Heippa. Mulla olis tälläinen pitkän huiskea kaveri. Mitäs tälle nyt tekis? Jokunen vuosi sen pelastin 30 senttisenä kuivana törönä. Viime kesän tämä ulkoili ja kasvoi huimasti pituutta. Ja nyt jo niin paljon ettei pystyssä pysy. Kasvua on jatkuvasti. En voi laskea kasvia alemmas, kun meillä on täällä vuoden vanha täystuho. Pitäsköhän tämä pitkä pätkä tuhota ja kokeilla saada lehdistä uusia alkuja? Kuinka nuo lehdykät pitäis irroittaa?
Ite ottasin varmaan pinsetilla kiinni ja saksilla leikkaisin sopivia lehdykän paloja, jättäisin hiukan tota kapeinta kiinnitysosaa ottamatta.Pistäisin suoraan johonkin lautaselle ja siinä kuivuun vaikka johkin kaapin päälle muutamaks päiväks vähintään.
Taitaa olla brasilianopuntia.
Mun iso Opuntia monacantha variegata oli kasvanut niin järkyttävän suureksi, että jouduin heivaamaan sen. Pituutta ja leveyttä oli yli metri, ja oksat sojottivat joka suuntaan muiden kaktusten päälle. Mullan vaihto ja siirtäminen oli lähes mahdotonta. Alla on kuva vajaa kahden vuoden takaa, jolloin se oli vielä järkevän kokoinen, mutta sen jälkeen kasvu suorastaan räjähti (luulin, että mulla olisi tuore kuva, mutta ei ollutkaan). Otin siitä kolme pistokasta.
Keväällä kasvihuoneeseen istuttamani Opuntia humifusa kukkii!
Hieno kukka! Aivan samannäköinen kuin mun brasilianopuntialla s. 8.
Edellä olevan ison Opuntia monacanthan lisäksi jouduin heivaamaan myös yli 2 metriä korkean partaopuntiani (kuva huomattavasti pienempänä s. 7), koska oksat eivät pysyneet pystyssä ilman tukea. Sitä piti siirtää, kun ikkunoita pestiin, ja kaikki isoimmat oksat romahtivat. Sille oli melkein mahdotonta vaihtaa multia, ja jokaisen operaation jälkeen kaikki paikat oli täynnä piikkejä ja ihon alle meneviä väkäsiä.
Tuolla galleriassa on lisää kuvia kukkineista kaktuksistani.
Ihania kuvia!
Ostin syksyllä ihka ensimmäisen opuntiani. Tämä on vasta pieni taimi. Mikkihiiren pää.
Mitenkä talvetus? Onko parempi viedä viileään ja kuinka viileään vaiko ei? Miten silloin kastelu jos viileässä?
Lehtien pinta on jännän kumpuileva. Onkohan lajikeominaisuus vai johtuneeko harvasta kastelustani?
Melkein kaikki piikit taisivat karista kun vaihdoin tälle mullan melkopian hankinnan jälkeen. Se oli pelkässä turpeessa. Olisiko se kelvollinen kasvualusta opuntialle? Taisin tuohon höttöön lisätä vain hiekkaa ja kippasin takaisin.
Erikoisen upea tuo Meritähden kirjavalehtinen.
Tyypillinen Pohjois-Amerikkalainen opuntia kestää kylmää hyvin, ja sanotaan, että ne saattavat talon eteläseinustalla joskus talvehtia pohjoismaissakin ulkona. Mutta sitten on niitä Etelä-Amerikasta kotoisin olevia opuntioita, kuten brasilianopuntia (palstalla on suljettu viestiketju brasilianopuntiasta), jotka eivät juurikaan siedä kylmää. Ne tunnistaa siitä, että lehdyköiden pinta on yleensä paljas piikeistä, karvoista yms. (piikkejä on tosin joskus lehdyköiden reunoilla ja etenkin brasilianopuntialla rungossa), ja lehdykät ovat melko ohuita. Mutta jos siis on kyseessä ensin mainittu opuntia, niin se viihtyy talven viileässä (aivan pientä kasvia ei kannata pitää kovin montaa kuukautta viileässä, ehkä n. 2-3 kuukautta, mutta iso voi olla jopa 4-5 kuukautta). Sopiva ja turvallinen talvehtimislämpötila on n. +8 (monille sopii n. +4 - +12), mutta opuntiat kestävät etenkin lyhytaikaisesti myös pakkasta. Lajikohtaisia eroja kylmänsiedossa tosin on.
