Samoja, edellä mainittuja omituisuuksia myös täällä. Kuppien rivat samaan suuntaan. Pyykit narulle värisuoraan ja vielä pyykkipojatkin samaan riviin saman värisiä ja paljon muuta turhamaisuutta vielä mainittujen lisäksi. Jos mies pääsisi luettelemaan, niin arvatkaa tulisiko pitkä luettelo.
Alkuperäinen kirjoittaja: Maire´
No nih, nyt minä koen olevani tässä seurassa omituinen:
Minä siivoan ja järjestän ehkä 4 kertaa vuodessa keittiön kaapit ja organisoin keittiövälineiden käytön. Minä myös säilön kaikki ruuat syksyllä. Mutta mies sitten käyttää sitä keittiötä noin pääsääntöisesti (käy ruokakaupassa, tekee ruuat, tiskaa ja vie pääosin roskatkin). Kyselen kyllä mieheltä miten hän haluaa kaiken keittiössä olevan, mutta kyllä se järjestäminen ja ennenkaikkea järjestyksen keksiminen mulle jää. Ja mies on tyytyväinen, suorastaan innostuu (saa luovuuskohtauksia ruuan teossa) aina kun keksin jotain uutta siihen organisointiin. Ja minä olen tyytyväinen kun pääsen keittiöhommista näin vähällä. En edes tiedä mitä jääkaapissa milloinkin on (paitsi sen onko siellä kahvimaitoa). Mulle jää muuta koti- ja puutarhahommaa kyllä silti ihan tarpeeksi.
Omituisinta tässä kai on se, että minua ei yhtään ota pannuun se, että mies ei aina muista keittiön järjestystä, vaan sotkee sen juuri suunnitellun uuden järjestyksen (jota hän oli itsekin pitänyt hyvänä).
Muutenkaan en suostu ENÄÄ hermostumaan kodin tarkasta järjestyksenpidosta. Jos järjestys välillä lipeää, niin kyllä se siitä joskus taas korjaantuukin. Tämä on varmaan sitä kypsyyttä. Vai onko? Olenko sittenkin vain menettänyt otteeni? Onko valtani kodista luisumassa toisten käsiin? 
Nobile
Ja ai niin: minun leivälläni ei KOSKAAN ole useampaa proteiinipäällystettä, siis ei juustoa JA lihaleikkelettä (eikä niitä lihaleikkeleitä leivälle edes tarvii). Järjestys minulla: ensin ohut juustosiivu, sitten salaatti, sitten tomaatti. Mies taas laittaa leivänpäällysteitä paksummin kuin leipää - ja kaiken sekalaisessa järjestyksessä. Kaameeta!
Paulastiinan leipäjärjestys ainoa oikea.
Olkkarin kalusteryhmässä mun mielestä keinutuolin pitää olla vinossa muihin kalusteisiin päin kun se on kulmassa, vaan ISÄNTÄ AINA KÄÄNTÄÄ SEN SUORAAN 
Mua on aina ärsyttänyt äidin tapa jättää joka kaapinovi raolleen, vaan nyt huomaan että MULLA on alkanut jäädä ovet raolleen grrrr… sit paukuttelen niitä kiinni kiukkuisena itselleni.
Unohdin, en syö kynsiä vaan kynsinauhoja, alati, kaiken aikaa. Ja revin myös niitä nahkoja kantapäistä. Ja istun aina (kotona) pöydän vieressä toinen jalka tuolilla, polvi kainalossa.
Joo mulla on kans tuo isäntä ihmeellinen pyykinlaittaja, pussilakanat ja lakanat on aivan vinksollaan, tyynyliinat tuhannen rytyssä niin kuin ois pyllysilmän läpi vedetty, toinen sukka sielä ja toinen täälä ja yks mitä se ei tee on kuivien pyykkien laitto kaappiin, tänään viimeksi sanoin että helekatti kun pyykeissäkin on kohta hämähäkin seitit kun ei saa niitä vaatekaappiin, on nuo miehet sitten tampioita. Mun tapoihin kuuluu jättää aina vaatteet minne sattuu, tälläkin hetkellä taitaa farkut löytyä keittiöstä…ja pakkomielteen puolelle menee sängyn petaus, lakanan on oltava tip top ja en voi sietää että sängyssä on jotain pikkuroskaa jotka tuntuu iholla…mutta sitten taas koiran karvat ei haittaa yhtään ja niitä on paljon…
Meillä mies laittaa pyykit, kieltäydyin koskemasta niin ennen kuin on asentanut lankakorit kiskoineen vaatekaappeihin, on muuten luvannut laittaa jo aikapäiviä sitten. Täytyy sanoa että jonkin verran koettelee mutta lankakoreista kiskoineen teen melkein mitä vain 
Tiskikone on myös koettelemuksen paikka....ne täytyy olla tietyssä järjestyksessä mutta kun lapsetkin täytyy opettaa työhön niin riittää kun saavat koneeseen asti...ja pestyt kaappiin jossa on seuraava hermopinteen paikka kun ne ei mene niin kuin haluaisin ja taas täytyy tapella itsensä kanssa että riittää kun saavat kaappiin, jos tässä pikkuhiljaa saan opetettua kuinka ne tulee olla
Juusto alla ja paperi tulee päältä
Ai niin, jos laitan esim. lakanan pyykkinarulle kolmella pyykkipojalla niin kaikkien pyykkipoikien pitää olla saman värisiä. Ja se vessapaperirulla on oikein päin silloin kun paperi tulee rullan päältä.
