Haluaisin herätellä keskustelua ns. omavaraistaloudessa elämisestä. Toteuttaako joku meistä sitä ja missä määrin ja kuinka vähällä rahalla silloin on mahdollista tulla toimeen?
Minkälaisia pinta-aloja hyötykasveille se vaatii, onko kokemuksia? Meillä tilanne tulisi olemaan se, että myös metsän viljaa käytettäisiin ja proteiinit tulisivat riistasta ja kalasta ja kananmunista (kanojakin siis tarvitsisi muutaman).
Haaveissa olisi tämä ehkä jossain määrin toteuttaa, aikataulusta ei kylläkään vielä ajatusta.
Mua on toi vähä mietittänyt. Jos tää maailmantalous kaatuu. Pankit jäädyttää rahat, ruokaa ei saa kaupasta enää. Tai ne on jo tyhjenetty ruuisa. Pahimillaan laskut jää pystyyn, niin sähköt ym. poikki.
Täytyy jostain kysellä tuleeko kenellekään sitä Pellervoa?
Mutta omakohtaisia kokemuksia siitä kaipaisin, mikäli jollakulla on. Meille siihen kyllä liittyisi muutto jonnekin itäiseen Suomeen, ja täytyisi laskea etukäteen se, mikä olisi minimitulotaso, jolla pärjäisi.
Ketkukettu, entäs energiaomavaraisuus? Miten talo lämpiää? Ihan vähällä rahalla ei onnistu, vaatii sijoituksia. Sijoittamista metsään, jotta saisi puita (vaatii sekin vielä yl. ulkopuolista energiaa saada puut metsästä) tai sijoittamista aurinkokeräimiin, -paneeleihin, tuulimyllyyn.
Täällä on pientä yritystä. Aurinkokeräimet katolla, jotka tuottavat lähes kaiken lämpimän käyttöveden n. 4kk ja sitten osittain 2 kk. Tuulimyllyn rakentaminen ollut vireillä muutaman vuoden, mutta vaikeuksia on ollut. Saas nähdä nouseeko se vielä tänä syksynä. Maalämpöpumppu on ratkaisevasti vähentänyt ulkopuolisen energian määrää noin kolmen vuoden ajan meillä (aikaisemmin öljylämmitys), mutta sijoitus siis sekin.
Omavaraisuus ruuan suhteen vaatii hyvän maakellarin, ja pakastimet ois kyllä avuksi, mutta vievät energiaa. Käy tosi vaikeaksi, jos ei ole hyviä varastoimismahdollisuuksia. Umpioiminen ja kuivaaminen tietysti omavaraisempia kuin pakastin, jos ei ole energian suhteen omavarainen.
Maa-ala viljelyksessä ei käsittääkseni mikään huimaavan iso tarvitse olla. Mutta aika taitaa helposti loppua omavaraisuuden tavoittelussa. Suomessakin on jo ekokyliä, jossa tuottavat yhdessä ja vaihtavat, jotta olisi paremmin mahdollista. Yksin ei ole helppo tuottaa kaikkea tarvitsemaansa vähän.
Puut saa metsästä traktorilla, jos metsä on suhteellisen lähellä. Traktorin ei tarvitse olla mikään huippuhieno sadantonnin vehje. Bensoja ei voi tietenkään itse teettää, jos ei kehitä traktoria, joka käy biojätteellä:) Traktorinkin voi tietenkin korvata vaikka suomenhepalla, jonka voi kouluttaa tähän puunajoon.
Sähköä voi osittain tuottaa itse esim. aurinkopaneelilla tai tuulivoimaa voi myös hyödyntää.
Kanoja ja lampaita voi kasvattaaa itse, eikä vaadi ihan mahdottomia lupia, jos ei missään vaiheessa myy munia tai lihaa. Myyntiin tarvitaan vaikka mitä todistuksia. Vuohia kasvattamalla saa maitoa ja maitotuotteita, myös vuohenlihaa voi syödä, myös taljat ja sarvetkin varmaan voi hyödyntää.
Kokonaan omavaraistalouteen ei varmaan pääse, mutta kasveilla lampailla vuohilla ja kanoilla pääsee jo yllättävän pitkälle. siitä en tiedä, mitä eu sanoo possujen kasvattamisesta. yksittäisen lehmän pito on kai käytännössä mahdotonta, mutta mihin sitä tarvitaan, jos maitoa saa vuohesta.
Talo lämpiäisi omilla puilla ainakin suureksi osaksi ja metsää/maa-aluetta olisikin tarkoituksena saada haalituksi vähintään sata hehtaaria. Ehkä tuuli- ja/tai aurinkokeräimet on niitä, mihin tarvitsisi sijoittaa myös. Traktori tarvitsee olla tai mönkijä, jolla puut saa metsästä haettua.
Eipä kasvien kasvattelu kamalasti aikaa kuluta ja kyllä ne viikonloput miehellä nytkin menee metsästäessä. Hirvestä syö perhe aika pitkään
Saatettaisiin jopa pärjätä sillä, että jompikumpi kävisi kesätöissä 4-5 kk vuodesta ja lopun aikaa pärjättäisiin sillä.