Mitään kaktusta ei saa kastella silloin, kun se on viileässä talvilevossa! Ja kastelu on lopetettava jo ainakin 3 viikkoa ennen viileään laittamista, jotta multa on varmasti kuiva. Muuten mädäntyminen on enemmän kuin todennäköistä.
Lehdykän pinnan kumpuilusta on vaikea sanoa mitään ilman valokuvaa.
En kyllä pitäisi mitään aavikkokaktusta turpeessa. Opuntialle sopii parhaiten runsashiekkainen kaktusmulta. Kuten olen aiemmin palstalla kirjoittanut, monet opuntiat ovat ERITTÄIN nopeakasvuisia, joten ravinteita ja etenkin vettä kuluu kasvukaudella paljon enemmän kuin tyypillisellä aavikkokaktuksella! Sivuilla 6-8 olen kirjoittanut kokemuksiani opuntioiden hoidosta ja kasvusta.
Meritähti Kiitos ohjeistasi.
Hienoa, että olet täällä neuvomassa meitä! Luulen, että tuo Opuntiani saattaisi olla se brasilialainen. Luin ketjun myös. Hirmu hyviä ja hyödyllisiä neuvoja olet siellä antanutkin jo.
Sinulla on kuvissasi niin upeita kaktuksia, että tiedätkin mistä puhut. Ei siis pelkkää kirjaviisautta ja parempi niin.
Kiitos kehuista, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta tässä edelleen joudutaan oppimaan. Apuna on myös melko mittava kokoelma englanninkielisiä kaktuskirjoja ja tietysti Internet. Kuulun myös englantilaiseen kaktus- ja mehikasviyhdistykseen (ennen kuuluin USA:n vastaavaan). Aavikkokaktukset ovat kyllä mun suurin intohimo. Voiko maailmassa olla mitään ihanampaa?
Minulla on Opuntia violacea `santa-rita´. Tämä on ainoa Opuntiani ja tänä vuonna siemenestä kasvatettu, joten hiukan epäilyttää selviääkö tuo talven hengissä.
Siitä tuleekin upean liilahtavan värinen! Kyllä se varmastikin talven yli selviää, kunhan pidät valoisassa etkä kastele liikaa (noin pientä en itse laittaisi viileään, vaan pitäisin huoneenlämmössä). Aivan pieniä ei pidä kuitenkaan päästää liikaa kuivumaan, etteivät juuret kuole. Ehkäpä pieni kastelu n. 3 viikon välein pimeimpänä vuodenaikana olisi sopiva.
Kiitos ohjeista Meritähti. Minulla on ollut sellainen käsitys, että tuota ei saisi paljoa kastella, joten se on nyt syksyn ajan saanut vähän vettä noin 2-3 viikon välein. Vaikka se ei ole näyttänyt mitenkään nuutuneelta, niin olen kuitenkin tainnut olla liian varovainen tuon kastelun kanssa.
Kastelu 2-3 viikon välein on aivan sopiva pienelle opuntialle syksystä kevääseen. Kasvukaudella opuntia tarvitsee yllättävän paljon vettä, koska se kasvaa nopeasti. Kovassa paahteessa täytyy kastella kerran viikossa, ja vettä annetaan niin paljon, että multa kastuu kunnolla. Pilvisellä säällä kesällä riittää kastelu 2 viikon välein (isommilla opuntioilla kolmen). Monet opuntiat osaavat kesällä itse kertoa vedentarpeestaan siten, että oksat alkavat repsottaa, kun ovat liian kuivina. Esim. brasilianopuntian oksat alkavat roikkua, ja ison partaopuntian haarat alkavat harottaa ja taipua sivuille, jolloin ne voivat jopa katketa. Kastelun jälkeen oksat suoristuvat ja jäykistyvät parissa tunnissa.
Aivan pienten kaktusten kanssa pitää olla tarkempana kuin isojen, ettei kastele liikaa mutta ei myöskään anna juurten olla liian kauan rutikuivina. Mutta pienilläkin kaktuksilla suurempi vaara on liikakastelussa kuin liian vähäisessä.
Kesällä taisinkin kastella kerran viikossa. Tuo on niin aurinkoisessa paikassa, että siinä suurin osa kasveista palaa. Vaikka olen suojannut sen pahimmalta paahteelta, niin multa kuitenkin kuivuu nopeasti. Tuon Opuntian pitäisi kestää erittäin hyvin kuivuutta. Sen perusväri on sellainen sinertävä, mutta ilmeisesti kylmä ja kuivuus muuttaa sen punaiseksi/violetiksi.
