Kiitos kommenteista! Tuomipihlaja, olen alkanut innostua pensaista ja olen istuttanut niitä lisää. Niiden kanssa on vähän työtä. Loppukesällä kukkivan vaaleanpunaisen hanhikin haluaisin vielä.
Suokukka, kuvan ottamisen jälkeen kurjenmiekan ruskea osa muttui vähän keltaisemmaksi eikä minun silmissäni ole enää ruma. Kiitos tiedosta.
Tönövahti, tavoitteenani on rehevä ja runsas puutarha niinkuin sinulla.
Tykkään kanssa kovasti pensaista. Meillä vaan alussa oli hankalaa saada maata parannettua riittävästi, jotta menestyisivät, mutta vähitellen olen alkanut onnistumaan pensaidenkin kanssa paremmin. Niissä on monta hyvää puolta. Useimmat tosiaan vähemmän työläitä kuin perennat. Linnut tykkäävät kovasti pensaikoista. Lintujen määrä meidän pihassa on selvästi koko ajan lisääntynyt pensaiden lisääntymisen myötä. Pensaillahan saa aikaiseksi myös näyttävyyttä ja kerroksellisuutta.
Kohta meillä kukkii tähtijasmikkeet. Ne kuuluvat lemppareihini. Kauniita, isoja ja niin hyvän tuoksuisia. Jos sulla ei vielä niitä ole, niin haki niitäkin 
Ruskoliljat loistavat vihreää taustaa vasten. Uskollisia, komeita kukkijoita.
Ihan kuin samettinauhoja unikon siemenkodan päällä.
Harmittaa, kun kamerani ei toista jalopähkämön vahvaa lilaa. Jonkun kuvissa näin onnistuneen otoksen jalopähkämöstä. Mulla on vain pikkuisen parempitasoinen pokkari.
Jouduimme olemaan viikon pois mökiltä. Sinä aikana moni kasvi ehti kukkia ja repsahtaa. Ennen lähtöä ihailin yhtä varjoliljan hujoppia. Se on hieno nupuillaankin. Seuraavalla kerralla kukat olivat auki ja ehtineet jo haalistuakin.
Sinikuunliljat kukkivat ensimmäistä kertaa. Ne ovat meitä edeltäneiden istuttamia. Kukat ovat minusta hurjan kauniita.
Viime kesänä (toinen kesämme) pääsin jo kunnostamaan kukkapenkkejä. Tässä ison kukkamaan reunassa kasvoi tuota hopeahärkkiä (kovasti oli rikkaruohottunut), kolme x kaksi metriä jalopähkämöä ja päässä vuohenputkea ja juolavehnää pari metriä. Lapio ei meinannut mennä läpi rikkaruonjuurien muodostaman 10 sentin huopakerroksen läpi.
Tumman akankaalin alkuja sain kaupunkipihastamme, lampaankorvat viereisen puiston hiekkakäytäviltä ja keijunkukista toisen olen ostanut ja toisen saanut (yksi kuoli viime talvena). Akakaalien ja keijunkukkien välissä on vaaleanpunaista sammalleimua. Ne kituuttavat eivätkä oikein tahdo lisääntyä.
Tästä, täällä Pentissä tunnistetusta,
kaukasianmaksaruohosta olen iloinen. Sain viime kesänä kaksi 3 sentin pätkää. Vedessä niihin kehittyi juuret ja nyt ne ovat jo parin kämmenen kokoiset. Viime vuonna ne olivat vielä tricolor, nyt bicolor, mutta ehkä niihin tulee vielä vaaleanpunainen sävykin reunoihin kesän kuluessa.
Yksi lempiluonnonkasveistani, pukinparta, on näin kaunis siementen kehityttyä.
Harjaneilikat yllättävät. Ne ovat joka kesä erilaiset. Tänä kesänä meillä on tällaisia.
Pupun-, puudelin vai lampaanpää?
Sain viime kesänä sisareltani jättitulikukan taimen. Nyt se kukkii. Onpas komea! Simeniä tulee varmaan runsaasti.
Viime vuonna sain naapurin vanhalta rouvalta valmun siemeniä. Heittelin niitä sinne tänne. Nyt kun kukkivat, tajusin että ovat pioniunikkoa.
Samalla tajusin, että paikoitellen maa on tosi köyhää. Tämä on halkaisijaltaan ainakin kymmenen senttiä, mutta joissakin paikoissa kukka on vain parin sentin kokoinen.
