Kyllä vaan 
Meillä oli puutarhan kanssa kitukausi, jolloin kaikki kuoli ja loput kasvit olivat pieniä ja surkeita ja sehän turhautti ja masensi. Multa oli joko savea tai sitä hiesua, jonka yli vesipisarat virtaavat kuin elohopeahelmet.
Sitten alkoi puutarhanettikausi ja hevosenpeevaikutus, ja jopas tunnelma kirkastui. Ero on nähtävä ennenkuin uskoo.
Kiitos taas Temskukka. Tuskin maltan odottaa huomista lannankärräyspäivää
Onnittelut Nuulle kultakaivoksen perustamisen johdosta :-)
Jos se tumma aine on vielä kuumaa niin maatuminen on vähän kesken. Joten tee siitä ja luonnonheinästä n 1,5m leveä, metrin korkea ja niin pitkä kuin tavaraa riittää -kasa. Jos heinä loppuu niin kasaa pelkkää lantaa auman jatkoksi. Anna kasan maatua syyskuulle, käännä se ja levitä ensi keväänä savimaallesi. Keväällä voit laittaa sitä jopa 20 kottikärryllistä aarille (10x10m), ja jatkossa suunnilleen saman verran vuosittain. Ja muista että savimaan parantaminen on ikuisuusprojekti, ehkä jo 5 vuoden kuluttua alkavat tulokset näkyä.
Jos päätät laittaa tätä vielä hieman keskeneräistä lantaa suoraan peltoon niin älä kalkitse samalla, vaan vasta myöhään syksyllä tai ensi keväänä. Ja jos aloitat jo tänä kesänä niin älä viljele lantamaassa salaattia, pinaattia tai punajuuria, ne keräävät herkästi nitriittejä itseensä liian typekkäässä maassa.
Hae käsiisi jostakin Ulla Lehtosen kirja "Luonnonmukaisesti omassa puutarhassa", se on mielestäni paras saatavilla oleva opus josta saa kansantajuisesti selitettynä tietoa mm kompostoinnista, maanparannuksesta, vihrerlannoituksesta, kasvinsuojelusta, kateviljelystä jne. Se on mielestäni nyt ollut alennusmyynneissä niin nettikirjakaupoissa kuin ihan tavallisissakin kirjakaupoissa, ei maksa kuin pari kymppiä.
Ritterina, kiitos neuvoista. Ajattelin laittaa sitä höttöisempää vaaleampaa tavaraa suoraan tuonne jo viljelyssä olevien penkkien pinnalle, ehkä parin sentin kerroksen. Tuskin tekee pahaa ainakaan. Eilen jo aloittelin illalla. Punajuuret on vielä niin älyttömän aluillaan (tuskin näkyy) että niille en sitä laittanut. Näköjään hyvä kun en. Sipulit sai kerroksen, pavut saavat tänään kunhan kerkiän. Perennapenkit ja marjapensaat peitellään myös tavaralla, onneksi sitä riittää.
Pitää lapioida päivän mittaan iso peräkärry tyhjäksi siitä tavarasta ja kärrätä kottikärry kerrallaan tuonne pellon reunaan, ja kunnianhimoisena tavoitteena olisi saada haettua toinen satsi jo tänään illalla. Kyllä lihakset on käsissä kovilla.
Sattumoisin mulla on ne heinät kasattuna just sellaiseksi pitkäksi penkiksi, ehkä metri leveä ja puoli metriä korkea. Sitä kun vähän levittelen ja laittelen lantaa ja heinää kerroksittain niin a vot, hyvää tulee. Syksyllä kynnätän uuden osan pellosta käyttöön, ja keväällä levittelen siihen pinnalle lantakompostikasan ennen äestystä. Sinne sekoittuu hyvin. Ja jo käytössä olevalle pellon osalle käännän kaiken mahdollisen vihreän sekaan aina kun mahdolllista kesän/syksyn mittaan. Suuri suunnitelma tässä selkiytyy
Nuu, hevonpaksaneuvoja aloin aikoinani noudattamaan ja tuloksena on se että kukkapenkit kukoistaa 
Eli Temskukan neuvoille 
On toisaalta jännä sattuma että samaan aikaan sekä puutarhanhoito että hevosenpito ovat tulleet ikäänkuin "muotiin". Sen näkee aivan selvästi kun pitkin Suomea ajelee.
