Nenäkannu on loistava - huuhtelee nenästä töhnät pois, ja kun ei ole mitään mitä valuu kurkkuun niin ei sitten yskitäkään niin.
Vieläkin naurattaa taannoinen Temskukan oikosulkusuola - anteeksi, on varmaan tuntunut pahalle, mutta se oikosulun haju oli terminä niin kuvaava!
Olen itse käyttänyt Meiran hienokiteistä merisuolaa, on sinisessä paketissa.
Yksi juttu vielä, löytyykö sarvikuono apteekista tai luontaistuotekaupoista tai pitääkö se tilata tuolta linkin kautta.
Luulisi että heillä on jälleenmyyjiä, mutta niitä en löydä.
Kiitos jälleen.
Minä pelkään kahta asiaa, korkeita paikkoja ja sitä, että joku ihminen ympärillä sekoaa ja satuttaa muita.
Korkeat paikat kammottavat, erityisesti kaikenlaiset "reunat". Tulee tunne, että justiinsa horjahtaa ja putoaa. Alkaa huimata ja menee polvet veltoiksi. Televisiostakin katsottuna kohtaukset korkeiden talojen katoilta pistävät pyörryttämään ja mahanpohjassa vihloo ilkeästi. Kipuraja on esim. kirkon parvi, kerrostalon toisen kerroksen parveke ja tikkaiden liitoskohta.
Se taas oikeasti pelottaa, etenkin viime aikojen kaikkien kauheiden uutisten, että joku ihminen lähellä, tuttu tai vieras, ei väliä, yllättäen sekoaa, kerrassaan pimahtaa ja tekee jotain kauheaa. Sitä ei voi pelätä kaiken aikaa, mutta joskus yön pimeinä hetkinä se hiipii mieleen ja pelottaa.
Käärmeitä vaan inhoan, päänahka nousee kananlihalle ja tekee mieli kirkua. Toisaalta ne myös kiehtovat, menneenä kesänä lasten kanssa eläinpuistossa katseltiin yhtäaikaa kauhulla ja ihastuksella turvallisesti terraariossa vilkkaasti liikehtivää käärmettä, niiin hieno ja niin kamala.
Sarvikuonoa löytyy apteekista.
Ihan apteekeista saa ja juuri tuolla Sarvikuono-nimellä, hinta noin 13 euroa. Täytyy koputtaa puuta mutta sen jälkeen kun aloitin sarvikuonon käytön en ole antibioottikuureja tarvinnut…
Niitä on eri värisiä : ) (Sarvikuonoja tai nenäkannuja nimittäin).
Oikeastaan voisi ajatella, että hampaat pitää pestä ja nenäkannulla pestään (vaikkakin harvemmin) sitten nokka ja nokanperä. Molemmat toiminnat estävät kipua ja tulehdusta.
Minä pelkään pimeää, ihan oikeasti. Syynä on yksi ainoa tapahtuma varhaislapsuudessa, kun minut pantiin pimeään komeroon miettimään olenko ollut tuhma vai en. Se riitti. Pystyn toki kulkemaan pimeässä mutta epämiellyttävältä se kuitenkin tuntuu.
Nonniin, nyt on meidän neidillä sarvikuono.
Ensimmäisessä kokeilussa ei minkäänlaisia ongelmia.
Toivottavasti tästä on pitkän päälle apua hänelle.
Pelkäänköhän minä sarvikuonoja, kun tässä ketjussa pitäisi pelätä jotain. Luonnossa varmaan mutta ei sentään tätä punaista torvea.
Belgin taivaalle on kerääntynyt jo vähän aikaa hyvin mustia pilviä, synkkiä, pahoja. Eräs elämäni kammottavimmista ja syvimmistä peloista uhkaa toteutua, enkä todennäköisesti voi estää asiaa mitenkään. Uskomatonta on sairaan ihmisen kostonhimo…
No hui, belgi! 8(
PUUUUUUUUUH - roppakaupalla pillisipulivoimaa puhaltamaan mustia pilviä pois. Ja voimahali vielä päälle!!!
No hui, juuri kun kaikki oli niin hyvin! Toivottavasti asiat kuitenkin ratkeavat onnellisesti - pidän peukkuja sen puolesta! Olet ajatuksissani!
Samoin täältäkin. Ei lasketa nyt mitään teidän onnea pilaamaan.
Peukut pystyssä ja puhalluksia myös täältä, paha pois!
