Liköörin olen tehnyt ohjeella jossa 1 litra viinaa, 2 litraa marjoja (viimeksi laitoin kirsikoita, vadelmia ja mustaherukoita), 8 dl sokeria (ja 2 rkl rikottuja kirsikankiviä). Lasipurkkiin kaikki, ikkunalaudalle aurinkoon. Ensimmäisen viikon aikana ravistellaan silloin tällöin. Valmista 3 kuukauden kuluttua, silloin siivilöidään pulloon ja laitetaan viileään. Ohje ei kerro pitäiskös olla koko tuon kolme kuukautta valossa, mulla taisi olla kuukauden verran valossa ja sitten laitoin purkin kaappiin. Hyvää tuli ja viimeiset tipat on enää pullon pohjalla! Ohje on muistaakseni vanhan pentin puolella, oliskohan Nannan kirjoittamana?
Mahtaaks säilyä likööri pitkään? Mullon meinaan yksi pullollinen kaapin perukoilla ollu kohta 10 vuotta varmaan, en oo uskaltanu maistaa. Maista sä nanikka sitä ruukkujuttua niin mä maistan tota likööriä? Pitäisiköhän kokeilla taas, meillä on juomatonta viinaa kaapit pullollaan. Sillä teen, bee, nyt vaaleasta rommista ruukkua kun sitä sattuu olemaan.
Sitruuna- ja greippivotkaa näkyis kanssa olevan, mihinkähän niitä yhdistäis ja tulisi hyvää likööriä? Sitruunamelissaan?
Ootte ny kyl jutellu nii raskaist asioist, et tähä o iha pakko laittaa piäni kevennys, tapahtuma kymmene vuore takkaa, jonka mää oo kyl tainnu joskus kertooki:
Mee isä oli lährös ruakakauppaa. Ei ollu enne käyny, ko se homma o kuulemma naiste hommii, niinko tiskaus ja ruuanlaittoki ja kaikki muuki semmottiine. Siivouski. Mut se meni kauppaa iha pakost ja kauppalapu kans tietenki. Lapus oli enimmäksee leipomisvärkkei, jauhoo ja muut.
No vihro viime isä tuli takas kottii, ja äitee kysy silt, että saiksää kaikki? Isä tuumas siihe, että kaikki muut mää kyl sai, mut e sitä liivatelehtee. Mää kattoi koko lehtitelinee läpi, eikä sen nimist lehtee löytyny.
Jot kyl me naiset olla taitavii, osataa tehr kaikki rommiruukkui ja muit herkkui.
Minä olen miettinyt tuota kaupassakäyntiä, kun munkin isäntä on sitä mieltä, että sen(kin) pitäis olla äitien hommaa. Eikös kaupassakäynnin, eli ruoanhankinnan, pitäisi olla nimenomaan miesten hommaa? Niinkun metsästys ja muukin ruoanhankinta on kautta aikain ollut.
Mutku mies menee kauppaan listan kanssa, puhelin soi vähintään kerran… ja isäntä kysyy, että kun listalla lukee “pieni kesäkurpitsa”, niin mitä se tarkoittaa… Ja sehän on ihan mahdotonta, jos listalla lukee “ruokaa huomiselle”, sen ostaminen ei onnistu ilman vartin konsultaatiota puhelimessa…
No on isäntä paljon oppinutkin (myös kaupassakäynistä) tässä n. 25 vuoden aikana 
Mutta ei sitä, että kaupassa voi/saa/pitääkin kysyä henkilökunnalta, jos jotain tuotetta ei löydy hyllystä. Mielummin menee seuraavaan kauppaan hakemaan sen puuttuneen tavaran. Muutenkaan suuta ei avata herkästi, tietähän EI voi ikinä kysyä… Ja jos on ajettu huoltoaseman ohi ja sinne olis pitänyt vaikka kahville pysähtyä, ni ei. Takaisin EI käännytä, ajetaan vaikka 50 km seuraavalle huoltsikalle… (Sorry, nyt meni jo vähän ohi aiheen…)
Eltsu, tuo on niin totta
ja meillä isäntä ei älyä tuua korvaavaa tavaraa tilalle, jos kaupasta on loppu vaikka valion mustikka jugurtti niin se ei voi tuua sit vaikka pirkan mustikka jugurttia tilalle
Nyt pomppas!!! ´Kaikkien on ehdottomasti hankittava keittiöön Munankuorenrikkoutumispaikanaiheuttaja
http://www.klingel.fi/cgi-bin/klingelfi/631729-0
Ei ole totta…
Tämä on just niitä tyhjänpäiväsiä keksintöjä… Ostaakohan joku tommosen vekottimen
Wau! Olipas innovatiivinen keksintö… varmasti yhtä tarpeellinen kuin shampanja vispilä…
Shampanjavispilällä voi vispata myös rasvatonta maitoa pienen erän.Ihanan huumorintajuinen miniäni osti minulle ko vispilän kerran kun halusi minullakin olevan jotain ylellistä. Olin kamalan ilahtunut ajatuksesta.Kahvipakettia ja kaikkea arkista sana itsekin, mutta tuo ilahduttaa vieläkin. Mistä ne pojat löytääkin niin mukavia miniöitä.
Katselin äsken Maikkarin aamulähetystä kuinka Maija paistoi possunfilettä. Taas kävi niin, että lopuksi tuli aikamoinen kiire kun ohjelman alku oli käytetty kaikenlaiseen muuhun. Tai sitten pitäisi antaa lisäaikaa viitisen minuuttia.