Aivan samoilla linjoilla Fellowin kanssa vessapaperin suhteen.
Just, just 
...ja hampaat voi harjata vain tietyssä järjestyksessä. ja kun laittaa herätyksen kännykkään, niin se pitää tarkistaa aina.. ainakin kahdesti. kaappien ovien on tietysti oltava kiinni, ja huoneiston väliovien auki! paitsi kun menee nukkumaan, niin makuuhuoneen oven on oltava MELKEIN kiinni. pyykkien laitossa ei ole muuta väliä, kun se että mun vaatteet on toisessa reunassa ja ukon toisessa. 
Normaaleja ollaan siis kaikki 
Näkkärin levitteen on oltava siellä jauhotetulla puolella (ilmeisesti alapuoli) ei paljaalla eli päällyspuolella.
Ja perhe pitää mua omituisena, kun syön ruisleivän päällä kylmää keitettyä perunaa ja sen päälle ripaus aromisuolaa.
kaikkein omituisintahan on tietysti se että aina kun tietokoneen avaa, niin on pakko ekaks tulla puutarha.nettiin kattomaan uusimmat viestit 
no joo...
Ai niin ja sängynpeiton pitää olla suorana, ei saa olla ryppyjä. Jos mies makaa päivällä, niin käyn heti oikaisemassa sen.
Keitetty peruna passaa hyvin leivän päälle, ja minä ripautan siihen paprikaa, suolaa ja valkosipulia, jolloin se maistuukin jo samalta kuin halvimmat leikkeleet.
Jaa, että sellasta porukkaa täällä. Ihan täytyy sanoa, että samassa veneessä ollaan omituisuuksien suhteen. Eli vessaparin täytyy olla oikeinpäin, juusto pitää olla kinkun alla, korvia kaivelen, pää on vasemmalle visossa, suu viivana kun keskityn, kaappien ovet täytyy olla kiini (melkein käyn laittamassa nenänalta kiinni jos joku pitää ovea vähän pitempään auki etsiessään sieltä jotain)
Tuolit täytyy olla pöydän alla jos siinä ei istuta. Värit pitää sopia toisiinsa, myös sukkien värillä on paljonkin väliä. Kahvia juon kylmänä, kuumana, uutena ja vanhana. Jugurtti on ehdotonta puuron kanssa (ei puuroa voi muuten syödäkään). Nyplään käsilläni koko ajan jotain kun puhun, töissä on hyvä olla kynä kädessä siihen tarkoitukseen.
Nysfään tosi kauan joidenkin pikkuasioiden kanssa, toisinaan menen yli siitä mistä aita on matalin. Oon siis jonkin sortin perfektionisti, joissakin asioissa.
Mulle taas on ihan sama mitä leivän päällä on ja missä järjstyksessä, tai onko siinä päällä mitään. Kunhan nälkä lähtee.
Siinä mää kyllä tairan olla omituinen, että mää oon kotosin Pispalasta ja syän tapolan raakana. (Siis ilman puolukkaa.)
Ja makkara menee pilalle jos siihen menee sotkemaan sinappia.
Määhän olen aivan nomraali! Paitsi että vessapaperi alta. Juusto, leike kurkku ja/tai tomaatti ja siihen päälle iso salaatti pitämään hökkeet paikoillaan. Pyykeistä ensin omat, sitten pojan ja Ukon takimmaiseksi. Koska taittelen omat ja pojan ja Ukon tamineet yleensä vähän viipyy… Lakanat ja isot pyyhkeet laitetaan seinätelineeseen, siinä on riittävästi korkeutta, ulos en vie mitään kuivumaan.
Jaa, että omituisia tapoja, ei minulla ainakaan.
Kylmät perunat syön ihan silleen tai jos oikein herkuttelen niin ripautan pikkasen suolaa (kuka niitä nyt kuorimaan viitsis, onhan ne hyvin pesty ja keitetty). Tapola on hyvää hillolla (mut vain omatekoisella) tai ilman.
Leipä, ylä tai alapuoli kruunataan salaatinlehdillä (oman puutarhan jäävuorisalaatti on ehdottomasti paras) ja voita ei voita mikään.
Ja tämä tapahan jäi kertomatta, vessassa kun on tarpeillaan niin aina pitää lukea jotain, esim. pesuaineiden inciluettelo, hammastahnapötköt, dödöpurkit ja jos ei muuta niin sitten menkkarätti pakettia,koskaan en lue lehtiä tai kirjaa veskissä, oon kyllä aika kummajainen =O)