Aatteleppa tuon jättitulikukan siementen määrää…tsiljoona tsiljoonaa ja kummiski tarvitaan yksi ainoa pieni kuin pölyhiukkanen siemen aikaansaamaan jätti. Kyllä luonto ON ihmeellinen.
Kiitos kommenteista ja peukutuksista.
Edellisen sivun leimu onkin kiiltoleimu.
Viljapellossa on nyt ihanat värit.
Tuplailo: kaunis kukka joka houkuttelee kauniita perhosia.
Oisko ohdakeperhonen?
Pimppari kiirehti kuvaan mukaan.
Sitruunaperhonen.
On se ohdakeperhonen. Hieno kuva tuo, missä pimpparikin kiirehtii mukaan!
Ei ole amiraali tuo.
Kultapallot iltaauringossa.
Pääsimme vihdoin jatkamaan alkukesästä aloittamaamme projektia. Katamme omenapuun alla olevan pyöreän alueen liuskekivillä. Siinä on ollut ruokailupaikkamme. Varjoisassa savimaassa kasvoi vain sata voikukkaa ja sateella se oli ihan mutainen. Kaivoimme savea parinkymmenen sentin verran pois. Ankara kuumuus ja kuivuus keskeytti työt. Savi kuivui betoniksi. Saimme nyt tehdyksi omenapuun juurelle pienen penkin ja istutettua siihen tämän lumikärhon lisäksi kiinankeltakärhön taimia.
Viikon sisällä meidän pitäisi saada sora, kivituhka ja liuskekivet.
Jättitulikukka aloitti kukintansa heinäkuun puolessavälissä. Vielä tänäänkin se kukkii kauniisti.
Toinen pitkään kukkiva meillä on kesäpäivänhattu, jonka oletin olevan kaksivuotinen? Siemenet keräsin alunperin Hesan kesäkukka-asetelmista. Ensimmäisenä kesänä ne tekivät ruusukkeen. Toisena kesänä se kukki runsaasti. Puolet säilyivät yllättäen yli talven, kolmannelle vuodelle. Ne ovat myös kukkineet pitkään. Kukinta alkoi heinäkuun loppupuolella.
Omenapuun alta piti korjata talvisäilöön lekottelupaikka. Tämä löytyi vajastamme.
Tämän kesän iso projekti seisahtui helteisiin. Viileämmällä säällä jatkettiin. Ensin sorat levitettiin kaivetulle alueelle.
Sitten katekangas väliin ja kivituhkapohja. Välillä piti siivota pois omenia. Sitten päästiin palapelin tekoon.
Iso homma on vielä saada kaikki liuskekivet samaan tasoon. Saumaus kivituhkalla on varmaan jo hauskan puuhan puolella.
Pihamme on varjoisa ja monet istutukseni jäivät vähän myöhäisiksi. Meillä dahliat vasta aukaisevat nuppujaan ja kovasti kukintaa odottamani konnanlilja on ihan pienillä nupuilla. Auringonkukat myös alkavat vasta kehittyä. Saa nähdä ehtivätkö kukkia ennen kuin halla ne surmaa.
Mikä sato! Tässä mitä yksi peruna tuotti meillä. Yksi iso peruna kuvasta puuttuu. Laitoin sen kiehumaan aikaisemin. Se oli istuttamani perunan kokoinen joten tässä on nettotuotto. Maa kaipaa parannusta enkä raskinut vesijohtovedellä kastella helteiden aikaan. Olihan se juhlallista syödä omia perunoita, mutta rehellisesti sanoen eivät ne sen kummemilta maistuneet. Pitääpä etsiä jotain muuta lajiketta Timon sijaan ensi kesänä.
Omenasato oli runsas tänä vuonna. Viime vuonna saimme kaksi luumua, yksi kummallekin. Tänä vuonna sato on siihen verrattuna ylenpalttinen.
Kriikunasato on suurin mitä medän kolmen vuoden aikana on tullut. Ihanaa! Saamme herkullista ranskalaisen kirsikkapiirakkareseptin mukaan tehtyä piirakkaa.
