Toisessa otsikossa tuli julki että muidenkin suhtautuminen pihakoristeisiin on ristiriitainen. Minä olen aina ylenkatsonut puutarhatonttuja mutta itsekasvatuksen ja kehityksen vuoksi hommasin pari vuotta sitten tontun, tai menninkäisen pihaani.
Mielelläni hommaisin tuota sarjaa lisääkin, mutta en enää löydä. Tässä kuva menninkäisestäni, josta tykkään vieläkin:
Alkuperäinen kirjoittaja: Temskukka
Eikä tuo paha olekkaan. Sopivan värinen alustalleen ja kivasti pensaan juurella istuu maisemaan. Mutta jos sille olisi maalattu punainen hiippalakki, sininen takki ja ties mitä niin silloin minä sanoisin yähh..
Tässä vielä se meitin orava, mun mielestä tämä istui mukavasti tuohon..
varsinkin jos nuo ympäröivät puskat vähän kasvaisivat, olisi mukavasti siellä joukossa.
Lupasin laittaa kuvia meidän pihapatsaista ja hörhelöistä tänne, joten tässä tulee.
Tämä ensimmäinen soittajaeläin on heti vieraita ja ohikulkijoita tervehtimässä kuusiaidan päässä, josta tullaan meidän pihaan sisään. (Siis tuossa eläimen käpälien välissä on kielet, joita se soittelee... pitää kuunnella mielikuvituksen herkin korvin jotta musiikin kuulee) Olen itse tehnyt joskus opiskeluaikoina. Häntä on rassukalta mennyt jo poikki.
Tässä on toinen vieraita tervehtivä olento, sammakko raparperinlehden päällä. Vähän pehmennystä tuohon ulkorakennuksen nurkalle... Lapset jättivät ostoskorini viime syksynä pihalle sateeseen muutamaksi päiväksi, se homehtui, ja siksipä raskin sen käyttää nyt kesäkukille.
Kivikkopenkissä jöötä pitämässä iloinen velikulta, meidän pihahaltija. Tämän olen itse tehnyt rakusavesta.
Veikeä sammakko katsoo kieli poskessa herkullisen näköistä isoa koppista... josko tuon nappaisi? Eikä huomaa toista selän takana mönkivää öttiäistä. Tämä on jonkun keraamikon tekemä.
Kivikkopenkistä löytyy vielä tällainen lokoisasti päivää paistatteleva sammakko.
Kukkapenkin kulmalla möllöttää iso keramiikkapallo. Lapset käyvät hellepäivinä sen päällä kokeilemassa, uskaltavatko istua... se on polttavan kuuma!
Pieni linnunpoikanen on kiivennyt ison kiven päälle.
Rannassa päivystää majakka.
Ja rantakivellä lepäilee kuikka.
Nyt kun kaikki kuvasin, niin ihan ihmettelin miten monta noita onkaan kertynyt...
Ihania ovat veistoksenne, Poppius ja Hoyabella. Enpä osaa sanoa, mistä niistä pidän eniten. Mukava olisi tehdä joskus itsekin joku juttu, mutta ehkä siihen löytyy vielä mahdollisuus.
Tämä myöskin on välillä pihalla patsaana... paikka vain vaihtuu aika usein. Meidän katti, Mallu. (anteeksi nyt kun tämä on vähän aiheen vierestä, mutta en malttanut olla laittamatta tätä kuvaa tänne)
Minä olen päätoimisesti karsastanut pihoilla kököttäviä tonttuja ja pikkuelukoita ynnä muita.., mutta Poppiuksen kuvia katsoessa tulee kyllä mieleen olla eri mieltä! 
Veikeä on koppista silmäilevä sammakkosi, soittajaeläin vallan hurmaava. Ja sen haltijan hallussa pysyy takuulla järjestys, lutuinen sorsanpoikanenkin pitänee maininnalla huomioida. Ehkä mä sittenkin jotain tuommoisia voisin huolia pihalleni...
Poppiuksen pihahaltija
poppelin paukuttelija,
Mesu menninkäinen
pilkesilmäinen.
Kuusen alta vilisti ja
tuulikelloja kilisti
ja villisti hihitti
*tuommoisista menninkäisistä juuri haaveilen*
On muuten aika tavalla meidän Sulon näköinen tuo elävä kissapatsas.
Voisi hyvin sekoittaa toisiinsa, jos naapureissa asustaisivat.
Meillä on tällainen vähän elottomampikin kissa.
Rappuvahteina on tälläisia menninkäisiä.
Tässä minun keijuseni:
Puolivälissä portaita on huilunsoittaja - on vähän krouvimpaa tekoa, kuin edellinen keijukainen.