Phui paha petäjään, takakautta lähettäjälle!
Pirunmieli hiljaiseksi, juonet solmuhun sidota!
Minäpä muuten löysin jännän sivun. Minua vaivaa pagofobia keväisin, kun vien taimet ulos. Ja kesäkukat.
Kiitos teille, olo vain on kun elokuvan “Usva” henkilöillä, kun usva liikkui talon ympärillä, se usva ei ollut normaalia, vaan sisälsi epätodellisen pahan. Olo on aina parempi kun mies on kotona, yksin ollessa maailma meinaa kaatua päälleni. Minä selviän tapahtui mitä tahansa, enää ei yksikään ihminen minua tuhoa.
Öh - just toissailtana mietin sitä Carpenterin ohjaamaa “Usva” leffaa… puhutko belgi samasta, sen tapahtumapaikka oli siellä rannikolla. Muistaakseni… siitähän on jo kamalan kauan aikaa kun se tehtiin, mutta senverran teki vaikutuksen että usvan nousu aina tuo sen mieleen. Se siitä, tuli vaan mieleen.
Jakselehan, ehkä asiat ei kuitenkaan ole niin pahoja kuin miltä tuntuvat. Ainakin niillä on taipumus järjestyä - ennemmin tai myöhemmin. Sen muistaminen antaa hyvän pohjan ponnistaa eteenpäin.
Juuri sitä ikivanhaa leffaa mietin, sitä tunnelmaa.
Minä pelkään “pimeää” vettä. Se on inhottavaa, jos ei näe mitä pinnan alla lymyää. Veneessä tai kanootissa en pelkää, mutta uiminen tuntemattomassa vedessä on ahdistavaa. On kamala tunne, kun jokin vedessä kasvava kasvi koskettaa jalkaa, ja itse ei sitä näe. Puhumattakkaan jos jalka hipaisee limaista uppotukkia, tai astuu vahingossa mutapohjaan, jolloin jalka uppoaa polveen asti mutaan…
Myös isot toukat ja isot kastemadot on iljettäviä, ja ne pitkäkoipiset arvaamattomasti lentävät sääsket on kamalia. niin ja jotkut isot lentävät surisevat koppakuoriaiset, kun niistäkään ei tiedä mihin ne lentävät, vaikka päin naamaa. hyi että!
Korkeita paikkoja en niinkään pelkää, paitsi jos jalkojen alla on läpinäkyvä lattia. Kerrankin kiivettiin johonkin muutenkin huteran oloiseen näköalatorniin, ja ne oli semmoset lankkuportaat missä oli rakoja, mistä näki alas! kamalaa! Yllättävästi se pistää olon turvattomaksi, kun näkee alas…
Minä kammoksun käärmeitä enkä tykkää edes kastemadoista kun ei niillä ole jalkoja. Just ja just pystyn hanskat kädessä keräämään onkimatoja, sen eteen olen tehnyt töitä.
Korkeat paikat on hankalia; tikkaille jähmetyn enkä pääse ylemmäs. Alas tulen kyllä… Lähellekään mitään reunaa en voi mennä kun huippaa. Jostain syystä en kuitenkaan koe tätä peloksi, se on vaan jotain mihin en pysty.
Belgi, meillä on pahat pantu saunan pesään. Siis ensin paperille ja sitten tuleen. Kellä helpottaa mikäkin konsti. Tsemppiä!
Minä pelkään hiiriä aivan järjettömästi ja silmittömästi, jo rapina seinän välissä saa sydämen hakkaamaan ja hien virtaamaan… Puistattaa ajatellakin, yääh! Linnut kuuluu myös pelkolistalle kun ne räpistelee ja leyhyttelee mihin sattuu, varsinki kaupunkilaislinnut -pulut, naakat yms. Kaveri päätti kerran että hän näyttää että linnut on ihan jees ja vei mut sorsia syöttään leivänmuruilla -lopputulos oli se että kaikki muutki linnut syöksy sinne meijän keskelle ja mä juoksin kädet naamalla niin kauas ko jaksoin ja huusin ko syötävä… Ja tää tapahtu kaupungin keskustassa =D Kaveri usko kyllä viimein että pelkään tosissani 
Joskus pelkäsin rautakauppoja mutta sittemmin oon päässy irti siitä ja nykyään käyn jopa ilman varsinaista asiaa siellä katselemassa. Mutta kodinkoneliikkeitä pelkään edelleen.