Tuo vois olla kyllä jalokallioinen.
Joo, kiitos Myskimalva. Toivottavasti ilmestyvät taas ensi kesänä.
Repiessäni pois yhtä monista valtavista vuorikaunokkikasvustoista, lensi maasta mehiläinen joka pisti käteeni. Kyypakkauksen vedin naamaani ja illalla piti ottaa särkylääke, mutta sitten se meni ohi. Seuraavana päivänä pukeuduin peittävästi ja aloin taas repiä vuorikaunokkeja. Kun sain poistettua kukkavarret sieltä paljastui tällainen:
Kannoin kepin pesineen metsään.
Mooseksenpalavapensas oli mulle uusi tuttavuus. Se on vähän vaivainen. Olen ihaillut muiden gallerioissa tosi komeita. 
Sen juuressa näin kolon ja olin juuri miettimässä, että onko se myyränkolo, kun sieltä lensi ulos mehiläinen. En säälinyt maamehiläisiä vaikka ovatkin hyödyllisiä. En olisi päässyt mooseksen ympärystää kitkemään. Tuhosin pesän.
Sen sijaan tätä noin kymmensenttistä ukkoetanaa vain ihalimme sen taivaltaessa pihamme poikki hitaasti, mutta varmasti.
Viime syksynä mieheni kasasi kivistä toteemin "metsäpuutarhaan" saunan nurkalle. Se on väliaikainen kasaus. Haaveilemme rakentavamme tuohon pergolan. Villiviiniä ja piippuköynnöstä on ollut kasvamassa jo toista kesää.
Sain idean jonkun galleriasta. Jos et saa jotain hävitettyä, hyödynnä se. Meillä on outo keraaminen putki tontilla. Emme saa sitä pois kun ei ole autoa. Aloin täyttää sitä rikkisten juurakoilla, vaahteranlehdillä, omenoilla ja lopuksi päälle kompostia. Tässä mallaan siihen viiruhelpiä. Sitä siirrettin vähän ja ehkä lisään siihen vaikkapa kirjavalehtistä maahumalaa reunan yli roikkumaan.
Musta kissa lähiympäristöstä makoili aina iltaisin auringossa lämmenneen siirtolohkareen päällä. Tuolla alkupäässä oli siitä kuva "kultasade ja menninkäinen". Tämä kuva on syksyillalta ja on jo pimeää. Vain kiiluvat silmät erotti.
aika ihanat nuo kissansilmät, ois ollu hauska juttu tuonnekin Puutarhuri arvuuttelee , palstalle.
Ruskoliljoja, keisarinkruunuja kuten äitini niitä kutsui, ja tiikerinliljoja kaipasin pihaamme lapsuuden muistoina. Ruskoliljoja ilmaantuikin ilokseni iso puska. Toisena kesänä istutin tiikerinliljan sipuleita. Ja taas ihmeeltä tuntui kun ne alkoivat kukkia.
Viime kesänä alkoi houkutella kokeilla kärhöjä. Kun plantsussa oli alta kympin taimia, päätin kokeilla.
Ville de Lyon säilyi kesän hengissa vanhan omenappuun juurella muttei kasvanut. 
The President sen sijaan venähti kesän mittaan parimetriseksi. Saa nähdä selviävätkö tästä epätavallisesta talvesta. Istutin kyllä ne syvään ja juurelle matalia perennoja ja katoin välit oksasilpulla. Toisen juurelle istutin niittyhumalaa ja toisen bellistä.
Olisi kyllä ihanaa jos selviäisivät talvesta. Olen näistä ensimmäisistä kärhöistäni niin innoissani.
Ai jaa, Raya, en vieläkään ole ehtinyt oikein syvällisesti KOKO pentin sisältöön tutustua.
"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa…"
Ruokapöydällämme, omenapuun alla, oli kerran chenillelanganpätkä, joka liikkui. Se oli niin ihastuttava ettei sitä voinut tappaa. Ties vaikka olis joku tuholainen!
Kuvaa oli vaikea tarkentaa. Anteeksi epätarkka kuva.
Tätäkin pientä sulotarta ihailimme. Mikä lie?
Vielä yksi syyskuva. Alesta ostimme lumipalloheiden taimen "metsäpuutarhaamme. Mikä ihana syysväri?
Hommia taitaa olla tiedossa kirvojen torjunnassa.
Perhonen taitaa näyttää tuomenkehrääjäkoilta. Syö tuomet lehdettömiksi ja käärii ne seittiin, muttei kai kuitenkaan niitä enempää haittaa. Hieno silkinhohtoinen perhonen.
Noin kaunis ja niin rumaa jälkeä saa aikaan. Jätämme kuitenkin luonnon saattavan itsensä tasapainoon. Eihän se meitä uhkaa. Kiitos Ellium tiedosta.
Kehäkukista ja tillin kukinnoista saa kauniin kukkakimpun. Mulla pitää nyt aina olla kehäkukkia jossain. Tulevat sitäpaitsi halvoiksi kun niistä saa siemet seuraavalle vuodelle ja itävät niin hyvin. Ne myös muistuttavat nostalgisesti vanhoista ajoista. 
Se siitä mun ajatuksesta etten tykkää keltaisista kukista. Näitä poikkeuksia tähän alkaa olla jo pitkä lista.