Mumimyy: täältä etelästä ei meinaa löytyä riittävän syrjäistä paikkaa niin ettei olisi naapuria ikkunan alla tai valtatieta kuuloetäisyyden päässä, saati sitten että ko. tilalla olisi omaa metsää ja järven rantaa/joki tms vesialue. Pyytävät mahdottomia.
Kaikkea ei kannata tehdä tai yrittääkään tuottaa itse, lähinnä meidän ideana olisi se, miten saada eletyksi niin, että se kerran kuussa maalikyliltä suolan+voin+tupakan+riisin tms. hakureissu piisaa, jos sinne sivistykseen tulee matkaa 50 km tai enemmän. Ja ettei olisi pakko vääntää väkisin 37,5h/viikko tai enemmän töitä, että olisi aikaa puuhastella ja nauttia elämästä.
Polttopuun tuottamiseen tarvitaan metsää yllättävän vähän, meidän n. 110 neliötä vaatii isännän mukaan vain reilun sata metriä ojan vartta laitumen reunassa. Siitä kun tasaisesti harventaa koivua ja pajua niin toisesta päästä jo kasvaa lisää… Otetaan kyllä sitten pienestä metsästämme isoja puita pois tarpeen mukaan, joskus on koivuhalkoa myytykin, kun on ehditty niitä tehdä kevättalvella.
Marraskuun Pellervo. Minä olen kolmetoista henkisen perheen vanhin lapsi. Muistan sen lapsuusajan olleen melkolailla omaavarais taloutta. Isä kulki metsätöissä ja äiti hoiteli kodin ja lapset. Marjat poimimme me penskat ja tietysti myös vanhemmat jos ehtivät. Oli pari lehmää ja lampaita muutama sekä kanoja. Lehmiä käytettiin sulhon luona jossakin äveriäämmässä naapurissa. Vasikoista sitten saatiin lihaa ja niinnedelleen… Köyhää oli mutta ei nälkää.
Nykyään olen huomannut lehdissä ilmoituksia metsän siistimisen jälkeen voi käydä korjaamassa puita itselle.
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Kertokaa ihmeessä joa tiedätte lisää.
Joskus telkkarista tuli ohjelmia kommuunista jossa yrittivät mahdollisimman omavaraisia olla , niin silti oli pakollisisa menoja aika paljon. Kiinteistöverot, vakuutukset yms.
nopsis, aivan, meillä tuo hehtaaritarve perustuukin siihen, että isännällä tarttee olla riittävästi lääniä egolleen että mahtuu kävelemään muutaman tunnin metsällä koiran kanssa ihan omilla mailla
Heksu, ei pääse kokeilemaan tuota kaupassa käynnin harventamista, koska nyt ei ole aikaa eikä pinta-alaa kasvattaa itse riittävästi mitään, puuttuu kellari ja säilytystilat esim. juureksille tms tai mulla edes aikaa tai intoa leipoa leipää kun työnantaja vie kaikki mehut…
Noi pakolliset: vakuutukset (sairaskuluvakuutukset on meillä kaikilla ainakin sellaiset, joista ei luovuta), kiinteistöverot, sähkö ja polttoöljyn/bensan tarve, auton kulut, netti + puhelin, maaseudun tulevaisuus, panokset lasten kengät, sukset, sellaiset, mihin tarvitaan kahisevaa pitäisi vaan saada aika tarkkaan laskettua, että mitä niihin menee vuositasolla.
Meillä on onneksi? naapurina useampi sata hehtaaria UPM:n metsää, jossa voi hyvin kävellä koiran kanssa tai ilman. Hyvä kun ehtii jotenkin hoitaa nämä muutamat hehtaarit, niin etteivät ränsisty aarnioksi. Naapuri on puolen kilometrin päässä -hyvä etäisyys!- ja työmatkaa 15km. Valtatien ääni kyllä kuuluu sopivalla tuulella, mutta kaippa tässä saa kohta kuulolaitteen jonka voi laittaa pois päältä!
Lampaita myös käytettiin sulhojen luona. Vieläkin tuntuu vesi herahtavan kielelle, kun muistaa kuinka ihanalle maistui kuuma karitsan palviliha jonka viiltelimme puukolla saunareissulla kiukaan päällä roikkuvista lihoista.
Villat äiti kehräsi ja neuloi vaatteiksi. “Pässin pökkimät” villasukat eivät tuntuneet oikein mukavilta jalassa karheutensa takia, mutta lämpimät olivat.
Ns. kasipykälän alue olisi ihanteellinen, koska siellä olisi metsästysoikeus valtionmailla, vaikka juuri valtio näkyykin niitä nyt kovasti myyvän pois…
Toihan olis juurikin ihanteellista, että olisi se työpaikkakin, mulle kävis kunhan olis 50 km säteellä, mutta siihen ei oikein voi laskea, että sitä jommallekummalle kuitenkaan löytyy jos tuonne akselille Kuhmo-Kuusamo lähtee.
Pääomaa toki olisi oltava sen verran että kasvihuoneen edes saa torpan pihaan pystyyn.
Kuhmo-Kuusamo kasvuvyöhykkeelä on kasvimaan lajivalikoimakin jo aika suppea ja kasvukausi lyhyt. Pitäisi sitten todella panostaa lavoihin ja kasvihuoneeseen. Miksei itäraja Lappenrannan ja Joensuun välissä olisi mahdollinen?
