eipä sitä jaksa, eikä sit vielä varsinkaan ehdi, kotoilla, vaikka kuinka osais viljellä, säilöä, valmistaa, neuloa ja varastoida. Pahiten tappaa tekemisen ilon, kun kukaan ei sitten syö/käytä niitä vaivalla/huvin kanssa tehtyjä asioita. Koskaan ei oo kohallaan - jos on töissä, ei ehdi. Ja jos on kotona, niin ei ole rahaa kaikkeen kivaan esim. puutarhan laittamiseen.
…eikä sitä varten tarvitse lähteä korpeen, onnistuu mainiosti helsikiläisessä kerrostaloasunnossa. yhdestä “pahasta” pääsee ilman muuta eroon, kun junat kulkevat 10 minuutin välein ja bussit sitten siinä välissä.
kun kakarana sulatteli pyykki- ja saunavettä lumesta, osaa antaa arvoa automaattipesukoneelle ja jopa sähkösaunalle, vaikka silloin pentuna tykkäsinkin saunanlämmityksestä
Meillä pieni varaaja sellainen että juuri kaksi ihmistä käy suihussa ei silloin saa lutata liikaa kuumaa vettä se varaaja on tarkoitettu suihkua ja siihen mitä keittiössä käytetään kuumaa vettä esim. tiskiin saunalla meillä on pata jossa lämmitetään puilla vesi kun saunassa käydään.
Sähkö patterit on säädetty niin että ne lämpiävät jos lämpötila laskee alle 15 asteen muuten lämmitetään puilla mutta jos ollaan syksyllä/talvella mökillä niin silloin talossa patterit pitää jonkin asteisen lämpötilan ainoa poikkeus on vessan patteri se on säädetty 20 asteseen
Sähkösauna ei minulle ole mieleen oon ennemmin vaikka ilman saunaa kun meen sähkö saunaa asuin 5v kerrostalossa ossa otin sauna vuoron enpä käynyt kun pari kertaa vuodessa saunassa kun en siittä kuivasta löylystä tykännyt
Kun itse rakentaa ja suunnittelee, saa just sellaista mitä tarvitsee. Me lämmitetään puilla, ja on vesikiertoinen lattialämmitys. Siinä systeemissä ei kulu muuhun sähköä kuin pieniin pumppuihin jotka kierrättää vettä pannusta varaajaan ja sitten varaajasta lattioihin.
Ihanaa kun on vain yksi reikä mihin kannetaan puita - ennen asuttiin yhdessä vanhassa talossa (meidän sukukesämökillä) jossa oli 5 tulipesää ruokittavaksi. Aina oli roskaa joka paikassa eikä koskaan ollut yhtä lämmintä joka huoneessa…
Silloin kun miehen pojat oli pieniä niin kyllä säilykkeet ja mehut meni kaupaksi. Ei tarvinnut juuri avattua kurkkupurkkia enää aterian jälkeen kaappiin laittaa ja mehuja meni juoden, kiisseleissä ja puuroissa. Silloin olinkin tosi pienissä rahoissa ja perunoitan hamtrattiin suoraan kasvattajalta talveksi 100kg aj sipuleitakin pari säkkiä. Nyt menee marjat marjoina (melkein) suoraan pakastimesta. Perunoita tosi vähän, muita juureksia enemmin.
oli todella mielenkiintoinen ketju! kiitos Ketkuketulle täältäkin 
Pistää kyllä miettimään…
Itse lapsena (ja sisarukset) ollaan kyllä hotkittu mielellään omia pakasteita ja säilykkeitä. Kouluissa taas on tehnyt tiukkaa “huonompien” säilykkeiden nieleminen 
Siskon lapset nykyään samaa sarjaa ja syövät ja juovat kaikkea…tyrnikiisseli on suosikki. Tuommosiin pitänee lapsena vaan tottua aika varhain.
Niin varmaan, meillä oli kotona aina omia säilykkeitä vaikka asuttiin kerrostalossa. Koulun jälkeen välipalana kiisseliä tai marjapuuroa.
Vieressä hyvät marja-ja sienimetsät jossa aina kavereiden kanssa kerättiin satoa. Kauemmaksi mentiin porukalla jonkun autolla eväät mukana.