Ennenvanhaan pelloilla oli lehmiä, nyt niillä on hupihevosia tai vakavempia, ja puutarhat kukoistavat ja niihin panostetaan.
Katson nykyään aika lailla pitkin nenääni apulantasäkkeihin. En ole käyttänyt edes rekkakuskilta lahjaksi saamiani puutarhalannoiteita. Ne ehkä jotain lannoittavat mutta hevosenvoiman maanparannus+lannoitusvaikutus on niin eri ulottuvuudessa ettei synteettinen kakka enää huvita.
Eli puutarhurien ja hevosenhoitajien pitäisi luoda verkosto, sillä he jos ketkä kuuluisivat symbioosiin.
Jolleivat jo valmiiksi elä samassa persoonassa.
Olen aivan samaa mieltä Temskukan kanssa tuosta verkostosta. Täällä kaupungissa varsinkin kun on vähän vaikeaa löytää hevosia ja niiden paksaa. Onneksi meillä tyttö ratsastaa, niin ollaan saatu sieltä tallilta hakea lantaa. On siinä nuoret tallitytöt välillä kattonut hiukan hitaasti, kun me lapataan lantaa säkkeihin onnellisen näköisinä. 
Sitä vaan en ole tiennyt, että sen voi suoraan lantalasta jo levittää maahan. Me ollaan laitettu se puutarhakompostiin muhimaan. (Siellä käytetään purua kuivikkeena.) Aina sitä oppii uutta.
Olen kuullut, että olisi hyvä kompostoida ensin. On kuulemma paremmassa muodossa kukille... Tiedä sitten mikä on "totuus".
Ei siis voi suoraan tuoretta laittaa kukille - se ammoniakki. Mutta jos lantala on kompostoitunut eli se on viimevuotista vaikka, niin suoraan vaan. Näin minä teen ja hyvää tuli. Viime vuonna, ennenkuin sain isännän ja pojat traktorilla toimiin, hain aina kottikärryillä tien toiselta puolen hevostallin lantalasta satsin sieltä vanhasta päästä ja levitin kukkapenkkeihin. Ja tuhkaa perään pH:n neutralisoimikseksi. Ja rehottamista ilmenee.
Jos siis paksa tuoksuu pissalle, se on liian tuoretta. Tämänvuotiset tuotteet kannattaa kompostoida. Meillä on ajettu peltomullan kanssa sekoitettuna aumaan. Tänä vuonna ei ole vielä ehdittykään viime talven tuotteita laittaa muhimaan, siellä ne muhivat alustavasti jo lantalassa ja viimevuotista on aika läjä jäljellä.
Tarhamunkit, eli ne kakat jotka heppa tuottaa pellolle, ovat usein sateen huuhtomia ja tuulen tuulettamia mutta suosittelen niillekkin kompostointia. Niissä ei ole kuiviketta jatkeena joten kompostin muu aines tekee tuostakin uskomattoman hyvää maanparannusainetta. Meidän Mustang on ainakin sellainen luonteeltaan että tulee pitkänkin matkan päästä kipittäen omaan vessapaikkaan, eli ei pluputa munkkejaan minne sattuu. Sieltä nekin voi kätevästi kerätä.
Kyllähän ne tallilla katsoo pitkään kun piikkareissa tulee lantaa hakemaan (luulevat kai ettei ole vaihtokenkiä, mutta on mulla kumpparit aina mukana takakontissa) Ollaan haettu syksyllä, tehty kerroskakku vanhan kompostin/lehtien tms. kanssa, peitelty ja levitetty sitten keväällä kukkapenkkien päälle. Kyllä kasvavat!