Todella upeita nuo sinun Opuntiasi. Toivon tosin, että tuolla kestää useampi vuosi kasvaa samoihin mittoihin. Sitten sitä saakin miettiä, mihin se kiekko rykelmä mahtuu. 
Kannattaa myös huomioida, että vaikka lähes kaikki aavikkokaktukset kestävät hyvin paahdetta, niin juuristo ei kuumuudesta tykkää. Luonnossahan juuret pysyvät maassa aina viileässä. Eli jos ruukku on ikkunalla (etenkin tumma ruukku), niin aurinko kuumentaa sen tulikuumaksi. Tällöin on hyvä varjostaa ruukkua jollain materiaalilla, vaikka itse kasvi ruukun yläpuolella saakin olla suorassa paahteessa.
Kullan arvoisia neuvoja Meritähti. Olen oikein hyvilläni, että ostin syyskesällä tuon ilmeisesti Bresilian Opuntian taimen. Se oli juuri sopivan sievä ja pieni, muttei liian pieni kuitenkaan, jotenkin niin viehättävä.
Voisin vaikka vannoa, että tuo on sitten syksystä ostohetkestä hieman kasvanut.
Löystyykö kasvu kovastikin ellei sitä vie talveksi viileämpään? Talvetustilassani on n. +10C’’ Onko se liian viileä Brassille? En raskisi sitä oikein viedä sinne…
Taimi (n.reilut 10 cm) on tällähetkellä valoisalla eteläikkunalla. Pärjäisikö se kovasti kärsimättä huoneen lpt:a talven yli? Miten herkästi nämä saavat "kirvoja" talvella lämpimässä ja muutenkin?
Paljon kiitoksia Meritähti. Kyllähän tuo on minulla tiedossa, että tumma ruukku kerää lämpöä, mutta olen näköjään silti ajattelemattomuuttani laittanut tuon taimen mustassa ruukussa ikkunan eteen. Minulla taisi olla alunperin tarkoitus laittaa se saviruukkuun, mutta jostain syystä se jäi tuohon muoviruukkuun.
Bobbie, käsittääksei brasililanopuntiaa ei tarvitse talvettaa viileässä, sillä se on kotoisin hyvin lämpimältä seudulta. Itselläni oli vuosia brasilianopuntia, joka ei koskaan ollut viileässä ja kukki silti. Nämä eivät tykkää liian kovasta paahteesta, mutta sietävät eteläikkunaa kesälläkin, jos kastelu on riittävää. Mulla tosiaan oksat alkoivat heti repsottaa, kun kaktus alkoi kuivua, ja kastelun jälkeen ne nopeasti taas nousivat. Ne pärjäävät hyvin (ehkä paremminkin) myös itä- tai länsi-ikkunalla. Niillähän ei ole suojaavia karvoja eikä juurikaan piikkejäkään, paitsi myöhemmin puutuneessa rungossaan. Mutta talvetus huoneenlämmössä sopii tälle siis oikein hyvin.
Kirvoja tulee kaikkiin kaktuksiin, jos niitä lähistöllä liikkuu ja viereisissä kasveissa asuu. En pidä talvella huoneenlämmössä pitämistä sinänsä riskinä.
Brasilianopuntiasta vielä sen verran, että ainakin mulla se saattoi hieman vanhempana kasvaa jopa metrin vuodessa. Aluksi se on todella kaunis, mutta vanhemmiten kaikki brasilianopuntiat muuttuvat "hirviöiksi". Varsi alkaa puutua alhaalta päin, ja silloin kaikki alaoksat kuolevat. Lopulta hyvin pitkässä (ainakin 2 metriä) varressa on vain vihreä tupsu yläpäässä, ja koko alaosa on vain paksua ja kuolleennäköistä puutunutta vartta. Samalla varteen alkaa kasvaa aivan järkyttävän paksuja, yli 5 cm pitkiä todella teräviä piikkejä joka puolelle sikin sokin ja ristiin rastiin, jolloin kaktusta on lähes mahdotonta enää käsitellä. Yleinen tapa onkin, että jossain vaiheessa brasilianopuntiasta otetaan pistokkaita jäljellä olevasta latvatupsusta ja aloitetaan koko kasvi alusta. Siitä tulee muuten siis todella ruma ja jopa vaarallinen.