Jos jostain opetuksesta olen äidilleni kiitollinen, niin siitä että hän opetti meidät juomaan ihan tavallista vettä.Se on valtava säästö rahassa, terveydessä (kalorit, lisäaineet, hammaskiilteen kuluminen)ja vaivassa.Monilla tutuilla tarvii aina olla vähintäänkin mehua, mieluummin jotain hiilihappopitoista, ensin ne ostetaan ja raahataan selkä vääränä kotiin, ne vaatii kylmätilaa, sitten vielä pantillisten kippojen säilöminen ja kauppaan raahaaminen.Muistan, että monet vanhemmat naiset pitivät veden juomista suorastaan pahana, sitä päiviteltiin ja touhotettiin ja tyrkytettiin mehuja yms.Pahimmillaan mua lapsena peloteltiin että sulla on varmaan sokeritauti kun sä haluat juoda vettä.Emme siskoni kanssa edes juurikaan pidä mistään sokerijuomista, ja olemme opettaneet lapsillemmekin saman. Tai, sitähän ei varsinaisesti opeteta, vaan se on enemmänkin esimerkin voima.Kyllä meillä jonkin verran mehuja tehtiin, mutta ne ei tehneet kauppaansa, hillot, marjapuurot ja -kiisselit enemmänkin.
Jos vain terveyttä piisaa, niin tuo eläkeikävaihe on juuri siitä mukavampi, että on varmaankin selvästi helpompi tehdä aivan omia ratkaisujansa muusta maailmasta piittaamatta. Siinä vaiheessa, kun on lapsia tai nuoria kotona ja lisäksi heidän takiaan rahankin tarvetta enemmän, niin se on huomattavasti hankalampaa.
Meillä on sellainen hankaluus, että erinäisistä syistä johtuen meillä on aivan liian iso talo. Metsääkin on ja polttopuuta riittäisi omasta takaa hyvin, mutta me tarvitsisimme sitä niin paljon, että aika ei ole koskaan riittänyt tekemään sitä riittävästi koko talon lämmittämiseen, kun kuitenkin muutakin ollaan haluttu puuhastella ja mies on käynyt aina töissä. (Ja polttopuiden takia ei kuitenkaan ole pois töistä kannattanut jäädä). Ja mitä vanhemmaksi ollaan tultu sen paremmin ollaan tajuttu, että myös voimat vähenevät tulevaisuudessa. Myöskään ei ole tullut hankittua mönkkäriä, jolla puut saisi vähän helpommin metsästä.
Kurpalle vastaus varaajasta:
Aurinkokeräimet vaativat suuren varaajan, jotta pilvisinäkin päivinä paremmin riittäisi lämmintä vettä. Meillä on 350+400 l kaksoisvaippavaraaja. Sisemmässä säiliössä on käyttövesi ja ulompi varaa lämpöä lämmittäen sisemmän.
Kurpan saunassahan oli oiva tuo kuparikierukka padassa!
Aiemmin talomme lämmitettiin suurimmaksi osaksi öljyllä, myös vesi. Jonkin verran ollaan aina myös puuta poltettu. Öljy alkoi tulla niin kalliiksi, että hankittiin maalämpöpumppu. Vanha kattilakin on vielä tallella ja siinä voi polttaa puita. Nyt ollaan taas polteltukin,kun on saatu tehtyä sen verran, että riittää yli saunan ja leivinuunin tarpeen myös lämmityskattilassa poltella. Maalämpöpumppu on ollut erittäin kannattava sijoitus. Lämpöä se kerää tuolta meidän pellosta.
Mies jo pitkään haaveili ja suunnitteli tuulimyllyn hankkimista. Nyt mylly on jo ollut hankittunakin pari vuotta, mutta kaikenlaista ongelmaa on matkassa ollut ja pystytystä ei ole vieläkään päästy tekemään. Voipi olla, että se pian nousee, katsotaan nyt. Toiveena on ollut, että se voisi pyörittää varsinkin maalämpöpumpun moottoria ja tuottaa kaikenkin tarvittavan sähkön, mutta se ei nyt alkuun tule vielä kysymykseen. Ihan ensin yritetään saada se vain lämmittämään talvella vettä, koska se on teknisesti yksinkertaisinta. Jos saadaan toimimaan, sitten tulee harkintaan lisäinvestoinnit, joita se vaatii, jotta se voisi tuottaa sähköä myös muuhun tarpeeseen.
