä kaivanut pihastani pois, ja tuntuu että vaikka kuinka syvältä kaivoin, aina siitä jäi sinne seuraavaa kesää varten hyvät juuret :) Minulla se on kasvanut sekä auringossa että varjoisammassa, varjoisassa ehkäpä rehevämmäksi ja isommaksi. Jos maalaisjärjellä miettisin niin luulisi että ne rehevämmät on miedomman makuisia kuin ne aurinkoisesa paikassa pienempikasvuiseksi jääneet. Ihan mutua tämä.
Muoks: Lisään vielä kun tuli mieleen, että eikös nokkosen kasvustot käytetä nuorina, muistelen niin lukeneeni. Eli ehkä haluat ottaa tämän huomioon kasvupaikkaa miettiessäsi. Nuorena ja pienenä se ei haittaa, mutta loppukesällä isona puskana haitta voi olla käsintuntuva, sanoisinko polttava :)
Leviää se ihan hulluna joka paikkaan8) ja on kitkettävä vääristä paikoista pois heti pienokaisena, muuten se ei lähde millään. Reuna-alueelle rauhalliseen paikkaan ettei siemenöiset leviä:)
nokkonen todella kerätään nuorena ja kun jatkuvasti leikkaa syötävää, ei se oikeastaan kesän mittaan ehdi edes kukkaan eikä sitten siemennäkään. juurten liian leviämisen voi aina rajata juurimatolla.
maukkainta tulee varjossa kasvaneesta. syksyllä myöhään reilu annos kompostia katteeksi.
melkein samoilla ohjeilla voi viljellä kuin raparperia.
Kun nyt kiinnostuin asiasta kaivoin vielä esiin oman, luotettavan ja monipuolisen puutarhakirjani, ja tässä tietoa suoraan siitä:
" Nokkonen on tavallisesti kevään ensimmäinen villinä kasvava vihannes (huhtikuu) . Varmimmin sitä löytää seinustoilta, kiven kupeesta tai muusta lämpimästä pälvipaikasta. Ensimmäiset versot voidaan leikata niiden ollessa muutaman sentin korkuisia, eikä sadon loppumista tarvitse pelätä.
Nokkonen on arvokkaimpia villinä kasvavia ravintokasvejamme, jota voidaan myös istuttaa kasvimaalle ja hoitaa heinäkatteella. Lisäksi sitä tarvitaan kasvun virkisteeksi, torjunta-aineeksi ja lannoitteeksi." Lähde : Puutarhan vuosi, Vallitut Palat
Minkä väristä nokkosen täytyy olla että se on syömäkelpoista? Vai onko värillä mitään väliä? Kasvimaalta tänään kitkin oikein tummanvihreää nokkosta, paikoitellen ehkä lähes lila-vivahtavaa. Mietin siis nyt, että voisinkos kerätä sitä nokkosta näin kevätaikaan myös ruuaksi 
Uusi kasvustohan on parasta jos se kasvaa puhtaalla paikalla, eikä missään vilkkaan tien vierellä.
Onko jollain hyvät ohjeet miten nokkonen pitää käsitellä oikein?
Siis jos sitä haluaa syödä/kuivata sämpylätaikinoita varten/tehdä muhennosta/keittoa jne…
Kuulin kerran kauhutarinan miten oli muka käsitelty oikein ja silti poltti suuta ja nielua 
Ei ole tehnyt mieli kokeilla-vaikka ravintoarvo houkuttelee.
Nykyään pihassa myöskin kasvaa sitä enemmän kuin omiksi tarpeksi, joten ois kiva hyödyntää se kaikin tavoin, keitteet ja käytteet onkin jo taidossa ja on tullut värjättyä lankojakin sillä …mutta tuo syömäpuoli???
No, kyllähän näitä teitä (ja lentokoneita) menee ristiin rastiin, mutta kyllähän siitä kasvimaalta syön kaikkia muitakin kasveja…
Keräänkö niitä pieniä alkuja (ehkä 10cm) kokonaan vai pelkät lehdet?
laiskuus ja väsy iski, mutta sen verran jaksan kertoa, että laittakaa googleen haku nokkonen+ruoka. - ihan hyvin löytyy vastauksia noihin edellä oleviin kysymyksiin jo sillä. keksitään parempia hakuja myöhemmin:-)
Yleensä nokkoset ryöpätään ensin, eli hetken kieheutetaan. Ja kuivatut murennetaan jauhon asteelle. Mistä tollainen kumma juttu on voinu lähteä liikkeelle, et muka vieläkin polttaa??? No joo, jos suoraan pihalta hanan alitse salaattiin silppuaa, niin varmasti muistaa vieraat nokkosta syöneen! Minen oo jaksanu ees ryöpäyttää keittoja varten, vaan oon valmiiksi tehtyyn kasvisliemikeittoon ne silpunnu sellasenaan ja antanu hetken kiuhua. Kermaa perään ja voi jummijammi, vihattu rikka on maistunut niin hyvälle ja ei oo poltellu sit pätkääkään!
