milloin voin siirtää koristepensaan? lajista ei ole tietoa..
Paras aika olisi keväällä, kun routa on maasta sulanut, eivätkä silmut ole vielä auenneet. Kesälläkin voi siirtoja tehdä, mutta pensas voi ottaa siitä herkemmin nokkiinsa. Pensas pitäisi saada ylös mahdollisimman suuren multapaakun kanssa, jotta juuret eivät vahingoittuisi kovin paljon. Antakaa pensaalle ennen ja jälkeen siirron runsaasti vettä. Se auttaa toipumisessa. Kyseisen pensaan tunnistaminen olisi tietysti avuksi tarkempiin ohjeisiin.
Profiilirno: 134835 - mene Oma profiili -> ja laita itsellesi nimimerkki, jotta löydät viestisi ja sinua voidaan puhutella nimellä.
Siirsin palstan Yleistä asiaa -kansion perään, koska suoraan Pensaat -otsikon perässä olevat viestit eivät näy Viestipuussa.
Siinä hajotuksen yhteydessä varmaan on juuria niin paljon katkeillut, että kannattaisi leikata ne nyt tänä keväänä jo. Ei niin kirpaise sitten ensi keväänä.
Jotain virpiangervolajia olen juuri tässä itse siirrellyt. Minulla ei ole niistä kunnon kuvia ja siksi koostan sekalaisia kuvia, missä vähäsen niitä näkyy
Pikkukuvassa kesäasua hoidetummasta kohdasta ja isommassa näkyy, että on leikkaamisen sekä siirtelyn varaa kyllä tuossa kuusen vieressä!
Hyökkää kimppuun vaan. Angervot on maailman helpompaa sakkia.
Viime syksynä istutin virpiangervoa ja norjanangervoa. Jänikset kävivät sitten talvella syömässä virpiangervot ihan maata myöten matalaksi ja norjanangervoaitakin on puolet matalampi kuin oli syksyllä. Voinko nyt tehdä jotain (esim. lannoittaa) että nopeammin saisin ne kasvamaan takaisin ennalleen?
Ja jos voi lannoittaa, millä lannoitan?
Eli minä veisin tuon kuusen huitsinnevadaan kuin myös angervon. Angervon ehkä vähän kauemmas.
Apua, pakko selittää: eikö angervot ole vähän kuivakan paikan kasveja (siis nämä Pensasangervot) ja toisaalta kuuset taas paremminikin vähän tuoreemman paikan puita?
Meidän pihassa oli vanhoja idänvirpiangervoja vähän joka paikassa. Olen siirtänyt niitä isoina puskina, pieninä palasina, keväällä, syksyllä ja kuumimmilla helteillä, samaa puskaa useana vuonna peräkkäin, unohtanut välillä juurakkoja kuivumaan ja siirtänyt pensaita sekä varjoisiin että aurinkoisiin, kuiviin taikka kosteampiin paikkoihin - enkä vielä yhtä ainutta ole hengiltä saanut ! Olen myös leikannut niitä, joskus keväällä ja useammin kukinnan jälkeen - välillä juuria myöten ja välillä vaan pisimmät oksat - kaiken se kestää ja vain kaunistuu.
Että ainakin idänvirpiangervolle voi tehdä mitä vaan ja kasvattaa missä vaan 
Minulla on samaa historiaa virpiangervoilla, kuin Heemallakin
Rissa, en minä kuusta minnekään tuosta vie, vaan menen konttaamaan vielä lisää tuota pensasta kapeammaksi. Tuo kohta on kesäasussa ihan kiva ja pensaan alla on aina pikkulintuja piilossa
Hurraa, olipa mukavaa lukea virpiangervon siirtokestävyydestä. Meillä on projektitontilla iso virpiangervokasvusto aivan väärässä paikassa ja olen toivoskellut, että sen saa talteen parempaan paikkaan. Onneksi näin on. Itsellä on sama kokemus norjanangervoista, aivan kuolleeksi kuntturaksi kuivanut, muovipussiin päiväkausiksi unohtunut juurakko teki uutta kasvua jo samana kesänä. Norjanangervojakin projektitontila löytyy, taatusti jaettavaksi asti ja osa joutunee kaatopaikallekin, mutta katsotaan sitä sitten. Virpiangervo kuuluu suosikkeihini, miehen ei, mutta ilmainen iso kasvusto varmaan hänellekin kelpaa. Norjanangervokin on ihan ok mutta sitä on kyllä liikaa jo.