Suomessa tuo energiapolitiikka on vielä sellaista, että se vaikeuttaa pienimuotoista uusiutuvan energian tuotantoa, toisin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa (verkkoon liittymisen joustamattomuus).
Vielä vastauksia Kurpalle:
Meillä on 5 hengen perhe, tällä hetkellä asumme kuitenkin enää vain kolmistaan. Kasvimaa oli kolmen aarin kokoinen, toissa vuonna pienennettiin kahdeksi aariksi,kun syöjät ovat niin vähentyneet. Mansikkamaan koko on vaihdellut 1,5-2 aarin välillä. Tämä viimeisin on enää vain yhden aarin kokoinen. Marjapuskia on 32. Nyt meille kyllä aivan liikaa. Olemme kyllä kovia syömään marjoja, niitä syödään ihan jokaisena päivänä. Useamman neliön yrttimaa. Kaksi kasvihuonetta, ehkä 6 neliöö ja 12 neliöö, en ole mitannut. Pitkä raparperipenkki, samoin parsapenkki. Puutarhakompostin päällä on kasvateltu kesäkurpitsoita ja spaghettikurpitsaa. Kasviksia ei muuten osteta, paitsi mies aina joskus kevättalvella rupeaa haluamaan salaattia. Tomaatteja ja kurkkuja ostetaan myös pikkasen ennen kuin oma sato valmistuu. Hedelmien ostaminen jää tosi vähäiseksi.Jouluna vähän mandariineja, joskus avokadoja. Viljatuotteita tulee ostettua hyvin vähän, jonkun verran leipää. Miehen kalastamaa kalaa syödään usein. Liha ja maitotuotteet kaupasta. Ai niin ja herkutellaanhan me oliiveilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Mies syö kyllä kaupungilla aina työpäivinänsä. Minä vien työhön omat eväät. Kasvimaiden ja marjamaiden sadosta on nykyään,kun perhe on pienentynyt, ylituotantoa. Kaksi jo kotoa pois muuttanutta asuvat tällä hetkellä niin kaukana, että ei heillekään oikein pysty antamaan. Ja ovat myös kiireisiä opiskelijoita, ei ole aikaa laittaa ruokaa,niin kuin ei monillakaan nykyihmisillä.
Oman kasvimaan pitäminen ei varmaankaan ole taloudellisessa mielessä mitenkään järkevää, jos itselleen alkaa siitä jotain muutakin palkkaa laskemaan kuin hyvän mielen, mutta arvostamme suuresti omaa satoamme. Ja toisaalta, jos meidän pitäisi kaikki ruokamme kaupasta ostaa,niin varmaan ei raaskittaisi ollenkaan niin laadukasta ja ravitsevaa ruokaa ostaa kuin mitä nyt syömme.
Kiitos kiitoksista! Enpäs muista hetkeen saaneeni missään näin paljon aikaan keskustelua mistään aiheesta…
Kyllä meillä ekoiltaisiinkin - jos niin voisi sanoa- heti kun esim. kompostoivan tai tuhkaavan sisävessan rakentaminen olisi mahdollista (=uuteen taloon, tässä ei tilaa ole), se tehtäisiin. Tännekin ulkovessaa kesäkäyttöön on harkittu tuonne puuliiteriin, mutta jäänee ensi kesän rakentamiseksi se.
Ihan normisti aina on kierrätetty kaikki, hienoa olisi tietysti, että sitä kierrätettävääkin tulisi vielä vähemmän. Ekalla lapsella oli kestovaipatkin ja toisella osittain, sitten loppui jaksaminen kun piti kuitenkin hoitaa muutakin kuin pelkkää pyykin pesua.
Jonkinasteinen ekoilu on kait sen vähällä pärjäämisen edellytyskin, mutta kun vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja, asettaa se raameja, eikä kauppareissuun ehdi lähteä kävellen, saatis itten jaksa kantaa niitä ostoksia kotiin: kolme lasta ja mies kuitenkin hörppii esim. maitoa 20 purkkia viikossa…
Omaa satoa arvostetaan ja syödään niin pitkään kun sitä riittää. Vanhassa kodissa oli komea kasvimaa, täällä tontti rajoittaa niin, että nyt on “vaan” lavoja ollut tänä vuonna 5 kpl ja kurpitsa/kurkku kompostin päällä siihen.
