Tuolla jollain palstalla jo kerrottiin kummallisuuksista, joten ajattelin että tällanen otsikko olisi taas hyvää terapiaa. Sillä kaikillahan meillä on omituisuutemme, vai mitä ?
Mulla on ensimmäisenä se lukeminen; luen aina ja joka paikassa, paitsi puutarhatöissä. Tai varmaan lukisin sielläkin, jos joku kehittäisi tuossa rinnalla pidettävän telineen kirjalle .
Toiseksi mulla on tullut viimeisen vuoden aikana inhottava tapa repiä kynsiä ja kynsinauhoja. En siis pureskele, vaan revin toisen käden kynsillä .
Tässä oli jo varmaan tarpeeksi nielemistä teille... jatkoa myöhemmin jos jotain muistuu mieleen.
Minä kyllä puren kynsiäni. Jätän mukiin aina teetä/kahvia ja ohikulkiessani hörppään, vaikka eilistä aamulla ensimäisenä, kun löydän. Huvittaa aina, kun ihmiset kyselee, että jokohan se kahvi on kylmentynyt? Mitä välii!
Syön monien ruokien kanssa leipää, ja sen leivän pitää riittää koko lautasellisen ajaksi, mutta jos sitä "jää yli", niin heitän lopun koiran kippoon. (Vähän hankalasti selitetty.) Koira on tietysti aina vahtimassa kun syön. Juu tiedän, koira on oppinut huonoille tavoille. Vieraiden aikana ja kylässä osaan kyllä syödä sivistyneesti, tai ainakin kutakuinkin.
Minulla on aina vasemman käden sormissa pyöriteltävänä hiuskiehkura. Aina, jos istun paikallani eikä sen hetkinen puuha vaadi kahta kättä. Autoa ajaessa, telkkaria katsoessa, lukiessa, ihmisten kanssa puhuessa, koko ajan. En huomaa itse sitä enää ollenkaan, mutta uusien ihmisten on jostain syystä pakko kaikkien huomauttaa siitä, ja se saa minut nolostumaan. He luulevat tietävänsä, että olen hermostunut, ja se on muka niin somaa. Mutta niin on kuin kynsien pureskelu joillekin, en osaa lopettaa kun en huomaa aloittavanikaan Kylminä vuodenaikoina neulon koko ajan, se vie kaksi kättä enkä voi näplätä tukkaa.
Minultakin jää aina viimeinen tilkka kahvia kupin pohjalle. Ja siitä saan kuulla ukkokullalta päivittäin keveitä kommentteja. Mutta en kyllä juo sitä sitten kylmänä. Enkä ymmärrä, miksi se tilkka jää. Muuten olen ihan kauhean normaali, virn.
Mie muistan pikkutyttönä kuulemani mummoni sanat:" Mie olen aina sanonut että toi tyttö on omituinen". Nyt pidän niitä tekemisiäni ja ajatuksiani normaalimpina (ainakin tässä porukassa:) muut saavat olla ja tehdä outoja.
“ainakin tässä porukassa” ;D no sittenhän minäkin käyn lähes normaalista - tässä porukassa. Onpa kiva löytää vertaisryhmä ;D
Ootteko muuten huomanneet, että aika monella on täällä puutarhan lisäksi samat harrastukset: kissa/koira/hepat, lukemine, käsityöt. Me taidetaan olla ihan oma erityisryhmä ;D
Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka jättävät sen viimeisen kahvitilkan juomatta. Kaiken lisäksi saatan ottaa joka kupilliseen uuden mukin. Illalla mies sitten käy laskemassa kuinka monta kahvikupillista on päivän aikana kulunut, kun kaikki kahvimukit tilkkoineen ovat rivissä keittiön pöydällä.
Omituisuuksia riittänee minulla. Olen krooninen kynsien pureskelija, ongelma on aivan sama kuin alkoholisteilla, jos kerran puraiset on tilanne menetetty hallinnasta. Saatan olla vaikka vuoden pureskelematta ja kynteni ovat todella pitkät, mutta sitten…yksi paha lohkeama kynsissä tyveä myöten, niin peli on menetetty. En pure kynsiäni, jossa on kasvua, vain näitä joissa ei ole lainkaan kasvua. Suunnattoman ärsyttävää, siis SUUNNATTOMAN ärsyttävää :(.
Pidän päätäni vinossa vasemmalle sivulle, aina, en huomaa sitä itse, mutta siitä huomautellaan minulle. Kaikissa ala-asteen kuvissani pää on vinossa GGRRR!
Ja tuo kahvi, lähes poikkeuksetta sitä jää kupin pohjalle huomaamattani, mies tietty huomauttelee. (Mitä se sitä rasittaa, minun kahviani se on, enkä sitä pakota loppuja juomaan kupistani???)
Nyhjään milloin minkäkin olemattoman asian kimpussa ikuisuuksia, vaikkei koko asialla ole väliä kuin minulle (pakkomielteitä?)
Kaikki maailman tärkeät siat hoidan vasta viime tipassa, jos silloinkaan, mutta tyhjänpäiväisiä asioita hoitelen vaikkei tarvitsisikaan, että ärsyttää välillä itseänikin
Mullakin jää kahvia kupin pohjalle, jos syömiset loppuu kesken. Kotona isäntä ei huomaa kun kaadan pois, vaan kahviloissa aina huomauttelee, että kun on kerran ottanut ja maksanut niin on juotava
Pureskelen kynsiäni, kaivan nenääni ja korviana ja puhun itsekseni, olen auttamattoman hurahtanut kukkasiin... eiköhän siinä alkuun ole riittävästi omituisuuksia
Itsekseen puhuminen on jo niin tavallista, etten edes kiinnitä siihen suuremmin huomiota.
Mutta kahvi ja syömiset pitää mullakin mennä ns. tasan. Jostain syystä se santsikuppi ei koskaan maistu ihan samalta kuin se aamun ensimmäinen...sama juttu ruoan kanssa, nautin suunnattomasti kun lautasella on viimeisen suupalan tullessa kaikkea juuri se yksi annos. Jos jotain jää uupumaan, on santsattava juuri sen verran että "menee tasan". Ja joka kerta mulle nauretaan avoimesti, mutta minkäs teet...outo mikä outo.
Ja jostain syystä tomaatteja on aina ostettava kolmella jaollinen määrä.....mistähän sekin kertoo?
Tykkään kaivella korvia -omia, lasten ja miehen, en sentään vieraampien ihmisten kuuloelimiin oo kajonnu, huuhtelen lasin jos juon eri juomia samasta siis vaikka vettä mehun jälkeen - pakko vaan, kahviin/teehen pitää sekoittaa ( teepussi ) sokeri ja maito tietyssä järjestyksessä muuten ahistun, sukkien värin pitää mätsätä vaatteisiin ( vaikken siis tosiaankaan oo mikään muotinukke )-omat ja lasten, mies on omillaan tässä, kaivelen kynsienalusia oli siellä likaa tai ei. No jaa tuossa oli ne mitä heti tuli mieleen, mutta ehkei loppuja tarvi lisätäkään ettei aivan hulluks leimata ; D
?
.
.
Kylminä vuodenaikoina neulon koko ajan, se vie kaksi kättä enkä voi näplätä tukkaa.
GGRRR!