Vielä on paljon istuttamatta. Pääsevät maahan vasta kun olen saanut sitä lisää kunnostettua. Nämä taitavat olla kärsimättömiä. Olisivat jo lähdössä. Kuvan otin pionien terälehdistä kukkivan nurmikon takia.
Tässä nurkkauksessa on yksi tulevaisuuden projekteista. Alue on ihan sisäänkäynnin edessä ja on ihanan aurinkoinen aamukahvin aikaan ja varjoinen kuumana iltapäivänä. Lisänä entsiin ostin viime kesänä seittimehikasvin. Yhtä pientä lukuunottamatta se kuoli viime talvena, mutta kuolleesta kasvustosta kasvoi vasemmanpuoleinen kukka. Takana olevan metsän muodostavat syysmaksaruohot. Niistä tykkään paljon. Ovat vaatimattomia ja komeasti syksyllä kukkivia.
Kylläpäs olet saanut todella hyvän paikan, oikean paratiisin.
Lisäksi olet saanut todella hyviä kuvia. Olisi ihanaa ottaa macrot kaikista. 
Tykkään noista harjaneilikoista.
Uusi yritys, edellinen lisäys katosi jonnekin.
Yksi punaisista viinimarjoistamme on tosi iso. Minä olen 175 pitkä.
Valkoisia viinimarjojakin tulee runsaasti.
Pistokkaasta kasvattani piippuköynnös on päässyt kotimaisemiin vaikkei vielä multiin koska pergolaa ei ole vielä tehty. Takana tämän kesän projekti. Savimaata on kuorittu sepelin ja kiveyksen alta. Täällä omenapuun alla on ruokapaikkamme.
Siskolta kaksi vuotta sitten saamani turkestanin maksaruohon alku on nyt kaunis.
Tästäkin pronssinkarvaisesta maksaruohosta tykkään. Sain naapurilta tänä kesänä. Kukinta on lopuillaan.
Hih, viime kesänä istuttamani Lyonin Ville ja tänä kesänä ostamani Piilu kukkivat. Kovin on pienet kukat ja harvassa, mutta ilahduttavat minua silti. Ehkä sitten ensi kesänä on kukkaloistoa.
Ja saan upeat kukat ja rehevän kasvun niinkuin monilla muilla täällä pentissä. Pienehköt Lyonin Villen kukat ovat nyt korkealla vanhassa omenapuussa. Nuppuja on sentään paljon.
Tänä kesänä istuttamani Piilun kukat ovat kyllä hurmaavat, mutta ihan pikkuiset. Pieni Piilu, pienet kukat.
Heinäkuussa kukkvat jo vanhat syysleimut.
Viime vuonna tämäkin syyspäivänhattu kukki vasta syys- lokakuussa.
Takana uusia istukusia. Mitenköhän niiden käy nyt kuumana ja kuivana heinäkuuna. Olen kyllä kastellut mutta tarpeeksiko?
Onpas Pääskysellä ihana kesäpesä!
Parin sivun takaisista rhodojen kukkien nyppimisestä - puutarhalla opastettiin aikanaan niin tekemään nimenomaan nuorille ja vielä pienille rhodoille, joiden toivotaan suuntaavan kaiken voimansa kasvuun ja seuraavan vuoden aihioiden kehittämiseen siementen valmistamisen sijaan. Että eipä sillä tuollaisen upean kolmemetrisen kanssa ole ainakaan tästä vinkkelistä mitään väliä!
Minäkin niin tykkään pensaista, justiinsa saattelin multiin yhden ihanaisen Mustilanhortensian 
Jättitulikukka aloitti kukintansa heinäkuun puolessavälissä ja kukkii edelleen komeasti kovasta helteestä huolimatta..
Pistokkaasta viime vuoden keväänä kasvattamani valkokirjokanukka kuoli. Onneksi löysin syksyn alesta komean edullisesti.
Tämän vuoden keväällä yritin uudestaan keltakirjokanukan pistokkaalla. Toistaiseksi se voi hyvin ja kasvaa kovasti. Kumpikaan ei vielä ole päässyt maahan koska en ole ehtinyt/jaksanut kunnostaa niiden paikkoja.
Paljon siemenistä ja pistokkaista kasvattamistani ovat kuolleet. Yksi onnistumisistani on muutama punahattu. Niistäkin osa kuoli talvella, mutta selviytyjäkin on. Kohta se kukkii.