Ja kun keväällä hakee tuoretta tavaraa saa siitä oksasilpun ja vanhan kompostin kanssa mukavan lämpöpenkin kurkuille, tomskuille ja kurpitsoille. Siinä pitää sitten olla multaa tuon tuoreen lannan päällä reilusti, olen laittanut jotain 40 senttiä. Ettei juuret pala.
Meneekö lanta-heinäkasan teko oikein: kasasin niittoheinää alimmaiseksi, sitten kippasin kottikärryllisen sitä jo maatunutta lantaa päälle, ja sylillinen heinää siihen päälle niin ettei alta mitään näy. Sitten taas kärryllinen lantaa jne. ja aivan päällimmäiseksi niittoheinäkerros. Koko hoidon korkeus n. 1 m, eli ei siihen niin monta kottikärryllistä kohtaansa mahdu, ehkä 3. Teen sitten niin monta muutaman metrin pituista riviä kuin on tarpeen ja tavaraa riittää. Siihenhän tulee sillä tavalla siis enemmän lantaa kuin heinää, täytyisikö olla pienemmät kerrokset eli tasapaksusti kuin voileipäkakussa? Pitääkö sitä kasaa kastella nyt alkuun, sehän on ainakin osittain ihan kuivaa tavaraa. Jatkossahan se kastuu itsekseen ainakin pinnalta JOS sataa.
Ehkä joku arvaakin että kaksi päivää lannan lapioimista peräkärriin ja siitä pois penkkeihin mättämistä ja kasoihin kärräämistä on aikaansaanut jonkinasteista lihassärkyä ja jäykkyyttä, eli pidän tässä aamupäivän ihan "vapaata" ennen uuden kärräämissession alkua. Illemmalla taas jatkan sitä kasaamista, mutta olisi kiva tietää teenkö sen nyt oikein, vai pitääkö kerrosten paksuutta muuttaa. Ritterina? Kuka vaan tietävä?
Ei se ole kovin nuukaa miten paksuja kerroksia laittaa, kuhan laittaa. Nyt pitäisi ehkä painella hiukkasen littiin, kastella jollei ole satanut ja vaikka joku peitto päälle ettei läjä kuivu. Pian lähtevät madaltumaan, ja se on se palamisen merkki.
Ihan vesi herahtaa kielelle kun ajattelee mitä herkkua siinä on muhimassa
Nuu, menee just jetsulleen niinkuin pitääkin!
Tee vain yksi kasa eikä montaa erillistä, maatuu paremmin niin.
Ja jos tavara on kuivaa eikä teillä muutamaan päivään ole sadetta luvassa niin kastele, riittää esim 4 kannullista per kuutio kompostikasaa.
Voit muuten tuon nyt tekemäsi kasan päälle kasata myöhemmin lisää kun nyt kasattu on painunut. Ja koko kompostin kääntö sitten vaikka syyskuulla.
"Tulkaa kaikki tännepäin, nähdä saatte kuinka näin, hullu hyppykeppimies, heiluu otsa aivan hies..."
Jostain kumman syystä aloin lauleskelemaan ääneen Jukka Kuoppamäen Hyppykeppimiestä kun olin taputellut viimeisenkin lantakuorman maatumaan yhteiseen petiinsä heinien kanssa ja työnsin vihdoin tyhjiä kottikärryjä vajalle. Eilen aloitettiin ja tänään 3 tuntia tauotonta kasaamista.
Mutta tuli siitä kaunis, kuin suklaakuivakakku! Pakko päästä jakamaan ihanuuden ihmettely muiden hyppykeppimiesten kanssa, eli otin kakkusesta kuvan ennenkuin vielä peitän sen heinäkerroksella. Kakkuun meni yksi iso peräkärrillinen sitä jo maatunutta hevosenkakkia ja niittoheinää isot kasat. Pituutta sille tuli näillä eväillä 6 metriä, leveyttä n. puolitoista metriä ja korketta nyt vielä vajaa metri. Tavara loppui, pitää taas huomenna hakea kärryllinen lisää.
