Saanko esitellä, kaikkien suklaakakkujen äiti, and it''s mine, all mine! Kaksi kärryllistä taas tänään se on pienentynyt, muttei se paljon missään näy. Mieheni kysyi toiveikkaasti aamun ensimmäisellä reissulla että tämä kai on sitten viimeinen...
Holy Shit!
Melkein menen sanattomaksi. Onneksi tuo säilyy niin että voit jakaa sen monena vuonna onnekkaaseen puutarhaasi. Luulisi teidän kasvien kiljuvan innosta.
Tuon määrän nähtyäni kannustan kattamaan sillä kaiken, mikä ei a) kuulu asuintiloihin b) ole nurmikkoa (kehoitan vakavasti laajentamaan istutusalueita) c) ole pihaa, kulkuväylää tms.
Tuo on palanutta kultaa, siinä kasvaa kaikki jos vain saavat vettä ja vähän tuhkaa. Vaikka kyljellään.
Niinpä, Temskukka...kakkien suklaakakkujen äiti
Sitä onkin tänään kärrätty pellolle mm. perunavakojen väleihin. VOin sitten sillä mullata jos tarpeen. Mutta yksi juttu askarruttaa, ehkä osaat neuvoa. Eli kun yleensä pellot kynnetään syksyllä niin olisikohan huono vai hyvä ajatus tilata traktori tuonne heinää kasvavalle savipellolleni ja kynnättää alue jo nyt kesällä? Saisin sitten siihen päälle tuotua tavaraa tuolta äitikasalta. Vai pitääkö kärvistellä ja odottaa syksyyn?
On vaan hirmu piina kun en tiedä josko se kasa siellä minua iät ajat odottaa...Jos joku muukin kysäisee, ja hakee sitten vaikka kuormurilla pois meikäläisen kullannupun. Me kun aika hitaasti sitä saadaan siirrettyä tänne kotiin turvaan. Se on ihme juttu millainen onnentunne valtaa mielen kun sitä tavaraa kädessään pitää ja ihmettelee sen puhtautta...Kun se ei yhtään sotke eikä haise. Ja kun oikeaan kohtaan lapion tyrkkää, sieltä pelmahtaa ihana lämpö...Huomaa kyllä että ensimmäistä kertaa olen hevosenlantakompostin kimpussa (se on nähtävästi sinne pellolle kärrätty jo lähes kompostoitunut lantala), mutten kyllä todellakaan viimeistä.
Annoin pikkusormen, se vei koko käden...
Nuu, minä vastaisin tuohon kyntökysymykseen niin, että kyntää voi milloin vain (sulan maan aikana).
Mutta sitten esittäisin kysymyksen, mitä aiot tehdä ensi kesänä sille heinää kasvavalle savipellolle? Käyttötarkoituksesta riippuu, mitä sille kannattaa tehdä.
Kaisaliisa hei, savipellolleni perustan hyötytarhan juureksille ja vihanneksille.
Tuumailin oikein kunnolla tuota kesäkyntöä ja mieleeni tuli tälläinen juttu.
Voisi olla hyvä jos alue kynnetään ennenkuin rikkakasvit siementävät. Mutta minä koittaisi tehdä niin, että ensi alue niitettäisiin, sillä pitkässä kasvussa olevan maan kyntö voi olla yhtä takkuamista. Eli niitto, kenties niitetyn aineksen kuivatus vaikka heinäseipäille. Sitten alueelle voisi levittää sen lannan ja kyntö sitten. Tai kyntö, lanta, äestys.
Sen jälkeen voisi ottaa maasta pH-kokeet, tarvitseeko maa vielä kalkkia. Mahdollisimman neutraali pH on hyvä alusta kasvimaalle.
Ja niillä heinäseipäillä kuivattu niittotulos olisi mahtavaa katetta.
Kysyin isännältä hänen ratkaisuaan ja tietenkin sanoi että glyfostaattimyrkkyä niin että kaikki rikkaruoho kuolee. Ärisin ja sanoin että leikitään ettei myrkkyjä saa käyttää ihmisravinnoksi käytettävälle, tulevalle kasvimaalle. Sitten hän sanoi että niitto, kultivaattorimöyhennys muutamaan kertaan, vähintään kaksi kertaa, että rikkaruohot kuolisivat kun eivät saa ravintoa. Viimeiseen syyskäsittelyyn vasta laitettaisiin lanta. Kultivaattori on kuin oikein iso möyhennin, joka pilkkoo savimaan murusiksi.
