Piippuköynnöksen taimi on hurmaava. Valitettavasti en saanut sitä kuvattua paremmin. Kamerani ei ole hieno enkä ole edes kunnolla tutustunut sen ominaisuuksiin. Voi kumpa se nyt alkaisi kunnolla kasvaa, mutta hienoa kun pistokas on vielä noin elinvoimainen
Piippuköynnös röyhähti kasvuun. Kaksi kesää jurnutti, mutta nyt vauhti on kova. Mitäs nyt tehdään kun pergola, johon se tulee, on vielä rakentamatta.
Incarvilleat ovat jo nupullaan. Ehtivät varmaan kukkia ja kadota ennenkuin saan ne mökille maahahan.
Viime talvena tein lisää linnunpönttöjä. Sain vanhaa harmaantunutta lautaa. Nyt pönttöjä on kuusi meidän 1100 neliön tontillamme. Sinitiainen, kirjosieppo ja talitintti ainakin pesivät. Toivon mukaan niillä on kova ötökkänälkä.
Talvituhoja on meillä jonkin verran. Pikkutalvio on surkea, mutta kai nuo peittyvät uusilla lehdillä.
Meilläkin on pikarililjoja ja minäkin tykkään niistä kovasti.
Ja helmililjoista pidän myös kovasti. Lisääntyvätkin niin hyvin. Tässä meidän juolavehnäpenkkimme. Aion lisätä noita kevätesikoita tuonne.
Viime syksynä istutin keltareunapikarililjoja. Ovat aika jännittäviä.
En ole aikaisemmin huomannut tällaista esikkoa.
Tämän esikon sain jakopalana viime syksynä naapurilta.
Nämäkin ovat ihan nättejä.
Nämä narsissit ovat meitä edeltäneiden istuttamia.
Tällaisia mehiruusukkeita sain viime viikonloppuna naapurilta. Mittasuhteitaa ei oikein tajua kuvasta. Oikeanpuoleinen on kahden nyrkin kokoinen.
Ketunleipä kukkii kauniisti.
Norjanangervo kukkii upeammin kuin meidän kahtena edellisenä keväänä.
Omenapuu aloittelee kukintaansa.
Incarvilleat kukkivat kaupungissa, parvekkeella, ihanasti ja piippuköynnös kasvaa nyt hurjaa vauhtia. Huomenna pääsevät mökille multiin.
Talvi teki meillä tuhojaan mm. punahattujen taimisssa. Yhteen paikkaan istutin viime kesänä 5 taimea ja niistä on vain kaksi selvinnyt. Toiseen paikkaan istutin 7 tainta ja niistä on selvinnyt 3. Vaikka ensin olin pettynyt, ajattelin sitten säästäneeni kuitenkin rahaa kylvämällä itse. Onhan se kuitenkin kunniakastakin onnistua edes jossain määrin omissä kylvöksissä. Onnistumisiakin on ollut. Keltakirjokanukan ja valkokirjokanukan pistokkaat ovat selvinneet talvesta. Puhumattakaan kolmatta vuotta vaalimastani piippuköynnöksen pistokkaasta.
Sateisena päivänä muistelen kevään kauniita päiviä. Mahonia kukki runsaasti toukokuussa.
Uusi kissanaapuri.
Hämyisästä kompostinurkasta.
Suviruusu kukki tänä vuonna runsaasti. Enemmän kuin meidän kahtena edelllisenä vuotena kesäpaikallamme.
Eräs tuttavan tuttava sanoi ettei tykkää ruusista kun ne ovat niin sottaisia. Minusta karisseet ruusunlehdet ovat kauniita puskan juurella.
Alkukesä on täynnä lupausta kukkarunsaudesta.
Tämä punkkari on jo antanut lähes kaikkensa.
Pieni heisi, pienet lumipallot. Viime syksynä istuttamani.
Vuorikaunokin kauneuden jo näen kun hurjan määrän sitä sain hiellä ja tuskalla poistettua.
Variksen poikanen Pihallamme.
Siirtyi pois rauhallisempaan paikkaan.
Hopehärkki kuohuu kohopenkin reunaa alas.
Meilläkin kultasade kukki tänä vuonna erityisen runsaasti.
Puutarhalehdessä kehotettiin nyppimään kuihtuneet kukat. Se ei meillä onnistu. Kukkia on kahden- kolmen metrin korkeudella ja rinteessä.
Onko tämä nyt kaunis! Ostin viime kesänä kirpparilta kurjenmiekan juurakon. Tänä kesänä se kukki ekan kerran. Voi mikä pettymys.
Tämä sen sijaa ilahdutti. Ekana kesänä oli vain yksi iso pörheä taimi punapäivänkakkaraa. Toisena kesänä se oli levinnyt laajemmalti ja olisko mutaatio tapahtunut. Nyt meillä on nyös vaalleampaa punapivänkakkaraa.
Ihanaa alkukesän kauniita päiviä ja kukkarunsautta.
Tämän niittynurkan värit miellyttävät minua.
Kumpi voittaa? Hopehärkki vai akankaali.
Alkukesän projektina oli tupamme kattoremontti. Nuoret miehet tekivät töitä ketterästi. Itse en olisi uskaltanut edes kiivetä katolle. Saatikka sitten tehdä siellä töitä. Eivätkä voimat olisi riittäneet.
Sateisina päivinä pakenimme kaupunkiin. Lämmin suihku, pesukone ja moni muu asia oli ihanaa.
Todella upeita pensaita!
Tuo sun kurjenmiekka näyttää ihan siltä perinteiseltä vanhanajan taatankurjenmiekalta.
Itsekin ajattelin alkuun, että onpa ruman värinen, mutta kun se lopulta minulta johonkin hävisi, niin olin harmissani, kun se ihana kurjenmiekka ei enää olekaan missään.
Nyt onneksi sain taimivaihdosta uuden juurakon.
Olen jo odottanutkin näkeväni tuon sinun iki-ihanan kultasateen. Olen miettinyt mahtoiko kukkia tänä vuonna ollenkaan mutta upea on.
Upea on alppiruusukin eikä siitä tarte minun mielestä kuihtuneita kukkia nyppiä. En ainakaan itse nypi eikä mielestäni ole vaikuttanut mitenkään yhdenkään alppiruusun eloon. Jos niissä silmä sairastaa niin voihan ne nyppiäkin omaksi ilokseen ken tahtoo.
Lisää kuvia odottaen.
Tuota punapäivänkakkaraa on näköjään monta eri sävyä. Ensimmäisestä kylvöstäni tuli noita tummemman punaisia kukkia, joita sinun kuvassasi oli, ja toisesta kylvöstä vaaleanpunaisia, jotka ovat vaaleampia kuin sinun vaaleammat. Ja molemmista kylvöistä vain sitä yhtä väriä. Arvoituksellista!