Pisteeksi iin päälle alkoi vielä sataa, joten jos sade kestää vähänkin kauemmin, ei kakkua tarvitse kastella letkulla. Vähästä sitä ihminen tuleekin onnelliseksi - paskakakusta ja vesisateesta
Toivottavasti osaan lisätä tähän kuvan, eka kerta kun koetan. - No ei tyhmä osaa, aika pitkälle pääsin mutta sitten kun siinä luki "kuvan siirto jäsenprofiiliin" niin poistuin sieltä koska eikös se tarkoita että se kuva tulis sitten siihen reunaan nimimerkin alle. Tässä oon puoli tuntia ainakin asian kanssa tuhrannut, nyt riitti. Mutta uskokaa pois, kyllä oli herrrkullisen näköinen kakku kypsymässä!
Nuu, se on tuo vuoristomaisemaneliö saksilla alkavan symboliryhmän alarivissä josta kuvat lisätään...tulin kauhean uteliaaksi suklaakakkusi kanssa.
En ole aivan varma miksi näiden kompostointien, kattamisten ja hevosenpaskojen yhdistelmä vaikuttaa puutarhuriin kummasti. Etten sanoisi samoin kuin kärpässieni shamaaniin muinaisessa nahkajurtassaan. Hullunkiilto silmissä, hirmuinen vauhti päällä ja näkee tulevaisuuteen.
Minäkin olen levitellyt pyhävaatteissa hevosenpaskaa kun en malttanut käydä edes vaatteita vaihtamassa kun tulin kirkosta (en ollut siellä yleisistä syistä), olen hymyillyt hevosenpaska-aumalle liikuttuneena, ja tuota laulamistakin on esiintynyt. Oma äitini huomautti jotain yltiötohkeisuudesta, kun paskakottarit olivat ulko-oven edessä kuin koristeena.
Että tämmöistä se aiheuttaa mutta olo on auvoinen eikä kukaan kärsi - se on parasta
Kiitos nauruista Temskukka, niinpä niin, näkee tulevaisuuteen. Yritän nyt taas jo toiste sen kuvallisen viestin kanssa. Äsken jo sen kirjoitin ja sain kuvankin lisättyä mutta sitten painoin jotakin nappia (yllätys yllätys) ja kaikki hävisi. Koko viesti liiteli jonnekin tuntemattomaan.
Siis kakun koko on pituus 6 metriä, leveys n. puolitoista m ja korkeus vajaa metri. Piisaa syötävää.
Aivan ihana kakku 
.
Niinpä niin.. elämäni parhaimpia syntymäpäivälahjoja on ehdottomasti äidin älynväläykset kun tähän taloon muutettiin: iso traktorin peräkärryllinen hevonpaskaa ja toinen multaa!Miehellä oli alkuun hymyssä pitelemistä kun katseli miten emäntä onnessaan suorastaan tanssahteli onnesta paskaläjän ympärillä...
(meilläkin miun hyvä ystävä oli ihan ihmeissään, että miten voin olla NIIIN onnellinen, kun saan haravoida nurmenleikkuun jälkeen heinää kottikärryihin ja se ihmetytti vielä enemmän, että MIKSI mie sitä edes haravoin...sanoin vaan, että tää on tätä puutarha-hulluutta;))Laittelin nurmikkoa sitten silputtuna läjäpäin kasvimaalleni ja hymyilin onnesta.
Meilläkin mies naureskeli kun olin nii-iin innoissani kun käytiin hakemassa hevonpaksaa. Että halvaksihan tuo emännän tyytyväisenä pitäminen tulee - paska riittää.
Työkaveri oli miettinyt minkä korun osaisi vaimolleen ostaa lahjaksi - mies oli sanonut että hommaa paskaa, niin meillä tehdään. Oli vähän katsonut... 