Heh heh ... maha on jo ennestään kipeänä ja nauramisesta menee vielä kipeämmäksi... naurattaa silti...
Syypää on tuo Temskukan ''kata jos ei kuulu asuintiloihin'' -kommentti
Ja ne paksat vasta vasta myöhemmin, kun kesannointi eli niitten rikkisten tappaminen näännyttämällä mekaanisin konstein on ohi, ennen viimeistä muokkausta tai vasta kylvömuokkauksen yhteydessä, koska se kylvö nyt sitten tapahtuukin.
(paulastiina, meinaatko p...areissua ollenkaan tehdä tänä kesänä, ilman peetä vaikka
Tottahan toki, kibu, jos vaan löytyy sellainen päivä, jolloin molemmat olemme ns. vapaalla. Paksaakin riittää, ja muita tuomisiahan ei mulla taida ollakaan, paitsi jos sopiva pullapuoti osuu kohdalle :)
Tässähän on tullutkin näitä vastauksia Nuulle. Jos nyt kynnät ja lannoitat, juolavehnä innostuu... Tässä vaihtoehtoja kasvimaan perustamiseksi:
1. Ensin kyntö ja sitten äestäminen (karhitseminen elikkä kultivointi) muutamaan kertaan kesän aikana = juolavehnän näännyttäminen avokesannolla
2. Kata alue pressuilla ja sanomalehdillä yms., avaa aikaisintaan ensi keväänä. (Pitäisikö olla 2v katettuna?)
3. Ruiskuta alue glyfosaatilla. Muutaman viikon jälkeen alueen voi kyntää ja lannoittaa tms. Glyfosaatin käyttöä ravintokasvien viljelyalueen kunnostamiseksi ei ole kielletty. Eri asia on sitten, haluaako sitä käyttää.
Kiitos kaikille minulle tietoa jakaneille, suurkiitos! Olen kirjoittanut ne sieltä paperille, on helpompi sitten päättää jatkosta. Paljon tietty riippuu ihan siitäkin onko naapurin mies traktoreineen edes käytössä. Ikävää kun on niin toisten armoilla näissä hommissa, kyllähän sitä kyntäisi ja äestelisi vaikka kerran viikkoon jos olisi pelit ja vehkeet. Ja taas noinkin pienelle alueelle olisi varsinainen järjen riemuvoitto alkaa hankkimaan jotain omia koneita (vaikka mieheni kyllä on moneen otteeseen kysellyt enkö haluaisi jotain mukavaa jyrsintä...sen aika koittaa kuitenkin sitten vähän myöhemmin).
Taidanpa tästä lähteä jatkamaan heinien niittohommeleita. Käsipelillä suihkien, mutta hiljaa hyvä tulee
Voi luoja meitä
Minä sain kolme vuotta takaperin hääpäivälahjaksi 25 kuutiota puoliksi maatunutta hevonpeetä ja voi sitä juhlaa! Lahja jonka muistan taatusti aina ja ikuisesti...
Nuu, jos miehesi ehdottaa jyrsimen hankintaa niin anna miehelle myöten, mieluiten heti! Jyrsin on ihan ehdoton työkalu savimaan kanssa telmutessa. Ostaessa kannattaa muistaa että savimaa on vahva vastus, joten painava ja järeä kone pärjää taistelussa paremmin kuin kevyt.
Ja sitten neuvo jota et kuitenkaan noudata mutta annan sen silti:
Aloita rauhallisesti. Ota alkuun maksimissaan aarin verran puutarhaviljelyyn, ei enempää. Tuossa aarissakin on tekemistä kun parina ensimmäisenä vuonna komposti tuntuu katoavan kuin haisu Saharaan, maa on täynnä rikkaruohoja ja kitkeminen tuskallista kun kivikova savimaa pitää pintansa... Älä unelmoin porkkanoista, nauti mielummin pavuista, herneestä ja sipulista jotka ruohokatteen alla nauttivat olostaan jopa savimaassa.
Pidä muu alue viherlannoksella. Monivuotisena puna-apila on erittäin mukava apulainen, sen juuret tunkeutuvat jopa metrin syvyyteen ja kun sitten joskus haluat lisämaata puutarhaviljelyyn niin apilakasvustolla ollut maa on helppo muokata ja hoitaa. Apilasta saat myös vuosittain kelpo kuorman vihermassaa komposteihisi. Reheväkasvuinen apila peittää muuten myös monivuotisia rikkakasveja mukavasti alleen.