Käsin en kyllä tämän pesueen pyykkejä edes harkitsisi pestä, en luopua kokonaan sähköstä, enkä raaskisi lapsilta riistää leluja. Lelupuolella on yritetty panostaa “kestäviin” ja iättömiin leluihin, kuten legoihin ja playmobileihin sekä palapeleihin. Piirrustuspaperia olen kyllä surutta antanut lasten tuhlata, saavat piirtää ihan niin paljon kuin vaan haluavat, kun vaan papereista käytetään molemmat puolet. Töistäkään ei tule hukkapaperia kotiin, kun on paperiton toimisto ja syntyvät paperit on sellaisia, että ne on pakko laittaa tuhottaviin, mikäli jotain tulee tulostettua.
Kaikkien mielipiteitä, vinkkejä ja kokemuksia on ollut todella ihana lukea!
Kiitos Tuomipihlaja, olipa siinä paljon tietoa. Paljon ihan uuttakin, kiinnostavaa, pitää kuukkeloida lisää myöhemmin.
Tuulimyllyä ei saa ainakaan täällä pihoille rakentaa. Maalämpöpumppu olisi varmaan näppärä jos sen porakaivon saisi aikaan, menisi samalla.
Eipä niitä varmaan saakaan rakentaa missään vähän tiheämmin asutuilla alueilla. Rakennuslupa piti täälläkin hakea. Yksi naapuri on näköetäisyydellä pellon toisella puolella ja heiltä piti saada suostumus. Antoivat suostumuksensa mielellään.
Kyllä minuakin kauhistuttaa, kuinka ruma se mahtaa olla ja kuinka paljon se pitää ääntä.
Meillä tehtiin uuteen taloon puulämmitys, vesikieroiset patterit ja varaaja. Varaajassa on sähkövastus, jota poissaolessamme käytämme. Lisäksi puuhella,-takka ja-kiuas. Hintaahan noille tulee, mutta sähkönkulutus on pientä. Pieni ekologisuusongelma on että puut kasvat Satakunnassa ja Espoosta metsää ei oikein kannata hankkia.
Mies ja appiukko, työssäkäyviä molemmat, tekevät puut appiukon metsästä jossa vielä on raivattavaa riittänyt. Ja talvellahan on aikaa harrastaa. Kahden talon + mökin + mummulan puut tarkoittaa 50 - 80 irto m3 klapeja. Joitain vuosia sitten ostimme klapikoneen, sillä tuon määrän pätkii ja pilkkoo kahdessa -kolmessa päivässä. Koneinvestointia on vähän kuolletettu tekemällä keikkaa tutuille. Toki klapikonekin tarvitsee joko traktorin tai sähköä puiden tekoon, mutta ajansäästö on merkittävä. Juu, ja uskomme että kone kestää pidempään kuin esim. kodinkoneet.
No se rumuus on kaksi piippuinen juttu vähän kuin joku kukka joka on toisesta kaunis ja toisesta ei minkään näköinen
Ääni ei kylläkään ole kova niitä saksassa näin ja kuuntelin niitä oli isot alueet täynnä ääntä ei juurikaan kuullut ei se mitenkään häiritsevä ole enämpi häiritsee naapurin ruohonleikkuri sunnuntai aamuna.
Täällä meillä päin Ikaalisissa yksityinen juuri sellaisen pystytti nyt on pyörinyt ekoja viikkoja ihan näkyvällä mäellä se on 3 tien viedessä eikä ainakaan minua häiritse mitenkään ainakaan ohikulkiessa ja näkyy se mylly ihan Ikaalisten keskustaan tosi hyvin eikä ole keskustasta kaukana.
