Polku kallioiden päälle on jännittävä. Mietin siinä kiipeillessä mitä kaikkea nämäkin kalliot ovat nähneetkään.
Näkymät kallion päältä ovat mahtavat - meri näkyy kauniilla säällä paremmin. 
Kallion päällä on tuuli taivutellut mäntyjä pikku hiljaa ja vastaansanomattomasti
Kaksi hurjaa hurttaa olivat into piukassa kallioita tutkimassa. Niiden muoto oli minunkin mielestäni kiehtova.
Nuo aakeet laakeet tuo mulle koti-ikävän… täällä kun ei näe kauas muualla kuin meren rannalla.
Epäilemättä näissä koloissa asustaa menninkäisiä ja keijuja. 
Viime sunnuntaina olimme koko porukka kävelyllä, Mustangikin tuli. Välillä piti pysähtyä kun se tökki turvallaan isännän taskuja - siellä oli omenaa 
Lopuksi veimme sen syömään omenapuiden alle pudokkaita - vaikkakaan ei omaan puutarhaan. Mutta lupa meillä on noihin omeniin ettei pelottanut. Mustang leikkasi samalla vähän nurmikkoakin Kurassa juuri onnessaan pyörinyt heppa näyttää tältä.
Temskukka, vallan merkillisen kauniita kuvia olet onnistunut ottamaan, olet todella taitava! En osaa päättää, mikä minusta olisi upein : ).
Ihania kuvia - kiitos taas metsäretkestä:)
Huiman upea kallio, kertakaikkiaan! Ja Merlinin kanssa samaa mieltä, oot todella taitava valokuvaaja!
Erään reitin varrella on autio tiilinavetta, ja minua väsymättä kiehtoo nämä ikkunat. Onko ne kuin sokeat silmät vai rustiikia romantiikkaa? Haahuileeko siellä sisällä kuutamoöisin lehmänhaamuja vai naapurin kissa...
Metsäpurot ovat varmasti keijujen asuntojen lähellä - Steeda nuuskii niiden jälkiä
En ole aivan varma onko tuo kaveri järripeippo...?
Taitaa olla nuori, vaihtopukuinen koiras. Siis järripeippo.
Nobile
Ruska koristaa jo osin Heimonlammen reunuspuita. 
Isännällä oli tähän lampeen liittyvä projekti. Kun olimme lähdössä hän seisoi keittiössä ja puhalsi muoviseen kauppakassiin ilmaa. Se ihmetytti jonkin verran mutta meillä nyt touhataan paljon oudompiakin. Kun menimme ulos hän kurvasikin yllättäen ränninalusaltaalle ja alkoi kalastamaan sieltä haavilla jotain. Minä ja koirat kiinnostuimme kovasti ja isäntä selitti että hän on laittanut altaaseen ahvenen. Haavilla kauhominen aiheutti ahvenen panikoitumisen ja se pomppasi hirmuisella loikalla altaasta ulos ja paukautti päänsä kiveen sekä menetti tajuntansa. Muovipussiin laitettiin nopeasti vettä ja se ahven ja koitimme kalaa kaikin tavoin elvyttää. Tässä kohdassa jokaiselle varmasti selviää miksi hän puhalteli kassiin ilmaa: Hän kokeili sen reiättömyyttä. Isäntä oli jo varma että kala kuoli, mutta minä optimistisena kannustin että viedään se silti lampeen, eihän sitä tiedä. Matkalla kala virkosi ja suureksi iloksemme lähti virkeänä heimonlammen vesiin uimaan heti kun muovipussista sinne pääsi.
(Kummipojan mielestä - seurasi siis tätä projektia sivulta - me olemme pari jolta ei askareet ihan heti lopu.)
Puimuri puimuu, sanoi yksi pikkupoika kerran. Tämä vanhan puimurin elonkaari on lähestymässä loppuaan, tämä syksy pitäisi olla sille viimeinen ponnistus. Vanha uskollinen on ollut porukkapuimurimme monia vuosia ja nyt siitä on ihan pellit kulumassa puhki niissä kohdin kun jyvät kuluttavat...Mutta pelissä on jo toinen uusvanha jota isäntä sepittää ja pian sekin on kuin uusi. Meidän pelloille ei uusimmat tekniikan ihmeet varmasti koskaan pääsekkään...
Tämän illan viimeisessä kuvassa ojennan teille rentunruusupuskan joka on koristautunut syksyn kunniaksi ihan juhlatamineisiin.
Suomalaisesta metsästä voi löytää japanilaishenkisen kivipuron jota kukaan ei ole tehnyt.