Täällä on hyviä ohjeita.
Nokkonen on todella hyvää mm. muhennoksina, keittoina,letuissa jne. Ytyä se antaa viherjauhoon.
Eikä sen kerääminenkään ole hankalaa, hansikkaat kädessä kun leikkaa. Spagettiotin on hyvä apuväline huuhdellessa ja ryöpätessä nokkosta.
Muistiinpanoja:
Huuhdottuja nokkosia keitetään 1 - 5 min vähässä vedessä ja sen jälkeen hienonnetaan terävällä veitsellä leikkuulaudalla tai käyttäen vihannesleikkuria tai sauvasekoitinta. Nokkosmassaa voit sitten käyttää keittoihin, ohukais-, sämpylä- ja leipätaikinoihin, kastikkeisiin, munakkaisiin, lasagneen jne. Nokkosmassaa voit säilöä pakastamalla talven varalle.
Leikkaa nokkosia varsineen ja muodosta niistä saunavastamaisia nippuja, jotka sitten asetat narulle sisätiloihin (ei aurinkoon) roikkumaan. Omakotitalon vintti on erinomainen kuivauspaikka nokkosille. Kun lehdet ovat rapisevan kuivia, voit erotella ne varsista, musertaa hienoksi ja panna tiiviisiin pelti- tai lasipurkkeihin, myös HD-polyeteeni-pakastuspussit käyvät, kunhan suljet ne kunnolla. Säilytyspaikan tulee olla kuiva.
Kiitos kaikille, pitänee ruveta samoilemaan pihan nokkosissa ruoka mielessä
En tiedä mistä se kauhujuttu tuli, jonka kuulin, siitä on nyt jo vuosia.
Ajattelin sen perusteella että olen ymmärtänyt jotain pahatsi väärin ja en totisesti halunnut kokeilla…huojensitte mieleni
Mä laitan tukevat hanskat käteen ja lähden kulhon sekä tavallisten keittiösaksien kanssa kohti nokkosmaita. Napsin latvuksia tai isompia yksittäisiä lehtiä pienen nipun käteen ja silppuan saman tien kulhoon.
Silppu menee joko samantien ruokaan, etenkin tomaattikastikkeissa se on loistava lisä.
Tai sitten nakkaan silppua kiehuvaan veteen, annan olla hetken niin että vesi kiehahtaa uudellen ja nostelen reikä- tai spagetikauhalla pois.
Säilön kiehautetun massan pieninpiin minigrip-pusseihin, sellainen määrä on juuri sopiva talvisiin siskonmakkarakeittoihin tai spageti bologneseen tai kalasoppaan tai mihin nyt sitten käyttääkin. Meillä kuluu sitä paljon enemmän kuin pinaattia, maku on parempi ja vitamiini+kivennäismäärä monikymmenkertainen. Etenkin rauta kuulemma imeytyy nokkosesta parhaiten.
Itseäni alkanut nuo suomalaiset villiyrtit kiinnostaa, muualla maailmalla, ainakin kreikassa kovasti käyttävät. Mitähän niitä uskaltaisi lautaselleen lapota?
Nokkosesta olen kuullut, mutta eikös se kuitenkin polta, vaiko vain ne pienet? Voikukkaakin hyvä käyttää ihan alkukesästä?
Tässä ketjussa on jo taidettu vastata kaikkiin sun kysymyksiin. Jos vielä sen kerron, että olen kyllästynyt hoivaamaan ja nyppimään pinaattia, nykyisin pinaatin virkaa saa hoitaa alkukesällä nokkonen, joka kasvaa paljon paremmin, ja loppukesällä mangoldin lehdet. Ei polta ryöpättynä tai kuivattuna, helppo säilöä molemmin tavoin.
Nokkosletut on parempia ku pinaattiletut.