Ei ollut aiemmin tästä asiasta otsaketta, ainakaan en löytänyt. Siirrän tähän alle asiaa koskevaa keskustelua.
Kelasin pitkälle tätä hakusanana orapihlaja-aita ja varsinkin sen leikkausta, suurin osa oli vanhalla puolella.
Koska olen monessa asiassa toisinajattelija eli teen usein vastoin yleisiä ohjeita kysyn aidan leikkauksesta. Olin Messuhallissa näyttelyssä ja seurasin asiantuntijan esitystä leikkaamisesta ja olin joissain asioissa erimieltä.Pensasaidan leikkausta esittävässä piirroksessa aidan sivu oli kalteva ja se päättyi tasakattoon. Itse olen leikannut jos on annettu niin tehdä aidan harjakattoon jolloin leikkaaminen on paljon nopeampaa ja ergonomisesti järkevämpää varsinkin jos aita on istutettu yleisen tavan mukaan ojanpenkalle tai rinteeseen. Tasakattoon leikkaaminen on raskasta, pitää saada koneen terä tai sakset vaakasuoraan.
En ole Suomessa nänyt yhtään tällaista pensasaitaa ja kysyn onko kukaan muukaan?
Skannerini ei nyt toimi joten en saa kuvaa, se on ainakin Puutarhaliiton julkaisuissa piirroksena ja netistä sama malli löytyy hakusanalla Hedgetrimming tai trimming opf hedges.
Mielestäni kaltevan sivun hahmottaminen ei ole helppoa, ulkomaiden kuvissa leikatessa on usein apuna ohjausnarut tai laudat, hyvää jälkeä tietysti saadaan ajan kanssa.
Mielestäni on hassua jos puutarha-alan järjestöt opastavat leikkaamaan tavalla jota ei meillä yleisesti käytetä.
Ihan ekaksi tulee mieleen vain joskos asiaa ois yleisön taholta kyselty?
Muiden maiden matkiminen kun on aina jossainmäärin muotia ja siten ehkä tuo leikkaustapakin?
Tuo siis ihan villinä veikkauksena.
Suomessahan on perinteisesti suosittu leikkaustyyliä, jossa latva on kapeampi ymmärtääkseni ihan siksi että talvituhot raskaan lumikuorman muodossa olisivat pienemmät. Tuommoiseen tasakattoiseen malliin kun pahimmillaan jää hurjat lumikinokset päälle painamaan…
Ois jännä tosiaan kuulla mistä moinen esitys on lähtenyt.
Kiitos keskustelun avauksesta, mausteinen.Tarkoitatko kapeammalla latvalla suosittelemaani harjakattoa joka on nopeampi ja ergonomisesti helpompi leikata. Siitä lumi tulee helpommin alas mutta etu on ennenkaikkea siinä että aidan toisen puolen leikkaaminen onnistuu vaikka aita olisi istutettu lähelle ojaa tai rinteen taitteeseen.
Tilanne meillä on kuitenkin se että moni palauttaa aidan mallin entiselleen, olisiko syynä se että tasakatto on vallitseva malli.
Mutta eniten kuitenkin odotan tietoja siitä onko kukaan nähnyt kysymääni vinoseinäistä pensasaitaa.
Tarkoitatko nimenomaan orapihlaja-aitaa?
Tuolla tapaahan ne on käsittääkseni ohjeistettu leikkamaan jo vuosia, ainakin mun näkemät ohjeet on kaikki silleen. Eli “tasakatto” ja siitä levenee aidan alapäätä kohden. Eli muuten kuten kuusiaita, mutta yläreuna on tasainen, eikä suippo tai “harjakatto”.
Kai sitä pitää seuraavalla kertaa ohikulkeissaan oikein katsoa minkämallisia ne on.
Minä kyllä luulen, että monilla on se ongelmana, että ei ole taitoa leikata. Meidänkin kujallamme on jos jonkinmoista pensasaitaa, enemmän tai vähemmän kaltevasti leikattua ja milloin mitenkin.
Näitä mainitsemallasi tavalla leikattuja aitoja on varmasti pilvin pimein, vaan eipä ole tullut kiinnitettyä huomiota niihin sen enempää, koska ei ole niin suurta intressiä kuin sinulla.
