Hupsujahan me puutarhurit ollaan. Joku on onnellinen hevosenpeekasasta, minä riemuitsin 200 litran sadevesitynnyristä äitienpäivälahjaksi ja hääpäiväksi olen ajatellut ehdottaa lautakasaa, koska se potager-tyyppinen homma kangastelee mielessä. ....Miten on Nuu urakkasi nyt edennyt ja kasa muhinut?
Oletteko te muuten vaan menneet sinne tallille ja kysäisseet että saakos tuota paskoo ottoo? 
Ajattelin samaa temppua....
Nuu, minäkin ajattelin hankettasi juuri eilen 
. Minua jäi vaivaamaan, että riittääköhän kaksi äestyskertaa juolan tuhoamiseen? Ettei sitten toisella kerralla tulisi hyvin lannoitettu juolavehnäviljelys...
Ei epäilyksen sijaa - Kyllä tällä tekemisen meiningillä täytyy kunnon viljelysmaa saada aikaan!! Eihän tässä muuta teekään kuin ajele peräkärrin kanssa lantakasan ja kotipihan väliä, kärrää kottikärryillä lastia pellolle, levittele sinne (siis AIVAN älyttömän paljon sitä sinne uppoaa, tulee mieleen se juttu pierusta saharassa...), tietysti sitä ennen on huhkittu viikatteen varressa (kyy säikytti siirtymään kumpareiden käyttöön) ja haravoitu sekä levitelty niitetyt heinät sinne kynnökselle (oletteko huomanneet että paarmat tykkää hikisestä niittäjästä...)Ja kun em. on tehty, se aloitetaan alusta koska käsitelty aluehan on vasta pieni osa kokonaisalaa.
Ja nyt siis puhuin vasta siitä keväällä kynnetystä ja äestetystä pellon osasta jota en vielä ollut ottanut mihinkään käyttöön. Se nimittäin kynnettiin nyt uudestaan samalla kun pari viikkoa sitten kynnettiin se uusi ensi keväänä käyttöön otettava pelto (se johon sain ohjeet tältä palstalta). Sille uudelle osalle ajetaan sitä lantakompostia sitten vasta syksyllä ennen viimeistä äestystä.
Tämä osuus jonne nyt rahtaan sitä maanparannusainetta, tulee ehkä ensi keväänä sellaiseksi alueeksi jossa viljelen niitä maanparannuskasveja. Härkäpapua, auringonkukkaa, hernettä. Tai sitten se uusi...vielä kunnolla miettimättä.
Aumoja on tehty siinä sivussa kaksi. Molemmissa niittoheinää ja hp-kompostia sekaisin. Toista vähän kastelin veteen sekoitetulla kompostiherättäjällä, ja se on ehkä vähän painunutkin kasaan. En jaksa niiden jatkokompostoitumisesta huolehtia, on niissä molemmissa joka tapauksessa pari peräkärryllistä sitä ihteään sitten ensi keväänä leviteltäväksi. On kärrätty, on...ja on hamstrattu, on on...
Sosiaalinen elämä on tottakai nollissa, ei paljon pippaloita meikäläisen reitille osu. Ja öisin, jos ei kärrätä, kerätään satoa herneistä ja härkäpavuista - itse asiassa ei tarvitse ihan kaikesta keräämisestä enää unta nähdä - tänään nostin ensimmäiset perunat kattilaan kiehumaan. Että kiitos vaan kysymästä, ei täällä paremmin kai voisi mennä
Laitan kuvaa jossain vaiheessa. Nyt on kyllä palattava kottikärryjen varteen, puolikas peräkärryllinen vielä tyhjennettävä tänään.
Tulinpas hyvälle tuulelle tuosta Nuun jutusta!
