Peikonpähkinät on söpöjä kasveja. En tiedä kuvastaako niiden kierous sitten omistajaa? Terrasta ostin ‘Contortan’ vajaalla kahdella kympillä.
Myskis,onko se Peikonpähkinä sulla talven ulkona,? Jos sää sen ulos laitat, ni syyslanosta Heinä-Elokuunvaihteessa heti reilusti. Että reppana kerkee tuleentua talveksi.
Ne kuolee Suomessa useemmin siihen, etteivät tajua ruveta talvehtimaan.
Tottakai on ulkona 
No, ei vaiskaan. En viitsi jänöjen ruokavaliota enempää monipuolistaa, kun sopii vielä sisätiloissa talvettaa. Ja verkkojen kanssa saan vääntää ihan tarpeeks jo noillakin kasveilla mitä nyt on ulkona istutettuna.
…eihän peikonpähkinä ole varma talvehtija EDES suotuisimmalla kasvuvyöhykkeellä suomessa… Harmi!!
Justpa sentakia aattelin kysyä., 
Meillä se kestää hikisesti elossa. Mulla on ollu yksi 4-5v elossa. Ja toinen kauemmin, joka kasvaa pihanreunalla, matalayksilö, 3v,? sitten oli se kylmätalvi.
Niin mun isompi Pähkinä meinasi kuolla kylmyyteen. Teki lehdet toooodella myöhään, kuten Riippajalava, ym. aremmatkasvit. Ilmeisesti kylmäviima tappoi sinä talvena, mun Riippapajunkii
(Salix x sepulcralis ''Chrysocoma) 
Keväällä alko puskee lehtiä, mutta miltei heti rungossa näkyi tummialaikkuja lähes jokakohdassa, ja lehdenalut kellastuivat ja kuivuivat. Toi Peikonpähkinä lähtee tekee lehtii myöhää mutta se ei tajua lähte talvehtimaan ja kuolee monesti sen takia,. Eikö kaikki Peikonpähkinät ole lähtöisin yhdestä ja samastayksilöstä. Alkuperä jossakin Britteisaarella,? josta löytyi aikanaan yksi mutaatio.
Muutama vuosi sitten minulla ei peikonpähkinä enää keväällä herännytkään talviunestaan. Sitä ennen se joitakin kesiä "kaunisti" pihaani. Kesäisin luulin sen olevan kirvoja täynnä, kun sen lehdetkin olivat käppyrässä. Joitakin vuosia katselin paljasta kiharaista lehdetöntä vartta ja sitten napsaisin sen poikki ja pilkoin kompostiin. Eipä tuon tuhoutuminen paljoakaan kirpaissut. Uutta en ole hankkinut, ei ole sen arvoinen.
Tuo vihreälehtinen ‘Contorta’ lajike… on tosiaan lähtöisin briteistä noin vuodelta 1867…tuolla punertavalla ‘Red Majestic’ lajikkeella perimä on eri… se on tulos kontrolloidusta risteytyksestä nimettömistä emokasveista 1997! Omien tähänastisten kokemusten mukaan asiakkaiden ja oman puutarhan taimista vaikuttaisi hiukan kestävämmälle kuin tuo vihreälehtinen lajike!
Saas nähdä pitääkö harata taas bluedreamsin ajatusmaailmaa vastaan. ‘‘Red Majestic’’ ei näytä kovin hyvältä talven jälkeen vaikka sisätiloissa talvehtinut. Tai voiko sanoa "talvehtinut", jos kasvi esittää kuollutta? 
Tässä eloisampi kaveri eli se tämän kevään ostos ‘‘Contorta’’.
Tässäpä meidän mörkö:
Se on meillä nyt neljättä kesää, eli takana 3 selvittyä talvea. Ylimmät oksat huitelevat 180 cm korkeudella. Yllättävän nopeasti kasvanut minusta. Aikaisempina vuosina olen juurivesoja karsinut, mutta nyt se on jäänyt ja kasvi on levähtänyt tasapaksuksi.
Tosiaan tuo ei ymmärrä talven tuloa ollenkaan. Lehdet putoilee lopulta vihreinä lumen sekaan. Siitä huolimatta se on keväisin aina kasvuun ponnistanut. Pitää kokeilla tuota aikaistettua syyslannoitusta.
Se kasvaa terassimme edessä, eteläpuolella ja nautiskelee paahteesta aamupäivästä alkuiltapäivään.
Talvella sitä ei ole suojattu sen kummemmin, mutta sitten kun terassilta on jossain vaiheessa lumia heitelty, on sekin saanut osansa. Viime talvena ei tietysti enää latvan oksiin asti tullut kinoksia ja jonkun verran niissä onkin nyt oksattomia lehtiä. Minusta se on vaan kiva: sääli kun kauniit oksat peittyy noiden vihreiden rättien sekaan. Nyt saa sentään vihjeitä lehtipatjan seasta näkyvistä kierreoksista. Kauneimmillaan tuo onkin syksyllä valaistuna, ennen lumen alle hautautumistaan.
