^Tuo pitää varmasti paikkansa. Yksi huonossa kunnossa ollut perhosorkideani teki keikin viime kesänä. Sen syntymiseen saattoi vaikuttaa myös se, että edellisessä asunnossani oli aivan mielipuolisen kuuma kesät talvet, joten lämpötila ei todellakaan laskenut koskaan alle 20 asteen. Nyt emokasvi on kuitenkin semihydrossa ja viihtyy siellä hyvin, ja keikikin on alkanut tehdä kukkavanaa!
Reilu viikko sitten mainitsemani nystyrä on kasvanut ihan hyvää vauhtia. Minusta tuntuu, että siitä tulee kukkavana eikä keiki, mutta saa nähdä. Tässä valokuva tältä aamulta:
Oletteko huomanneet, että orkidealle annettavan valon määrä vaikuttaisi siihen, kuinka pitkät silmuvälit kukkavanaan kehittyy, vai määräytyykö asia vain perintötekijöiden mukaan? Joidenkin muiden kasvien kohdalla valon määrällä on selkeä vaikutus asiaan: mitä enemmän valoa, sen "tiheämmin" kasvi kasvaa.
Minun yhdessä perhosorkideassani on todella pitkät silmuvälit, ja nyt sen keiki tekee kukkavanaa. Toivoisin tietysti, että tästä keikin kukkavanasta tulisi vähän kompaktimpi, ettei kokonaisuudesta tulisi aivan hujoppia
(Pahoittelen muuten kahta peräkkäistä viestiä, mutta mielestäni tämä on ehkä sopivin viestiketju kysyä tätä asiaa.)
Mielestäni perintötekijät ovat ne mitkä vaikuttavat. Aivan samoin kuin siihen, kuinka kukkavarsi haaroo ja kukkiiko se myös uudestaan vai kuihtuuko kukinnan jälkeen. Samoin juurten kasvu on toisilla hyvinkin voimakasta, toisilla heiveröisempää.
Raakki tämän tietäisi kokemustasolla, hänellä kun on tuota tutkimusaineistoa yllin kyllin ;)
Orkideoilla ja kasveilla yleensä on useita järjestelmiä, joilla se aistii valon määrän, suunnan, keston ja spektrin laadun. Valo ohjaa kasvin siementen itämistä, kasvusuuntaa, kasvun määrää, väriä pigmenttien muodostumista, kukintaa ja hajoamista eli fotomorfogeneesiä. Valoa aistivien resptoreiden joukossa ovat fytokromi- ja kryptokromi –pigmentit. Edelliset aistivat punaista valoa ja jälkimmäiset sinistä ja UVA –valoa ja niillä on ylipäätään huomattava merkitys kasvin kehityksessä.
Sininen valo säätelee mm. orkidean kasvusuuntaa ja punainen muita fotomorfogeneettisiä ominaisuuksia. Fytokromeilla on kaksi vaihtuvaa tilaa. Ne ovat herkistyneitä joko punaisen valon 660 nanometrin tai 730 nanometrin (far red, pitkä punainen) taajuuksille. Pitkä punainen on hyvin tummaa, ihmisen silmälle miltei näkymätöntä ja se tulee luonnossa vallitsevaksi auringon laskiessa. Tämä pimeän tulon hetki vaihtaa fytokromin tilan ja siirtää kasvin muutamassa minuutissa aktiivisesta tilasta ”yömoodiin”. Samalla tahdistuu kasvin sisäinen kello. Tällä siirtymällä on suuri merkitys yön (/päivän) pituudelle herkkien orkideoiden kukinnassa.
Jos orkidea joutuu liikaa varjoon ja saa siellä suhteessa enemmän pitkää punaista valoa, se lähtee etsimään 660 nm:n valoa sinisen valon suunnasta kasvattamalla vartta ja pidentämällä geneettisesti normaalia silmuväliään. Tämä voi tapahtua paikallisestikin vain osassa lehtiä. Suurin osa kasvikunnasta on sopeutunut omanlaiseensa valon spektrijakaumaan, määrään ja vaihteluun.