Meillä ei taistella sammalta vastaan nurmikolla eikä muuallakaan. Päinvastoin, sammalella on ihanan pehmeää loikoilla omenapuun alla. Jos sammalesta haluaisi eroon meidän vanhassa puutarhassamme pitäisi varmaan kutsua kaivinkone paikalle ja vaihtaa kaikki mullat ja ostaa siksi myös uudet kasvit suurella rahalla. Sammalta on nurmikon lisäksi kukkapenkeissä, kivillä, puiden juurilla, ja jäkälää oksilla. Monenlaisia sammalia. Harkitsen jopa uuden liuskekivialueen saumojen sammaloittamista piimätekniikalla, mutta ehkä se hoituu itsestään. Mökki ja piha ovat yli 100 vuotta vanhoja, tottakai siellä on sammalta niinkuin vanhassa metsässäkin.
Pensaita olen istuttanut parin viime vuoden aikana: 2 purppuraheisiangervoa, sorvarinpensas, laikkukirjokanukka, keltakirjokanukka, hopeapensas, 2 koiranheittä, lumipalloheisi ja keijuangervo. Ennestään puutarhassamme oli jo monta hienoa pensasta ja pikkupuuta.
Pistokkaista olen saanut kasvatettua kirjokanukat ja koiranheidet
Hopeapensas ja purppuraheisiangervo rakenteilla olevan liuskekivialueen reunalla..
Mahtava kriikunasato. Meilläkin tulee nyt paremmin kuin vuosiin ja alkokin jo kiinnostaa sinun ranskalainen kirsikkapiiraan ohje 
Sammal onkin mitä parasta “nurmea”. Kaunis aina jo heti kun lumet häipyy.
Raukat eivät ole vielä päässeet kunnon multiin ja kuitenkin ovat jo kukkineet. Vaatimaton pulskaneilikka on minusta ihastuttava.
Kultatesman siemenistä oli kahdessa kuukaudessa itänyt kolme kun kyllästyin ja käytin mullan sininadan siemenille. Pikkuhiljaa purkkeihin alkoi ilmestyä uusia kultatesmoja sininadan lomaan. Niitä kertyi ajan mittaan parikymmentä.
Nyt syyskuussa samaan multaan tuonne sininadan taakse on ilmestynyt joku uusi. Mikähän se on?
Tässä on vielä parvekkeen pöydällä paikkaansa löytämättömiä siemenistä kasvattamiani ilonaiheitani: yksi valkoalpi, yksi luppio, kolme kylmänkukkaa ja muutama vaaleanpunainen palavaarakkaus.
Näille täytyy nopeasti kunnostaa maa.
Pieni-suuri ilonaihe. Yleensä on pitänyt poistaa rikkaruohoja ja sammalta vanhojen perennojen lomasta. Tässä pikkualueessa sain poistaa tyräkit ja vuohenputket kokonaan, muokata ja parantaa maan ja istuttaa uudet taimet. Tähän on lisätty vielä reunoihin Tuomipihlajalta saadut lyydianmaksaruoho ja patjarikko. Takaa lukien tässä on harjaneilikkaa, maurinmalva ja ruusumalva (kahvakuulalta), hanhikkeja siemenkirjeistä ja oikeassa reunassa atocion asterias jonka sain Joyseedsilta bonuksena. Liputanko on kyllä suorassa. Kuvaajasta en tiedä varmasti.
Koko viikonloppu meni liuskekivien tasauksessa ja saumauksessa. Ne kun ovat keskenään eri paksuisia ja yksittäinen kivi voi olla eri paksuinen toisesta reunasta kuin toisesta.
Vihdoin päästiin saumaukseen.
Vesisuihkulla tiivistettiin saumausta.
Saumaus valmis. Nyt se saa painua talven yli ja keväällä tarkistetaan.
Taakse, reunalle vielä mullat ja taimet ja vasemmanpuoleinen kivi paikalleen. Keväällä lekataan katekankaat.
Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua ilahduttivat viimeiset kukinnat. Varjoisassa pihassamme dahliat vasta aloittelevat.
Köyhässä maassa kiviaidan viressä eivät kultapiiskut riehaannu leviämään.
Mustikkapensaissa on ruska jo alkanut.
Kaunis liuskekivialue tuli! ja onpa komeat mustikat.
Muutama tunnelmakuva viime kesältä. Kriikunan hiirenkorvat liiterin seinää vasten.
Vanhat kriikunat kukassa.
Koristeomenapuun puhkeavat lehdet ovat kauniin värisiä.