Nuu on kesän jälkeen teräskunnossa
Imikkä hei, katso lähin hevostalli ja marssi sinne kysymään mitä he tekevät kertyvälle hevosenlannalle. Minä ajoin lähitalleille ja ensimmäiseltä vastaantulijalta kysyin että onko heillä ylimääräistä hevosenlantaa, josta he haluaisivat päästä eroon. Mies kysyi multa että oliskos tarvetta vai, ja näytti mulle kauempana pellolla nousevaa ruskeaa pikkuvuorta. Huuteli vielä omistajan paikalle ja sanoi sille että "nyt olen keksinyt mitä me voidaan tehdä sille lantalalle". Omistajan suosiollisella luvalla "vie pois vaan" olen siis siitä lähtien niinsanotusti lapioinut sontaa, kuskannut sontaa, kärrännyt sontaa, hipelöinyt sontaa, kas kun ole sitä ruuaksi valmistanut...
Mulla kävi vaan niin ihana tuuri että se vuori oli jo lähes kokonaan palanutta lantakompostia, ei hajuja, mausta en (siis vielä) tiedä. Puutarha.netissä oli (muistaakseni eilen) ilmoitus jossa joku (nimen ja puhelinnumeron kera, ei nimimerkkiä) tarjosi hevonkakkia turpeessa ilmaiseksi kunhan pois noutaa. Muistaakseni Mäntsälän suunnalla...Jos olet sieltäpäin, etsi se viesti ja lukaise. Se vaan oli varmaankin tavaraa jonka joutuu kompostoimaan itse kunnolla ennenkuin sen voi käyttää (neuvoo kokemuksen syvällä rintaäänellä pari kuukautta kompostointia harjoitellut aloittelija)
Rohkeasti kysymään vaan, yleensä talleilla ovat kuulemma iloisia kun pääsevät moisesta tuotteesta eroon. Ja sitämyötä toivotan tervetuloa mukaan kasvavaan hp-hurahtaneiden joukkoon. No nyt meni taas lorvimiseksi täällä, tyhjät kärryt odottaa pihalla joten se on menoks
Imikkä, etsin puhelinluettelosta lähellä olevan ratsastustallin, soitin sinne ja kysyin olisiko heillä hevosenlantaa. Tätihän suorastaan riemastui, sanoi että hae pois niin paljon kuin haluat kun sitä tulee niin paljon ettei mihinkään tahdo sopia.
Meillä vaan kaikilla talleilla käytetään kuivikkeena purua. Tosin meidän savimaalle tuo purulanta sopii hyvin. Jos viitsii niin voihan sitä soitella niin kauan kunnes löytyy talli jossa on turvetta kuivikkeena (jos löytyy). Mutta itse olen tuosta purulannastakin tykännyt.
Onni yksillä. Meidän lähitalli on ainakin oivaltanut tässä olevan bisnesraon, lantaa ei nimittäin irtoa ilmaiseksi, vaan siitä joutuu maksamaan!
Millähän meidän heppaa ensi talvi ruokitaan että on ensi kesän lannoitetarve turvattu? Tuumailin vakavasti että niitän nokkosta heinäseipäällisen kuivumaan. Se on terveellistä ja varmaan lannassa on vielä enemmän ytyä
Hö, jäi puoli juttua turisematta.
Tänään on koittanut ajankohta että tyhjätään tallin tunkio taas takamarkin aumaan kompostoitumaan, ja sain idean että laitan kerroskakkuun tuon perunalaatikollisen (hiukan yli kuutio) puutarhajätettä mukaan, sekä ympäriltä hiesumultaa rikkaruohoineen.
Nuu kertomusten kunniaksi!
Milli, ei täälläpäin olla noin ahneita. Ilmaiseksi saan niin paljon kun vain jaksan kantaa ( siis peräkärryllä tuoda). Niin hyvää palvelua on, että ovat laittaneet valmiiksi jo jätesäkkeihinkin.
Ihan ohi aiheen tuli mieleeni että nuorena hevostyttönä ollessani kuivasimme mahdottomat määrät pujoa hevosille talvisyömisiksi, kovasti tykkäsivät. Lieneekö sellaista tapaa enää missään....
Savipellonparannusprojektistani lupasin laittaa kuvaa jossain vaiheessa, tässä nyt tulee pari (laitan kahdessa eri viestissä kun ei taidot muuhun riitä). Kuva on se keväällä kynnetty ja äestetty, sekä nyt kesäkuussa uudelleen kynnetty pellon osani, ns. reunapelto. Siihen olen niittänyt ja kuskannut katteeksi heinää sekä heinän päälle sitä hevonpeekompostia. Homma vei kolmisen viikkoa, työtunteja ei lasketa (tai epätoivo iskee).