Muita pensaita, todennäköisesti kaikki väärässä paikassa (!! ei luulisi että mahdollista, mutta kun käyttöön tulee vain osa tontista niin kaikki kulkuväylät muuttuvat) on joku jasmike, syreenejä, punapaju(??, ainakin versot ovat selvästi punertavat, oikein kaunis aidanpätkänä), ruusuja ja happomarjaa. Niin ja terijoensalava, se ei välttämättä suosikkeihini kuulu mutta jos on tuollaisena puuna siirrettävissä niin varmaan sille paikka löytyy tai keksitään.
Miten jasmike, syreenit ja happomarjat suhtautuu siirtoon ja alasleikkaukseen? Pajupensaat ja ruusut ei varmaan ole ongelmallisia. Suurin osa on isoja ja asettuneita, osa syreeneistä vain vajaa parimetrisiä ja laihempia, osa tosi isoja. Jasmike taitaa olla suunnilleen minun kokoiseni myös.
Kaikkea ei varmaankaan voi säästää vaikka mitä tekisi, mutta tietysti toivoisi että kun puutarhatontin ostaa niin saisi siitä hyvän lähdön tontin istutuksille. Kuvittelen, että kaikki siirrettävät pensaat on leikattava alas, mutta kai ne lähtee isosta juurakosta sitten nopeammin kuitenkin kasvuun kuin pikkutaimesta. Vai voiko joillain lajeilla oksaston / osan siitä jättää pitkäksi? Entä onko muita neuvoja? Tontille tulee joka tapauksessa kaivuri, joten siirtoa kannattaa yrittää ja hävittää mahdollisesti liikaa suuttuvat juurakot vasta myöhemmin. Mikä aika vuodesta olisi parasta pensaiden siirron kannalta?
No tää nyt sitten tänään vetäisi sekä marja-aroniat (jotka siis eivät olleet niitä tuhkapensaita ) että keltakirjokanukoista suurimman osan reippain elkein ylös savimaasta ja istutti pensaat uudestaan. Lähtötilanne oli se, että aroniat (3 kpl) kärsivät surkean näköisinä puristuksissa aidan ja omenapuun välissä, selkeästi ilman rakkautta ja substralia eläneinä. Niiden oikealla puolella rivissä kasvoi 5 nuorehkoa kanukkaa. Päätin, että nämä minä tällään vuorottelemaan aidanvierusta pitkin, maksoi mitä maksoi. Niinpä kaivoin vuorotellen aroniapuskaa (jotka olin kaikki leikannut 20 sentin tikuiksi) ja kanukkaa ylös ja tein kunnon kuopat kaikille uudelleen istutusta varten. Hakkasin savimaata kaikin keinoin ja sain kuin sainkin vajaa puolimetriset kuopat aikaiseksi. Sinne heittelin sekaisin kompostia ja mustaamultaa ja kastelin niin maan perusteellisesti. Sitten kasvit kuoppaan, lisää multaa ja vettä, ja komia rivi tuli.
Toivottavasti komeus säilyy ensi vuoteen hengissä; puskat saattavat näyttää ihan vinkeiltä aidanteena vuorotellen kasvamassa. Toivotaan niille pitkää ikää ja komeaa kasvua, jotta saan nniistä naapurin puolelle kunnon näkösuojat...
Työn ekstrabonuksena tuli palaneet olkapäät ja rinta (Tuusulassa on HELLE) ja ihan älyttömän hyvä mieli. Valkokaulustyöläinen ei tänään enempää jaksanut ja multakin loppui kesken, mutta huomenna pihaprojekti jatkuu: kaivan vielä yhden aronian ylös nykyisestä paikastaan paikasta a ja liitän sen edellisen armeijan hännänhuipuksi, ja siirtelen pari keijuangervoa paikasta a paikkaan b. Sen jälkeen paikka a on kvittenin siirtoa vaille valmis muuttumaan täydelliseksi vadelmaviljelmäksi (joita siinä jo ansiokkaasti kasvaakin).