Meillä oli hiljan papan jyrsin lainassa ja voin sanoa, että on toisenkin kerran, jos vaan saadaan lainaan...sen verran HYVÄ laite!
Jyrsimen käyttöä en ajatellut nyt ihan ensimmäiseksi sen takia, että tuolla tänä keväänä kynnetyllä ja äestetylläkin alueella on vielä rotevasti kasvussa sitä juolaheinää. Ja kun jyrsin niiden juuret silppuaa tuhannen nuuskaksi, olen yllättäen yhtä monen uuden juolaheinän ylpeä omistaja. Se on syy miksi ajattelin ottaa jyrsintarjouksen vastaan vasta ensi keväänä. Olisi siinä ehditty vielä yksi äestyskin tehdä keväällä rikkojen ja juolavehnän tuhoamiseksi ennen jyrsimellä työskentelyä.
Eli ehdottomasti meille jyrsin tulee ensi kesäksi, täytyyhän mies päästää ostamaan uusi työkalu
Kun jyrsii sen juolavehnän muutaman viikon välein, se väsyy ja poistuu kasvivalikoimasta Tai näin on minulle uskoteltu. Ja myöntää täytyy, että kun toista vuotta jyrsin omaa peltotilkkuani, niin vähenemään päin on juolavehnä. Vielä kun pääsisi ohdakkeesta eroon.
Ohdake viihtyy (savi)maassa joka on kovettunut pintamaan ja jankon välistä. Ohdake on uudisraivaaja joka parantaa maata syvältä.
Minulla on ohdakkeen määrä vähentynyt selkeästi niiltä alueilta joille on vuosikaudet kipattu kompostia. Ilmeisesti lierokanta on kasvanut ja hoitaa osaltaan maan ilmastusta myös syvemmältä, eikä ohdakkeen panosta enää kaivata. Muut kasvit pääsevät sen reviirille. Kuten ikävää ikävämpi valvatti...
Ja taas tylsä vinkki kantapäästä: kynnätin ja äestytin viime syksynä sen peltoalan joka meillä ei ole ollut viljelyssä. Juolavehnää siinä on, on hurjasti. Käännön jälkeen juolavehnä riehaantui lopullisesti, sitä ei oikein saa viikatteella nurin, alue on liian suuri siimaleikkurille ja liian muhkurainen ruohonleikkurille... No, jollain tapaa meinaan sen vielä jonain päivänä nujertaa. Ugh, olen päättänyt 
Pellonkäyttöönottosuunnitelmani on selkiytynyt. Vertailin saamiani ohjeita, ja sama kaava toistui jokaisessa, joten suunnitelman tekeminen oli ihan helppoa. Tulin just traktorin omistavan naapurin luota ja hän lupasi ehkä jo ensi viikolla tulla kyntämään auki sen osan peltoa jonka haluan ottaa käyttöön (nyt on heinäntekokiireitä - meninpä taas kolkuttelemaan "sopivaan" aikaan, vähän hävetti). Edelleen hän lupasi hoitaa kaksi äestyskertaa. Ensimmäisen kunhan rikat ja heinät alkavat kasvaa kynnöksessä, ja toisen syksyllä. Ennen syksyn äestystä hän vielä auttaa minua hakemaan sitä lantaa traktorin peräkärryllä, niin saadaan useampi kuutio kerrallaan tuotua.Oli kuulemma ajellut muutama päivä sitten sen äitilantakasan ohi ja huomannut että kulmasta oli joku vähän nirhinyt . Lanta sitten sekoitetaan peltoon toisen äestyksen yhteydessä.
Näin toimien toivon että keväällä pärjäilen sitten itsekseni sillä jyrsimellä joka vielä kaupassa odottaa ostajaansa. Ei tarvitsisi sitten enää muita ihmisiä vaivata. Miehelleni jo sanoin että pitäisi kai ostaa joku kunnon järeä vehje joka pärjää tuolla savipellolla. Hän totesi "tottakai"... joissain tapauksissa miesten loputtomasta kiinnostuksesta kaikenmaailman vehkeisiin on itsellekin hyötyä
Ja nyt taas takaisin pellolle haravoimaan tänään niitettyä heinää talteen seuraavaa lanta-aumaa varten. Pahus kun on hikinen ja kuumankostea ilma, ei jaksa ollenkaan niin paljon kuin haluaisi!