Hevonpeestä on ollut täällä niin paljon puhetta, jotta nyt paljastan omat hevonpaksapenkkini. Tässä talon eteläpäädyssä oleva penkki, lähinnä paahdetta kestäville ja punaisen eri sävyille ynnä valkoisille rehuille varattu paikka. Kuva on yhdistetty kahdesta eri otoksesta, eli voi näyttää osin kummalliselta. Oikean puoleinen pää on viime vuoden aikaansaannoksia ja siinä on messumaton päälle tuettu taimet ensin soralla paikoilleen ja välit on sitten täytetty silkalla sonnalla: tähkäkeijunkukkaa, jotain iiriksiä, salkoruusuja, rusopäivänliljaa, valkoinen horsma,
koristemansikka Pink Panda, pari samettisumakkia tjsp. Turpeella, purulla ja osin myös oljella kuiviteltua paksaa on varmaa 20 cm kerros. Tämän kevään p-skankärräyksen tulosta on vasen pää ja siihen on istutettu jo ainakin palavarakkaus ja joku punalehtinen keijunkukka. Jos taimet syystä tai toisesta loppuu kesken, kylvän siihen punaista auringonkukkaa. Taustalla olevat lavat ovat palvelleet jo monia vuosia ja ovat uusimistarpeessa tänä vuonna.
Sininen penkki on grillikatoksen vieressä, osin suurien puitten alla, ja se kiemurtelee kivisimpien paikkojen perässä niin, ettei tarvitse enää käydä ruohonleikkurilla niitä kiviä kiertelemässä. Paksan seasta ovat nousseet jo ainakin pystykiurunkannus ja joku kellokukka sekä rohtoraunioyrtti ja narsisseja. Valkoinen pylpyrä on pesukoneen luukku lintujen kylpylänä.
Mahla just soitti ja keskustelimme henkevästi hevonpeestä. Hänkin tunnusti käyttävänsä turvekuivitettuja hevoisen tulosteita kukkapenkeissä, ensin alkuun jopa puolimetrisenä kerroksen, joka sitten pikkuhiljaa painuu kasaan. Hyvin olivat talvehtineet paksakasassa mm. kaikki elokuussa Viron kierroksella hamstraamansa kasvit 
Mutta asiasta toiseen. Väinönputki näyttää tänään tältä ja valtavalla voimalla lähti kasvuun heti kun katolta tippuneet lumimassat olivat väistyneet.
Tästä minulla ei ole aavistustakaan, mitä lienen istuttanut. Taimi on 6-7-senttinen nyt.
Olisiko tuo punanahka pioni?
Kaiken järjen mukaan mukaan sen ei pitäisi olla pioni, mutta vannomatta paras... Mulla on Vincalta saatua kuolanpionia kahdessa paikassa ja ne paikat ovat tallessa, kuten pionitkin. Väri kyllä vahvasti siittaisi pioniin.
Liisukan kanssa äsken hiukan tekstailimme ja L. tunnusti omistavansa erinäisiä tähkäkeijunkukan taimia (-mitäs läksit... :)). Laitanpa tähän tuoreen kuvatuksen omistani, jotka olen saanut Tolkulta, joka siis on tämän rehun tänne Kaakkois-Pirkanmaan seutukuntaan lanseerannut. Mainio reunuskasvi perennapenkkiin, ja rehevän näköinen heti lumien sulettua!
Kokeilin muuten haulla tähkäkeijunkukkaa etsiskellä, muttei edes eilistä omaa viestiäni löytynyt...
Paulastiinan pihamaalta on siis kotoisin siemenet, joista nämä "muutamat" tähkäkeijunkukan taimet on tuloksena.
Paksa kypsyttää hyvin itävät siemenet 
Tämä kuva ei ole pihamaalta vaan keittiön likaisen ikkunan äärestä - on näköjään vähän roiskunut kukkia kastellessa... Vaan nyt siis kukkii syksyn alennusmyynneistä kotoisin oleva kärhö ''Mrs Cholmondeley'', joka oli talven kellarissa pienessä taimiston purkissansa ja jonka kiireellä vaihdoin isompaan ruukkuun ja uuteen multaan kun huomasin sen kellarin pimeydessä ja kylmyydessä aloittaneen kasvun.