Tämä nyt olisi tarkoitus äestää kohtapuoliin (samalla kuin se uusi osa josta kuvan laitan myös) toiveena että parannusaineeni sekoittuisivat sinne saveen.
Seuraavaksi kuva siitä uudesta pellon osasta joka nyt yritetään saada ensi kevääksi käyttöönottokuntoon. Se siis kynnettiin ensimmäisen kerran samaan aikaan kuin reunapeltoni sen toisen kerran. Tarkoitushan on tämän osalta tehdä äestys kohtapuoliin jotta saadaan mekaanisesti häirittyä juolavehnä- ym. rikkakasvustoa. Toinen äestys tehdään syksyllä, jolloin olisi myös tarkoitus sekoittaa pellonparannusaineet joukkoon. Tietää niittämistä ja hoopeenkärräämistä myös loppukesäksi.... HOOOH, välillä tuntuu että onko elämä enää mitään muuta kuin kärräämistä...että josko vaikka talvi tulisi ja antaisi syyn laiskotella... Vaikka onhan ne lumityöt sitten...
Kuvaa kun katsoo niin tuntuu aika epätoivoiselta...Mutta onneksi on se kyky nähdä tulevaisuuteen... Joka tapauksessa ensi keväästä alkaen olisi tarkoitus pärjätä sillä jyrsimellä (joka on vielä hankkimatta, eli vinkkejä otetaan vastaan!)
Laitanpa vielä kuvan näiden kahden pellonosan välisestä osiosta, jonka siis käsipelillä kaivoin keväällä itselleni kasvi- ja perunamaaksi. Siellä on ne herneet, pavut, porkkanat, sipulit ja kesäkurpitsat perunoiden kanssa, ja kaikki penkkien välit on kärrätty täyteen hevonpeekompostia, kuinkas muuten... (sitä ei ollut käytössä vielä silloin penkkien perustusvaiheessa eli ei itse penkkeihin saatu kuin pinnalle vaan vähän)
Reunapelto näkyy kuvassa osittain ruskealla kullalla kuorrutettuna.
Nuu, on siulla siinä ahertamista - kivoja nuo tekolinnut! -Mutta eikös niin, että lopussa kiitos seisoo!!!Ja jos saan udella, niin mitä siihen paranneltuun kohtaan laitat sitten kasvamaan?
Itellä on pikkuisen kysymysmerkkinä tämä meidän pihan laatu.Talo on rakennettu 1958 ja pihakin on siis vanha. Kasvimaalla tällä hetkellä on sellainen ongelma, tai siis alkukesästä oli, että kastelikannusta kaadettu vesi ei tahdo imeytyä, kun maa on kuivana.Mistä se kertoo? Toisin paikoin pihallamme kasvaa nokkosta, toisin paikoin jauhosavikkaa, juolavehnää ja vuohenputkea.Myös erilaista valvattia näkyy siellätäällä.Osaako joku neuvoa maani laadusta ja mitä teen?Kaverilta oli lainassa opus hyötykasveista, mutta kirja oli viallinen, siitä puuttui sivuja just maanparannuksen kohdalta.Nyt olen kattanut koko kasvimaan heinäsilpulla ja yhteen kukkapenkkiin roudasin kompastia.
Suomettaren maa vaikuttaisi tiivistyneeltä savimaalta, jossa on mukavasti ravinteita. Nuo rikat kertovat ravinteista.
Jatkossa lisäät kompostia ja ruohokatetta ja ruohokatetta ja kompostia. Ja jos saat lantaa, ilman muuta sitä. Lisäksi tuhkaa tai muuta kalkitusainetta.
Noilla pääsee jo alkuun. Halutessasi voit lähettää maanäytteen johonkin viljavuuspalveluun tutkittavaksi jos haluat tarkempaa analyysiä.
