Takaisintullessa Steeda mössähti istumaan ja mietiskelemään Mustanghepan kulkupolulle.
Kiitos patikkaretkestä....ja muustakin
Kiehtovia nämä pienten teiden mutkat. Tämä on yksi lempinäkymistäni
Tämä tienvarren äitileppä on nähnyt monenlaista kulkijaa
Pian puimuri tulee rouskuttamaan ohrat leveään kitaansa...
Miten ihania TaideKuvia Temskukka, siis pitää vielä kolmannenkin kerran katsoa nämä läpi ja ihailla. Oletko AmmattiKuvaaja? Aivan huippuja. Tykkään kaikista kuvista, koska niissä tosiaan sielu lepää
! Saat tunnelman mukaan kuvaan ja se on TAITO se. Tekee mieli kävellä näitä polkuja pitkin.
Pari iltaa ihmeteltiin tätä jälkeä ja lopuksi otin kuvan kun aivan oikeasti vaivaa mikä ihme sen on tulostanut tuohon. Sade on sitä hiukan runnellut mutta jos se ihmisen jälki on niin aika kumma muoto...vai mitä?
Jos se on ihmisen jälki, niin kyseisen henkilön kannattaisi harkita kynsien leikkuuta 
Läähätettävän ihania kuvia Temskukalla.
Karhujahan on nykyisin joka pusikossa.
Olisikohan tuosta mäyrä tassutellut.
Ihan vertailuna karhunjälki.
Meillä on karhuäiti tassutellut pennun kanssa (näköhavaintojen mukaan) lähistöllä. Havaintokohta on meitä niin lähellä että sinne näkyy perunakellarin katolta
Ja tässä maalaisromantiikkaa...
Olen hirnunut isännälle että ainakin yhdellä peltolotilla meillä on sosiaaliset tilat: Punaisenladonmaalla. Kun minua niin huvittaa se, että työmailla vessat ovat sosiaalisia tiloja.
En ole koskaan aivan ymmärtänyt että vessa on kovin sosiaalisia taitoja vaativa mutta kai sitten.
“Maalaishaisemaa en saata unohtaa-a-aaa!”
Hitsin ihku kuva! Pihlajaa, katajaa, kärpässieni, harmaa rakennus ja näenkö vielä samaa sarjaa olevaa puuaitaakin!? Todella maalaismaise- tai haisemaa, kun on kerran huussi!
Että on LUMOAVIA maisemia ja hetkiä ikuistettuna, varsinkin se Heimonlampi, joki ja tien mutka aivan kouraisi sydäntä. Niihin voisin aamu-usvassa kuvitella keijut tanssimaan ja menninkäiset kurkkimaan, kertakaikkiaan pakahduttavaa!
Joka puolella puimurit louskuttavat ja minä olen kierrellyt lähimaastoissa nyt vain koirien kanssa - isännällä piisaa työkiireitä. Meidän pikkumetsässä laidunnettiin ennenvanhaan lehmiä ja nyt sen reunalla on hakepuun kuivausalue. Muutama mutkainen koivunpölli on hyljätty metsän puolelle ja jo viime vuonna kävin kuvaamassa siitä sienen - yllätyin kun samanlainen kasvaa samassa paikassa tänäkin vuonna 
Yhtenä iltana ehdimme yhteislenkille ja päätettiin lähteä pitkästä aikaa katsomaan, miltä p**llusillalla näyttää. Kaunis nimi johtuu siitä, että muinoin tämän sillan kaidepuihin oli jotkut kaivertaneet kirkkoveneenkuvia täyteen. Syytä moiseen taiteelliseen luomisenpuuskaan en voi kuin arvailla, mutta joka tapauksessa sillalle jäi se nimi. Se kasvaa sammalta ja kaiteet jäkälää.
Kauniinnimisen sillan funktiona on se, että työkoneet pääsevät näille pelloille. Täällä on harvinaisen paljon latoja jäljellä.
Onpa kaunis, tuo edellisen sivun ohrakuva. Ja Steedakin näyttää jo ihan isolle koiralle, pentumaisuus on jo ulkonäöstä kaikonnut. Äkkiä se aina tapahtuu!
Kaiken tasaisen lakeuden vastapainoksi meidän lähimaastossa on kallio, jonka nimi suomeksi tarkoittaa (muinaisruotsista käännettynä) merkkitulikalliota. Saivat nimensä tuhansia vuosia sitten kun tarvittiin majakkatulille paikkoja, silloin tämäkin on meren rannalla. Ei se nytkään niin korkealla merenpinnasta ole, pikkuisen vajaa 90 metriä vain. Läheisiltä soraharjuilta on löydetty kivikautisia työkaluja. Toisen version mukaan nimi tarkoittaa valssikalliota - mitä lie sekin tarkoittaa. Tienviitassa kuitenkin lukee Walsberg.