Tulipa taas kierreltyä kameran kanssa pihamaalla töistä tultua. Joka päivä täytyy tehdä kierros heti kun kotiutuu. Tässä viime kesän orvokeista kylväytynyt urhea pikkuinen:
Uudet orvokit
Mukavan näköisiä lehtikasoja, ensin nukula
ja toisena salkoruusu (josta kiitos kai kuuluu Liisukalle, itse en ole kasvatellut)
ja kolmantena maksaruoho, jonka lehtitupas on kovasti kaunis, siihen asti kunnes varret ovat saaneet tarpeeksi pituutta kaatuillakseen pitkin ketoa
Keltähän lienevät kotoisin nämäkin pikkuauringot - kuka tunnustaa?
jos ei muita vapaaehtoisia ole,voin ihan hyvin tunnustaa :D
voi hertsin suloinen tuo pyörä 
Niin tuo pieni pyörä on ihana
Kaatopaikalta on tuokin kolmipyörä tarttunut matkaan, ja kukkakorikin on roskiksesta. On ne jo hintansa haukkuneet.
Arvuuttelua liljoista esiintyy silloin tällöin, joten kolme kuvaa tänne. Eka on varmasti valkoinen varjolilja, tuli vaan istutettua kahden ängelmän väliin kun ei nyt keväällä lijansiirtopäivänä näkynyt ängelmiä enkä niitä muistanutkaan.
Toisena joku viime vuonna istutettu lilja, joka voisi olla satues''lta saatu keltainen, kun on oikein tikun kanssa merkittykin.
Kolmantena joku outo - ei mitään havaintoa istutustapahtumasta...
Viime vuonna arvuuttelin tätä, ja nyt se on ilmestynyt uudelleen, puolen metrin päähän vanhasta paikasta. Alan veikata joksikin nätkelmäksi.
Edellisen kuvan nätkelmä(?) on tässä kuvassa keskellä, kun se viime vuonna oli tuon oikealla olevan kepin vieressä. Taitaa sillä olla levottomat jalat. Vasemmalla lie sormustinkukka, vai mitähän Liisukalta olenkaan viime vuonna saanut. Taustalla kuuruoho, ja voikukkia,
mutta kukkii täällä onneksi jo vähän muutakin.
Väriläiskiä nokkosten ja vuohenputkien seassa,
jotain sinistä (keppi keskellä on tuomen oksa, jonka laitoin myyränkarkottimeksi vieressä olevan kultasateen turvaksi, tuomessa on jo reilusti suuremmat lehdet kuin itse k-sateessa)
Türiltä ostettu begonia, jonka sorttia en tiedä, mutta iso se on kumminkin.
Hopeatäpläpeippi, joka kukki lähestulkoon läpi talven:
Ostin Türillä myös ''''dollarilillen'''', ja kotiuduttuani huomasin, että samanmoisia oli kolme puhjennut
kukkaan kotonakin, eli kuuruoho. Enpä osannut yhdistää :)
Iloisessa sekamelskassa kevätvuohenjuuri ja pikkusydän, jotka kätkevät keskelleen kuolanpionin sekä jonkun muun pionin.
Aivan ihana tuo kolmipyöräinen . Oletpa tehnyt hyviä löytöjä... Ja tuo maksaruohotupaskin todella nätti. Ja nuo kerrotut tulppaanit.
Täytyypä päivittää välillä tätäkin kuvagalleriaa...
Ensin ruusulissu, joka alkaa miellyttää minunkin silmääni imelyydestään huolimatta.
Mun hyasintit ulkona kukkivat aina tällä lailla kyykyssä, jos yleensä kukkivat. Syksyllä istutin näitä kolme, joista kaksi kukkii, ja tämä on se ''''komein''''.
Jouluruusun kukintakin jäi aika vaatimattomaksi, mutta kukkipa sentään! Saattaa olla kärsinyt kuivuudestakin kun ei ole tullut juurikaan kasteltua sitä.
''Jättiläislilja'' eli Cardiocrinum giganteum nostaa päätänsä mullasta näin. Minulle ihan uusi tuttavuus, mutta olen niin kaiken suuren perään, että täytyihän tällainenkin kokeeksi hankkia. Suurella tontilla ei oikein pienet piperrykset näy, varsinkaan kun ruohonleikkuriin ei ole ostettu edes bensaa tälle kesälle, mutta tämä ehkä näkyy, jos kasvussansa onnistuu.
Köynnöspinaatti on kiitollinen kasvatettava! Se menestyy näköjään huolettomallakin hoidolla. Seinäritilää täytyy vaan viritellä lisää, sillä tuosta nykyisestä loppuvat kohta tukiominaisuudet.
Köynnösukonhattu menossa vaahteraan.
