Pienen piiperöisiä daalioita. Etanan syömillä lehdillä… 
Ja taivaan kurkottelijoita.
Ja sitten nämä yhdessä. Vähän hassu parivaljakko. 
Sain siskon anopiltä hänen äitinsä vanhaa joriinia, tuo tummanpunainen. Jostain on joukkoon näköjään kuitenkin eksynyt myös keltainen. Minä en mitään myönnä tehneeni. 
Yhdestä kivenkolosta kurkistaa tällainen kellokin.
Syysleimuja haluan ehdottomasti lisää. nuusk Niin ihana tuoksu!
Ja tässä toinen nuusk! Mökinihmekukka. Tämä tuoksu pitäisi pullottaa talven varalle.
Saisi hyvän energiapotkun kesken pimeän talven, kun kantta raottaisi ja nuuskaisisi.
Piiulla menee naama näin, kun kameran ottaa esiin. Huuhkajailveskissa. 
Tänä kesänä verenpisara kukkii valtavasti. Viime kesänä oli aika raaskun näköinen ja uhkasin kompostilla ellei ota itseään niskasta kiinni. Kyllä kannatti. 
Ruostekukan punaa on vaikea saada kameralla luonnolliseksi, kun on niin kirkkaan punainen.
Morsiushunnun rentoa repsotusta. 
Jalokellosi on oikea sulokki!
Edessä punatähkä ja taustalla rantakukka.
Tässä tämän kesän yksi "ou jee" -kasvi, salkoruusu. Monta kertaa yritin ja nyt tänä kesänä onnistuin.
Vähänkö mä olen hyvä! Monet varmaan miettii, että tuohan on niin helppo kasvatettava…
Ei ollut mulle, joten kyllä mä nyt vähän näistä henkseleitä paukutan. 
Jalokello? Kiitos Enita. Nyt hällä on nimikin. Pitää kaivella kivien joukosta pois, jos saisi paikkaan missä voisi enempi levitellä varpaitaan. Ihme paikkaan onkin tunkenut - kahden kiven väliin.
Huoh… kesä on taas ohi ja pellonlaidan horsmatkin ovat olleet jo välillä jäässä.
Pihalta on löytynyt mielenkiintoisia taideteoksia. Ihan selvän delfiinin on joku tähän tehnyt.
Ja tässä taas keloon huterat kierreportaat. Huhuilin sisälle, mutta kukaan ei vastannut.
Vettä, vettä, vettä, on tullut tasaiseen tahtiin. Morsiusharson kukat on vaihtuneet pisaroiksi.
Tallilla hommat eteenee hiittaastiii. Kummallakaan ei tahdo löytyä energiaa tehdä ja ollaankin päätetty hoitaa vain pellitys nyt syksyllä. Loput saa odottaa kevääseen.
Paparazilla on aina parhaat paikat. 