Tässä ihmettelemme ensimmäisenä keväänä. Ihmettelyä riitti koko ensimmäisen kesän.
Järveä tai merenrantaa meillä ei ole, mutta viljapelto lainehtii tuolla taustalla myöhemmin kesällä. Meillä on uimisen suhteen asiat toisinpäin kuin yleensä. Uimme kaupungissa. Meillä on uimaranta parin minuutin kävelyn päässä. 
Lopuksi vielä juttu meidän kaupunkilaisten ekasta keväästä maalla. Syksyllä kun olimme ostaneet mökin, löysin pussin ruohon siemeniä. Nostin sen vintille. Keväällä kun menimme mökille ekan kerran oli joka paikka akanoiden peittämä. Olimme järjestäneet hiirille ja myyrille ihanan talven. Vintillä oli vanha huopa missä saivat viettää talven lämpimässä ja pussi ruohonsiemeniä ruoaksi vierelllä! Nauramme sille varmaan vielä monta vuotta.
Monet sanovat etteivät tykkää keltaisista kukista mutta kyllä se vaan esim. keväällä kun narsissit kukkivat laajana kukkamerenä on vain tosi sykähdyttävä näky. Samoin kehäkukat myöhemmin ovat kauniita isoina ryhminä. Jos vielä sekaan laittaa jotain sinistä, vaikka piiankieltä,kyllä sitä kelpaa katsella. Ovat kylläkin halpoja ja helppoja kukkasia muuta ei se niiden kauneutta muuta.Myös nauhukset isoina alueina ovat syksymmällä uljaita. Tällä alueella oppii arvostamaan sitäkin tavallista kauneutta.
Pääskysellä on kyllä sekin hieno keltainen (kultainen)kultasade josta minä vain haaveilen.
Tönövahti, kiitos, laitankin jotain sinistä joukkoon. Jos en löydä piiankielen siemeniä niin ruiskukkia aina saa. Oikeasti aloin muuttaa mieltäni jo viime kesänä. Istutin kiviaidan vireen tummalehtistä kallionauhusta ja yhteen nurkkaan pari auringontähteä. Ostin myös pari keltaista pävänliljaa. Kiitos myös peukuttajille.
Pääsiäisviikonloppu oli kaunis ja lämmin. Ilokseni tumma jouluruusu oli selvinnyt talvesta vaikkakin vähän ränsistyneenä, mutta yksi kukkakin siinä oli.
Näistä sahrameista en viime vuonna pitänyt. Tuntuivat minusta niin pliisuilta. Nyt näyttivät minun silmissäni suloisilta.
Näitä sen sijaan ei pliisun värisiksi voi kutsua.
Valkoisia aion hankkia lisää.
Edessä olevat tupsut ovat ukkolaukkaa. Takana naapurilta saamiani superjättilaukkoja. Naapuri kutsui sitä kiinalaiseksi valkosipuliksi, "Kynnet" ovat lapsen nyrkin kokoisia. Niistä tulee pari metriä korkeita. Yhdestä tuli viime kesänä nelja kynttä ja yhdestä kolme. Taitavat olla elefanttilaukkaa.
Tässä kukintoja viime kesältä.
Pääsiäisenä meillä oli scilloista sinisiä mattoja. Ei niin upeita kuin Helsingin Vanhankaupungin mäellä, jossa on Hesan perutamiskivi. Meidän nurmikkomme on paikoitellen kovasti sammalloitunut. Niin saa ollakin. Se sopii hyvin mökkimme 1800-luvun lopun miljööseen ja siinä on ihana makoilla. Ihania sinisiä meriä meilläkin on nurmikolla.
Scilloiisa on valkoinenin muunnos.
Kevään kylvöistä ei mulla kaikki ole onnistuneet, toistaiseksi. Ikävä kyllä eivät esim. keijunmekko ja valkoalpi ole itäneet. Moni ihana on kuitenkin taimettunut, esim. ranskantulikukka ja moni kurjenpolvi.
Olen hyvin iloinen kahden pistokkaan selviytymiseta viime talvesta parvekkeellamme kaupungissa. Piippuköynnös on selvinnyt jo kahdesta talvesta. Ehkä se tänä kesänä alkaa kasvaakin.
Keltakirjokanukka on viime kevään pistokas (takana).
Myös nämä sisareltani saamani juuriversot ovat selvinneet talvesta ruukuissa parvekkeellamme kaupungissa. Purppuraheisiangervo (edessä vas.) ei tosin ole ollenkaan purppurainen. Hopeapensaassa on ihan pikkuiset uudet lehdet latvassa (takana). Tuija on on oikei hyvinvoiva.
Liiteristä ostetut hostat. Kahdessa 2 x hosta mix paketissa oli vain 3 hostaa, mutta ne näyttivät hyvinvoivilta.
Tässä kasvejani päivällä ulkoilemassa parvekkeellamme. Keltakirjokanukka (takana vasemmalla), piippuköynnös (edessä vasemmalla), liiteristä 3 hostaa, 2 kurjenpolvea ja yksi kolmesta incarvilleasta (edessä).
Kumma juttu! Tykkään erityisesti sinisistä, vaaleanpunaisista ja valkoisista kukista, mutta aina kun menen taimikauppaan, on tullessani mukana ihan muita väreja. Tässä parvekelaatikomme orvokit.