Aikapulahan minunkin kokkauksissani tahtoo tulla jos pitää tehdä useampaa kuin yhta asiaa kerralla. Pitää vahtia grilli ettei pihvit pala, soosia ettei pala phjaan ja vihanneksia etteivät kiehu muusiksi. Mies ei kerta kaikkiaan pysyty tekemään montaa asiaa kerralla.
Voi Humulus, tuo on niin totta tuo miesten mahdottomuus tehdä montaa asiaa yhtä aikaa :D. Minunkin mieheni tekee kyllä asioita kotona, mutta vain yhden asian kerrallaan, olen huomannut, että hänen on kertakaikkiaan toivotonta tehdä monenlaista ruokaa yhtä aikaa.
Meille tuli kerran vieraita juuri kun aloitin ruoanlaiton, pahoittelin, että minun on pakko tässä samalla tehdä ruoka yli kymmenelle hengelle, muttei se pöydän ääressä istuvia vieraita haitannut, saihan siinä samalla höpöteltyä. Keitin kahvit vieraille, kuorin perunat, tein jauhelihakastikkeen, perunoista perunamuusin, ison salaatin ja pari pannaria uunissa ja sulatin mansikoita pakastimesta pannarin kaveriksi. Kun kaikki oli valmista nauroi yksi vieraista, että hän on istunut kahvilla tunnin verran ja sinä teit siinä ohimennen täyden ruokamäärän mahdottomalle porukalle 
Millaista kuuluu täysjyväriisin olla kypsänä? Esim. täysjyväbasmatin keitto-ohjeessa käsketään hauduttelemaan miedolla lämmöllä 30 minuuttia, mutta kun se riisi alkaa jo vartin päästä olla ihan räjähtäneen näköistä! Jyvät ovat silloin jo pehmeitä ja niiden kuoriosaan tulee halkeama, josta sisus alkaa pursuta ulos. Läheskään kaikki vesi ei ole imeytynyt riisiin. Tässä vaiheessa olen sitten ottanut riisit syöntiin, kun en ole uskaltanut jäädä odottelemaan, millaista mössöä toinen vartti niistä tekisi…
Basmatista en tiedä, mutta tavallinen täysjyväriisi vaatii kyllä puoli tuntia tai kolme varttia, jotta olisi syötävää, samanlaista on sitten kuin kuin tavallinen riisi, vain eri väristä ja makuista. Täysjyväriisejä on kyllä nykyään niitä pikaversioita, jotka kypsyvät kymmenessä minuutissa. Ne tuntuvat raakoina kevyemmiltä ja pulleammilta kuin tavalliset. Ettei vain olisi mennyt väärää tavaraa pakettiin?
Luontaistuotekaupasta ostin täysjyväbasmatin, reilun kaupan tuote. Tuskin on väärää tavaraa, kun eivät ne varmaankaan edes samassa paikassa tuota mitään pikaversiota tuosta. Samat ongelmat kohtasin tosin aiemmin myös pika-täysjyväriisin keittämisessä, halkesivat ja vettä oli liikaa (silloin noudatin keittoaikaa, joka toki oli lyhyempi). Mutta taisipa vettä jäädä viimeksi valkoiseenkin riisiin ylimääräistä. Ehkä syypää onkin tiiviskantinen teflonkattila…kypsyy tehokkaasti eikä vettä haihdu…? Tai ehkä en vain tiedä miltä täysjyväriisin kuuluu näyttää?! 
Valkoinen kovasti kiillotettu ja hiottu riisinjyvä kun on keitettynäkin niin sileän ja solakan näköinen. Mutta hyvä jos sen raa’'an täysjyväriisin kuitenkin voi maistamalla tunnistaa…siinä tapauksessa se ei ilmeisestikään ollut raakaa…
Mä luulin, että mulla on laktoosi-intoleranssi, mutta tässä kesäloman aikana olen huomioinut, että mun vatsakivut taitaakin johtua kananmunasta. Makeista leivonnaisista en niinkään oo koskaan koukuttunut, mutta miten mä nyt voin tehdä hyvän sienipiirakan? Onko kenelläkään mitään hyvää munatonta suolaisen piirakan ohjetta?
Siis mä en kestä, mä niin tykkäsin kananmunista.
Sienipiirakan pohjaksi ostan useasti valmiin ruis-perunataikinan kaupan pakastealtaasta. Täytteeseen silppuan pannulle pekonia, ruskistan ja lisään silputun sipulin ja valkosipulin. Niiden kypsyttyä sekaan sienet, kypsennys, loraus kermaa ja ihan lopussa vielä juustoraastetta. Täyte pohjan päälle vuokaan, uuniin ja sitten syömään. On hyvää!
Q, en käytä lähes mihinkään kananmunaa. Joku harva makea leivonnainen tarvitsee sen rakenteensa vuoksi mutta muuten selviää ilmankin.
Suolaiseen piirakkaan voi käyttää kermaviiliä/ranskankermaa/juustoja/tuorejuustoa tms.
Minä laitan sienipiirakkaan yleensä paljon silputtuja sieniä, ja sipulia, kuullotan niitä pannulla ja lisään ruohosipulia tms. yrttiä, pippuria ja suolaa.
Sitten se piirakkataikinan päälle (tuo kaupan valmis ruisperunataikina on tosi toimiva) ja purkki ranskankermaa (ainakin kotimaisena löytyy hiukan isompi purkki-sellainen viilipurkin kokoinen, joka on laktoositon) maukasta tulee.
Ilman kananmunaa piirakkatäyte on uunista ottaessa hiukan löysä, jos sienistä/kasviksista irtoaa paljon nestettä mutta hetken levättyään, se aina kiinteytyy. Myös tuo etukäteen pannulla kuullottaminen haihduttaa niitä nesteitä hyvin.