Kyllä Hari on parempi asiantuntija näissä asioissa! Minulla ei ole oikein kunnon kirjanpitoa noiden kukkien käyttäytymisestä ja enemmänkin vaan ihmettelen, että kuinka eri tavoin kukat samalla hoidolla voivat kasvaa ja kukkia.
Nytkin olen ihmetellyt, että miksi ihmeessä perhoset kasvattavat eteläikkunalla kukkavanojaan lähes vaakasuoraan huoneeseen päin, eli tavallaan kuin valoa pakoon. Voisiko sitten olla kuitenkin tuo loisteputkista tuleva keinovalon vaikutus parhaillaan voimakkaampi, kuin luonnonvalon?
Yritän itsekin vaan lueskella muiden kokemuksista tuon valon kanssa ja pyrin niistä ottamaan meille sopivia konsteja käyttöön.
Viime vuonna kun minulla oli kukkavalo korkeammalla perhoset kasvattivat vanojaan ikkunaa kohden. Nyt, kun kukkavalo on ollut alempana, on vanat kasvaneet sitä kohti…
Teorian mukaan voimakkaampi sinisen valon lähde ratkaisee kasvusuunnan, mutta voisiko joku laji olla sillä lailla viisas, että se hakeutuu suojaan liian vahvalta valolta?
Kaksi vasemman puoleista on hiuslakalla lakattu ihan märäksi molemmin puolin. Oikeanpuoleista ei ole käsitelty mitenkään. Kaikki ovat olleet valoisalla ikkunalaudalla kuivan talouspaperin päällä.2 vuorokautta ne kestivät kaikki samanlaisena, sen jälkeen alkoi reunimmiset käpertyä. Tilanne tänään.
Tänään on taas orkideoiden kastelupäivä ja
samalla vähän kuvailen niitä. Pitemmän aikaa jo olen ihmetellyt, kun
kukkavanat ikkunalla kasvavissa kukissa kääntyvät sisään päin, valosta
pois...
Tosi erikoista tuo kukkien kääntyminen huoneeseen päin. Voisiko huoneessa olla voimakkaampi sinisen valon lähde kuin mitä ulkoa tulee talvipäivän mittaan? Tämä oletus vahvistuisi, jos uusien kukavarsien kasvusuunta muuttuu kevään edetessä ja ulkoa tulevan valon voimistuessa.
Kieltämättä on ollut aika pimeä talvi ja minulla valot palavat 12 tuntia joka päivä. Eteläikkuna tuo on, joten kyllä siihen jo tänäänkin aika kirkkaasti ja pitkään aurinko paistoi. Saa sitten nähdä, että muuttuuko tilanne yhtään kevään edetessä.
Nuo kukkavanat eivät kyllä enää varmaankaan itsestään pysty nousemaan ylös ja jollekin laitoin tänään tukitikkuja, ettei vana katkeaisi kukkien painosta - yksihän minulla nyt on vaasikukkana katkeamisen vuoksi.
Joku aika sitten minulta katkesi yhden perhosen
kukkavana ja se on 28.1 lähtien ollut maljakossa vedessä. Nyt siitä
vanhin kukka on kuihtumassa, mutta vielä se jaksoi avata yhden uuden
kukankin.
Joten taitaa sittenkin vanhat konstit olla parempia, kuin nuo uudentyyliset asetelmat.
Pieni asetelma ystävänpäivältä. Tänne asti on selvinnyt sieneen painettuna. Valitettavasti ei ole omaa tuotantoa, mutta eiköhän tänne voi kuitenkin laittaa.
Cymbidiumin kukkavanassa on yleensä monta kukkaa. Niistä voi itsekin ottaa tarvittaessa ja tehdä tuliais/yms kukan. kotona on aina jotakin viherkasveja joista voi ottaa oksan tai muutaman lehden.Nuo valmiit asetelmat on täällä hyviä vihjeenä ja antavat ideoita.