Joku neuvoisi varmaan myös lisäämään hiekkaa ja turvetta... Mielestäni ilmankin pärjää, jos liikkuu tiukalla budjetilla ja vähillä voimavaroilla.
Kiitoksia Kaisaliisa - tätä mie vähän ounastelin ja pelkäsinkin! Millaisia kasveja tähän maahan sitten kannattaa edes istuttaa?!Kanankakkaa ja kalkkia olen mättänyt keväisin ja syksyllä syyslannoitetta.Tuo uusi pläntti - siihen on ajettu ihan tavallista peltomultaa, siinä kasvaa jotain sellaista rikkaa, mitä tuossa vanhan kasvimaan kohdalla ei kasvanut. Nyt vanha kasvimaa on kukkapenkkinä ja uudella kasvimaalla ei kasva muuta, kuin hyötykasveja.7 vuotta olen tässä häärinyt, enkä sen enemmälti ole maan laatuun kiinnittänyt huomiota. Pihassa sipuli ei kasva kunnolla ja tulppaanit ja narsissit katoavat lähes ensimmäisn kukinnan jälkeen jonnekkin maan uumeniin, tietyissä kohdissa.Myyriä ei ole ollut kuin kahtena vuonna.Kompostimulta on nyt siis edelleen ystäväni, sillä hevonlantaa tuskin saan.
Suometar hei, kyselit mitä laitan siihen paranneltuun peltoon kasvamaan. No katsos kun perimmäinen tavoite on saada siitä maasta, siis kaikista kolmesta vierekkäisestä osiosta sellaista muhevaa multaa...sellaista että kun kuokalla siitä vetäisee niin vako suorastaan itse siihen avautuu
SITTEN siellä kasvatetaan ihan kaikkea mitä mieleen tulee kokeilla, ja mikä hyvältä maistuu. Ja kukkia siellä tottakai ryöpsähtelee sieltä täältä. Ja meikäläinen kuljeksii polkuja pitkin poimien makupaloja.
Mutta kuten kuvista näkyikin siihen saattaa mennä vielä jonkin aikaa. Seuraava askel tuon pellon taltuttamisessa on laittaa kynnökset suurilta osin kasvamaan maanparannuskasveja ensi keväänä. Teen auringonkukkapellon, kylvän herneitä, hunajakukkakin on kuulemma hyvä parannuskasvi. Osassa maasta kasvattelen sitä sun tätä pureskeltavaa ensi kesänäkin, tuotahan on ihan tarpeeksi tuota alaa... Ja sanomattakin on selvää että jatkan hevonpeekompostin hakemista ja kärräämistä (luultavasti loppuikäni) ja jyrsimellä sitä sinne saven sekaan niittoheinän kanssa sitten sekoittelen.
Muuten jos sinulla on sellainen tiivistynyt savimaa, niin kai huomasit lukea tän ketjun alusta alkaen? Kaikki neuvot joita nyt orjallisesti seuraan tässä projektissani olen saanut täältä. Toivon totisesti ettei joku koiranleuka ole sinne huvikseen kirjoittanut että kärrääminen kannattaa
Suometar, multasi kuullostaa melko samanlaiselta kuin mitä meillä oli aikoinaan. Nokkosten kasvu kertoo hyvästä maasta kuitenkin, mutta jos lisäät eloperäistä ainesta (hevonpee, komposti - mikä tahansa kasviperäinen kuin myös haravointijätteet syksyllä) tulee maasta kuohkeampaa ja se pidättää kosteutta - eli kasteluvettä paremmin. Pienetkin sateet tulevat hyödyksi sitten.
Ei se nyt niin kova homma ole. Vuosi tai kaksi kun eloperäistä lisätään on seuraukset välittömät ja helposti silmin nähtävissä.
Jo se haravointijätteellä kukkapenkkien kattaminen syksyisin auttaa alkuun, jollei nyt heti ole vahvaa tykistöä käytettävissä. Eli hevonpee ja tuhka
Nuulla on muuten esimerkillinen viherpeukaloasenne. Ensin maa kuntoon ja sitten tuumitaan mitä kasvatellaan. Tuolla konstilla priimaa pukkaa tulemaan vaikka miten tavallista yrittäisi.