Paikka a on siis aiempien asukkaiden jäljiltä ollut oikea kasvien kaatopaikka: siinä kasvaa tai on kasvanut suloisessa sekamelskassa vattua, kvitteni, aronioita, sekä tavallista että tummaa keijuangervoa, värililjoja, piiskuja (taitaa olla sekä kanadaa että tarhaako se oli se toinen), ja joku iso pensasangervokin työntelee oksiaan kvittenin lomasta. Ja tietysti vuohenputkea, voikukkaa, ohdaketta, ym. Se on siis Rojekti isolla ärrällä.
Kuten koko muukin piha. Seuraavaksi pitäisi siirrellä virpiangervoa, pihajasmikkeita, syreeneitä, kilsepensas... jotka kaikki ovat ihan "aikuisia". Ja perustaa se potager, johon ideoita olen saanut keittiöpuutarhaketjusta todella kiitettävästi. Haastetta siis on tuleviksikin kesiksi!
Toivottavasti intopii jaksat suihkutella siirretyille pensaille kostuketta. Helteellä siirtojen onnistuminen on perin työteliästä ja hankalaa. Kovimmassa porotuksessa olevia voisit suojata jopa vanhoilla lakanoillakin, jos maisema ei ole kovin julkinen
Lorottelen, lorottelen, kaksi kertaa päivässä: ensimmäisenä aamulla (jolloin auri ei vielä kuumota ja haihduta vesiä taivaan tuuliin) ja kutakuinkin näillä main illalla (kohta menossa pihalle). Onneksi olen kesälomalla; on aikaa vahtia ja kastella.
Tarkimpana saan olla, etten samalla tule ruiskutelleeksi kummitytön ja veljensä katuliiduilla pihaamme taitelemaa kaupunkia kukkamyymälöineen ja poliisilaitoksineen (pikkuveli vähän hurjasteli lelumopolla ja kummityttö halusi rallimopon vankilaan; poliisilaitoshan sitä oli piirrettävä).
Yksi juurtumista nopeuttava tekijä olisi, työntää putki juuristoon ja kastella juuria sitä kautta. onnistuu kokeiltu on.
tuo Ukonkellon mainitsema putkikastelu on hyvä keino saada kasvit juurtumaan ja saamaan vesi oikiaan osoitteeseen. Meillä on jokaisen uuden puskan juurella salaojaputken pätkä 30-50cm ja vesi kaadetaan siihen, hyvin toimii. Olemme kokeilleet samaa kukkapenkeissä ja todettu hyväksi. Keskelle penkkiä asennetaan iso muovinen kukkaruukku johon on tehty alaosaan reikiä salaojaputkille. Putkia ruukusta joka suuntaan ja peittää mullalla. siihen päälle vain kukkia istuttamaan. ruukun voi maisemoida pikkukivillä. Toimii, vaikka aluksi joutuu kastelemaan myös pintamultaa.
Hoyabella, pakko kysyä että miten istutitte sitten seuraavalla kerralla??
Savimaan asukkeja ollaan täälläkin, ja juuri noin on istutettu pitkä saskatoon-rivistö... Ekasta talvesta selvisivät hyvin, mutta kenpä tietää tulevasta...
Olen vähän sitä mieltä, että savimaahan ei kannat kaivaa "ohjeiden mukaista" isoa kuoppaa ja täyttää sitä sitten hyvällä mullalla. Siitä tulee väkisinkin allas.
Itse olen omilla pikku kätösillä kaivanut just juuripaakun mentäviä koloja savimaahan, ja tökännyt pensaat koloihin. Juurille katetta ja lierot ovat saaneet hoitaa maanparannuksen. Tällä menetelmällä olen istuttanut angervoja, syreeneitä, herukoita, tammen (!), vaahteran, marjatuomipihlajia, aronian...
Muutamalle arvopensaalle olen sekoittanut saveen hieman hiekkaa ja kompostia, ja laittanut kohoistutuksen. Näidenkään kohdalla en ole vienyt savimaata pois. (Omput, syyshortensia).
Minulla on semmoinen teoria, että kun pieni taimi tottuu savimaahan, se jaksaa siinä kasvaa isonakin 
Niin, ja kaikki pensaat ovat pysyneet elossa...
Meillä kasvaa vadelmat savimaassa , kaivoin 80cm syvän montun pohjalle kiviä, ruukunpalasia Niiden päälle vähän moreenia ja sitten multaa. ja hyvin voivat. Olleet siinä noin 10 vuotta.