Heipps.
Kuulin aivan äskettäin, että Vaajakoskella (lähellä Jyväskylää, noin 8 km itään,III-vyöhyke) on menestynyt ruusuorapihlaja. Onkohan Jyväskylässä kenties elossa olevia yksilöitä?
Terv. TapioJKL
Heipps.
Kuulin aivan äskettäin, että Vaajakoskella (lähellä Jyväskylää, noin 8 km itään,III-vyöhyke) on menestynyt ruusuorapihlaja. Onkohan Jyväskylässä kenties elossa olevia yksilöitä?
Terv. TapioJKL
Oho! Mielenkiintoinen tieto Olen kaihoillut meillekin joskus ruusuorapihlajaa, mutta vyöhykesuositukset ovat jarrutelleet.
Ruusuorapihlaja kukkii
Vau vau ja vielä kerran vau.
Missä päin kukkii?
Terv. TapioJkl
Onko tietoa Jyväskylän läheisyydessä selvinneistä ruusuorapihlajista. Mistähän voi ostaa?
Terv. TApio of jkl
Meillä näyttää olevan ruusuorapihlajassa nuppuja todella paljon. Saapa nähdä sitten kuinka kukinta onnistuu.
HEIPA TAAS.
ONKOHAN RUUSUORAPIHLAJIEN MÄÄRÄ LISÄÄNTYNYT jYVÄSKYLÄSSÄ? oNKO OLLUT ROHKEUTTA KOKEILLA KYS. LAJIA TÄÄLLÄ?
TERV TAPIOJKL
Kysele toki, mutta älä huuda!
Hei pojat, ruusuorapihlajan leikkaamisesta kyselisin tietävämmiltä. Milloin se kuuluisi/voisi leikata? Mulla on kaksi ja kukkivat eka kertaa tänä vuonna, nyt kuitenkin ne ovat kasvaa huinottaneet niin paljon, että pitäisi ihan ankeleikin leikata niitä, kun haluaisin pitää ne ns. pikkupuina. Leikkaamisen ajankohta ja määrä arveluttavat tomppelia puutarhuria tässä kohtaa niin paljon, etten ole uskaltanut ensi vuoden mahdollisen kukkapaljouden menetyksen pelossa tehdä muuta kuin äimistellä kasvuvauhtia. Onks tiatoo kellään?
täällä kauhajoella (IV-vyöhyke ja savimaat) on menestynyt ainakin muutamalla paikalla niin, että kukintaa on ollut jo kolmena vuotena… joten aikas hyvälle kuulostaa… ;O)
Ensi kesänä laitan ruusuorapihlajan tänne pihaani. Tänä kesänä pallottelin vielä, että laittaisinko helmiorapihlajan, kun olis kuulemma kestävämpi. Sitä en sit löytänyt täältä. Ensi kesänä meinaan kyllä kokeilla, etsinpähän lämpöisen paikan sille sitten.
Syksyllä jostain luin ettei ruusuorapihlaja kelpaa jäniksille, haisipa se aika pahalle ihmisenkin nenään. Sellaisen muovisuojuksen sen ympärille kieputin kun ajattelin suojata kuitenkin myyriltä. Viikonloppuna huomasin että jänis oli käynyt napsimassa pari alaoksaa, mutta tänä aamuna valkoiseksi kaluttu runko loisti jo pitkälle… Ihan kuorettomaksi on syöty varsi noin puolenmetrin korkeudesta, jos sen katkaisen niin tuleekohan uutta kasvua juuresta? Uuden ostan kuitenkin Türiltä ja suojaan ensi syksynä =(
En ole ruusuorapihlajaa suojannut koskaan, mutta eipä siihen ole jäniksetkään kajonneet.
Kyllä minä olen suojannut, ja joitain oksia on silti jänö päässyt syömään. Maistuu siis aivan hyvin nököhampaille.
Omat ruusuorapihlajani ovat vartetut perusrunkoon, joten juurista ei ruusuorapihlajaa versoa voi. Kun siirtoa varten tehdyn katkaisun jälkeen oli jäljellä jalo-osaa, niin ne hyvin versoivat ja nopeasti ennalleen kasvoivat orapihlajoiden tapaan.
Tänään pääsin paremmin ruusuorapihlajaa tutkimaan eikä tuho ole ihan niin paha mitä aluksi luulin. Nyt kahlasin hangessa ihan viereen katsomaan ja runko ei olekaan kaluttu ihan ympäri asti, vaan noin puoleksi. Suojasin sen nyt pehmeällä pahvilla etteivät enempää söisi ja sitten kaiketi vaan toivon parasta? Onko jotain ihmeainetta mitä siihen pitäisi sivellä vai odotanko vain kevättä ja toivon että tuo kuori riittää pitämään sen hengissä?
Voi siihen itseään rauhoittaakseen laittaa Lacbalsamia tai vastaavaa…tärkein on, että kuori olisi mahdollisimman tiiviisti kiinni rungossa. Älä leikkaa liian aikaisin.
Ruusuorapihlajassa ei juuri mitään kasvua vielä havaittavissa kun taas parin metrin päässä siitä olevan helmiorapihlajan silmut ovat kovasti kasvaneet ja varmaan viikonloppuna lehdet puhkeavat.
En ole uskaltanut käydä edes katsomassa sitä jänisten syömää ruusuorapihlajaa. Mitenkään en runkoa suojannut, irti repsottaneen kuoren vuolin siististi pois siitä reunasta. Jos tänään kävis kurkkaamassa tapahtuuko silmuissa mitään vai onko se kuoleman oma…
Lähdin tänään ostamaan jotain sopivaa koristepuuta kurtturuusuaidan keskelle syntyneeseen aukkoon… Valinta osui ruusuorapihlajaan, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon tuttavuus. Vasta kotiin päästyäni sitten kuukkeloin lisätietoa ja varsin kauniin puun näköjään onnistuin valitsemaan. Kukintakin näyttää natsaavan varsin hyvin väritykseltään kurtturuusun ruusunpunaiseen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun menin taimikauppaan niin sanotusti avoimin mielin ilman tarkkaa ennakkosuunnittelua. Aika usein paikan päällä sitten on täsmentynyt se, mitä oikeastaan haluan. Niin tälläkin kertaa. Toivotaan, että puu viihtyy kurttujen keskellä!