Sitä en tiedä onko saanut sopimusta paikallisen sähköyhtiön kanssa mutta se mylly tuottaa monen talouden käyttämän sähkö määrän pyöriessään
Kasvisten kasvattaminen ei tunnu olevan se pullonkaula. Kasvattaminen ei vaadi hirveästi alaa, eikä se viljelykään tunnu niin paljon aikaa vievän kuin se ruuanlaitto aina alkutekijöistänsä, esim.multaisista juureksista. Merlinkin totesi sen saman, kun kertoi ystävästään. Aiemmin, kun lapset olivat pieniä, ruokaa tarvittiin suuria määriä ja minä olin meidän pääkokki, niin kyllä multa meni se 3-4 tuntia ruuanlaittoon päivittäin, vaikka säilömistä ei vielä lasketa. Tulihan siihen nyt tietysti pieniä keskeytyksiä, kun oli lapset, mutta kumminkin. Eikä meillä mitään ihmeellistä syöty, mutta suuren salaatin tai muun raakakasviskulhollisen valmistin aina ja sitten sen pääruuan. Ruokaa tietysti kului paljon siksikin, että meillä ei syöty ruualla leipää (eikä syödä vieläkään). Sitä pesemistä, kuorimista ja pilkkomista riitti. Erittäin harvoin otin avuksi riisin tai pastan. Nehän ovat huitsin nopeita verrattuna kasviksiin. Siihen aikaan syötiin myös lihaa aika vähän. Eli siis hyvin kasvispainotteista ruokaa. Omavaraiskokkauksessa riittää hommaa!
Nykyisin mies on pääkokki ;), kun mäkin olen töissä ja lisäksi opiskelen.
Ruuanlaittoon tuskin miulla ainakaan omien kasvattamien suhteen takkuaisi, mutta jos pitää elävä kala tappaa niin siinä on jo nielemistä, puhumattakaan riistan käsittelyssä. Aikaahan tietysti menee.
Mitäs kaloista ja niiden tappamisesta - olkaa onnellisia kun teillä on vettä niin lähellä että saa kalastaa! Meiltä on matkaa merelle 80-100 km, pakko ostaa kaupasta kotimaista kassi- tai luonnonkalaa. Kesämökillä kalastellaan silloin kun siellä harvoin käydään. Järvikalasta en tykkää, maistuu mudalle merikalaan verrattuna.
Meillä menee vajaa-200-neliöisen 3-kerrostalon lämmittämiseen noin 20 m3 puita vuodessa, miehen rakennusjämäpuulaudat työmailta siihen päälle. haaveilemme aurinkolämpökäyttövedestä, koska systeemi maksaa nykyään jo alle sen 6000 e mitä aiemmin - ei tarttis joka päivä vettä lämmittää puilla kesäkaudella. Meillä ei ole sähkövastusta 1800 litran varaajassa, eli mihinkään lomalle ei koko porukalla talvella voi lähteä, talo jäätyy.
Ruuanlaitto on ihan mukavaa, mutta näissä “omavaraisleikeissä” se on se pullonkaula. Tarkoitin sitä, että ruuanlaitto alkutekijöistänsä nielee huomattavasti enemmän aikaa kuin sen sadon kasvattaminen ja saaminen kellariin ja pakastimiin.
Että suunnitelmallinen täytyy olla, että ei käy niin, että satoa on paikat väärällään, mutta sitten arjen ajanpuutteen takia syödään eineksiä :DD Vielä yleisempää taitaa olla, että satoa kasvaa kyllä paljon, mutta se ei koskaan päädy kellariin ja pakastimiin, vaan mätänee niille sijoilleen. Tällaistakin luomuelon yritystä olen nähnyt. Itse olen aika tarkka siinä, että työnteko ei valuisi hukkaan, teen siis asiat loppuun asti. Mua siis ärsyttää aika lailla, jos olen satsannut johonkin aikaa ja energiaani ja homma kusee.
Vähänkaikkea, mun täytyy mieheltä varmistaa myllyn tiedot, että en sanoisi väärin.
ei mun mielestä ruoanlaittoon alusta alkaen mene kauheasti aikaa, jos ei ala värkkäämään kaalikääryleitä tai laatikoita joka päivä. Vihannesten kuorinta ja keittäminen, siihen päälle soseutus tai kastikkeen teko? Vai mitä kaikkea te oikeen teette jos aikaa kuluu 4 h? tietenkin vihannesten pakastukseen ja säilöntään menee aikaa, mutta se säästyy myöhemmin. Uunissa muhimiseen kulutettua aikaa en pidä ruoanlaittona, kun silloin voi vaikka siivota tai tiskata tai käydä pentissä.
Mielestäni me ei olla koskaan syöty varsinaisia eineksiä (jos kaupan leipää ei katsota sellaiseksi) ja siksi monipuolista kompostiakin syntyy mukavasti.