Keväällä en tiennyt olisinko pettynyt vai onnellinen kun se lähti kasvuun: kierteiset oksat olisivat olleet tyylikäs köynnöstuki. Nyt vasta tuli mieleen että voisihan tuohon lehtien päällekin ohjata vaikka kärhön kukkimaan. Se sitten ensi vuonna, kukkiva mörkö.
Tässä nykyisellä, meille uudella, pihalla on kasvanut III-vyöhykkeellä peikonpähkinä 10 vuotta. Kaunis puolitoistametrinen käkkyrä, josta viime talvena kuoli runko, puun runko oli jo miehen ranteen paksuinen ja latvusto nätti metrin levyinen käkkyrä. Nyt juurelta puskee hulluna vesoja, rungon katkaisin koristeeksi ruukkuun. Pitkään hän täällä sinnitteli, nyt jatkaa elämäänsä pensaana.
Syksyllä ALE myynnis oli monsteripähkinä, 130cm makso hurjat 10€ Maakellariin laitoin sen ekantalvee. Ensiivuonna maahan, kuolkoon
tai olkoon kuolematta. 
Halvalla lähti! Toivottavasti selviää 
Täällä on Plantsussa myytävänä peikkoa (vihreä- ja punalehtistä). Kovasti tekisi mieleni moista, mutta en tiedä uskallanko ostaa. 
Että miten mahtaisi selvitä täällä JKL:n korkeudella talvesta?
Heikot on peikonpähkinän mahdollisuudet Jyväskylän korkeudella, kun täällä I vyöhykkeellä suojaisellakin paikalla saattaa kärsiä tavallisina talvina!
Tuohon Monsteripähkinän menestykseen vaikuttaa se miten rupeaa talvehtimaan, elikkä tajuuko lopettaa kasvuunsa ajoissa ja ruveta tuleentumaan. Alkukesällä vain kasvulannosta ja Heinä-Elokuun vaihteessa jo Syyslannosta, että saa Peikon tajuamaan, että nyt rupeet miettimään talviuinumista.
Meillä peikko ottaa lumet niskaan joka vuosi täydessä lehdessä, mutta on silti selvinnyt nyt jo kolme tai neljä talvea. Jos lunta tulee, sitä heitetään terassilta pensaankin päälle jossain vaiheessa talvea. Viime talvena oksia paleltui muutama, mutta ihan hyvin se on menetyksensä paikannut.
muoks: edellisellä sivulla on kuva vuoden takaa, onhan se siihen nähden rehevöitynyt reippaasti, ja koreilee kärhöllä, kuten silloin suunnittelin.
Peikonpähkinä teki tusinan verran pähkinöitä. Vaatiiko ne kylmäkäsittelyä vai voiko koittaa sisällä idättää?
Peikonpähkinäpensas, Corylus avellana ‘Contorta’
on pähkinäpensaan (Corylus avellana) lajike.
Peikonpähkinä on puutarhan erikoisuus korkkiruuvimaisesti kiertyvine oksineen, korkeus 1 m. Pensas on erityisen veistoksellinen lehdettömänä aikana, jolloin paljas oksisto pääsee oikeuksiinsa.
Sen tummanvihreät lehdet ovat karkeapintaisia ja ruttuisia. Pitkät hedenorkot ovat hyvin koristeelliset keväisin. Kukinta on luonnonlajia hieman myöhäisempi. Kovina talvina kukka-aiheet saattavat paleltua, jolloin kukinta jää väliin.
Käyttö yksittäispensaana puutarhan suojaisimmalla paikalla. Voidaan kasvattaa myös suuressa astiassa, talvetus kellarissa tms. viileässä paikassa.
Kasvupaikka lämmin, aurinko / puolivarjo ja suojainen. Ravinteikas ja kalkkiperäinen maa.
Vyöhyke: I (II)
Vinkki: Juuristoalue kannattaa suojata maan routaannuttua esim. talvisuojaturpeella tai kuivilla lehdillä. Pysyvien pakkasten alettua pensaan voi suojata kiertämällä sen ympärille pakkaspeitteen. Ruukkuun istutetun peikonpähkinän voi talvettaa kellarissa, viileässä varastossa tms. Keväisin pensaasta poistetaan pääasiassa vain paleltuneita ja vaurioituneita oksia. Poista myös pystykasvuiset, suorat ns. “villiversot”, jotka kasvavat maanpinnan rajasta, sillä ne ovat tavallista pähkinäpensasta, jonka perusrunkoon peikonpähkinä on vartettu.
On hyvä katsoa, etteivät nurmikkoheinät pääse villiytymään taimen juurelle. Kasvuun lähtöä voidaan auttaa siten, että taimen tyvelle istutetaan alkuvuosina yksi- tai monivuotisia kasveja maanpeitteeksi. Kun niitä kastellaan ja lannoitetaan, saa pensaan taimikin samalla ravinteita ja kosteutta.