Olen enemmänkin kiinnittänyt huomioni leikattuihin kuusiaitoihin, joissa on käynyt ihan samoin, eli leikattu kaltevaksi ja tasakattoiseksi. Ja milloin mitenkin. Itse olen yrittänyt saada siitä loivasti ylös kapenevaa, vaikka se onkin aika vaikeaa, varsinkin, jos aita on kovin korkea.
Näin on ja yleensä orapihlaja-aitaa olen leikannut asiakkailta.Kerros- ja rivitalot olivat aktiiviaikana pääasiakkaita.
Pihlajatiellä Meilahdessa aitoja oli paljon, yksi oli aivan liian leveä ja korkea, sitä olivat leikanneet läheisen huoltoyhtiön pojat, sen kavensin ja madalsin harjakattoiseksi.Sitten kuulin että taloyhtiön eläkemuijat eivät siitä tykänneet ja huoltoyhtiö leikkasi taas muutaman vuoden eli siitä tuli melko pian entisenlainen, jättivät aitaan liian paljon uudelle kasvulle pituutta.
Sitten soitti isännöitsijä ja pyysi leikkaamaan takaisin hyvänssä pitämääni malliin. Olin silloin jo lopettelemassa raskaita töitä ja vahingoniloa tuntien kieltäydyin leikkaamasta.
Lauttasaaressa oli mahdottoman leveä ja korkeus hiukan yli 2 metriä orapihlaja-aita.Huoltomies kieltäytyi sitä enää leikkaamasta ja madalsin ja kavensin sitä, oli kova työ ja piikkistä jätettä paljon.
Sen jälkeen huoltomies leikkasi sitä ja oli tyytyväinen.
Juu, tarkoitin.
Yhdyn myös memulin ajatukseen siitä, että suuri osa leikkaa miten sattuu onnistumaan, eikä välttämättä tiedä paremmasta tai osaa enempää.
Orapihlajaa rupesin oikein ajattelemaan että millaisina niitä näkee, niin pääosin täälläpäin ainakin semmoisina tasapaksuina eli selvästi vedetään jollain linja ja sitten leikataan sivulta ja päältä vaan mahdolisimman tasaisesti niiden linjojen mukaan.
Itse en ole tehnyt havaintoa että mainitsemallasi ulospäin vinolla tasakattomallilla olisi paljonkaan leikattu ja uskon sen tosiaan johtuvan siitä että se on oikeasti aikamoista taitoa vaativaa saada moinen muoto aikaan.
Pakko kertoa myös esimerkki omasta pihasta.
Olemme muuttaneet taloomme reilu vuosi sitten.
Pihassa on vielä kahdella reunalla orapihlaja-aidan jäänne.
Pihaa on kuulemma reilu 30v sitten ympäröinyt miehen mittainen tiheä orapihlaja. Joku sitten on sitä hiukan muistanut leikatakin-ainakin ehkä kerran. Sitten voimat meni ja seuraavat asukkaat eivät ole koskeneet pitkällä tikullakaan yhteen sivustaan.
Kaksi on leikattu pois ja kaivettu ylös maasta (onneksi) yksi kasvaa pienenä tappina leikkuun jäljiltä. (ymmärsin että se on tehty joitain vuosia sitten) (on vain ihan kitukasvuisia huonon hoidon ja maan vuoksi)
Tuo sivu, johon ei ole koskettu kasvaa enemmän marjapensasta ja vaahteraa kuin orapihlajaa. Olen sitä meidän asumisen aikana vain raivannut. (tosi kivaa puuhaa kun perheessä on neljä pientä lasta ja kaksi nelijalkaista ja se piikkinen jäte on karmeaa)
Isot rungot on aivan lahoja ja tosiaan puran sinne kaikki kiukut potkimalla niitä irti maasta 
Vielä on puolet savottaa jäljellä-muut hommat vain aina menevät tuon edelle-jostain syystä.(esimerkiksi wanhat omenapuut, joita on ihan oikeasti leikattu kolme kertaa 50 vuoden aikana!)
Kun vastaan tulee kivan näköinen puun taimi tai pensas olen ne säilyttänyt ja muuten vain kärrännyt aidan pois.
Mutta siis tyyppiesimerkki ajastaan. Kaikki vain istuttivat orapihlajaa sen kummemmin miettimättä mitä sitten siitä eteenpäin.
Meillä yksi koira juoksi rusakon perään pimeässä nopeammin kuin itse ehdin reagoida (vinttikoira) ja arpi nenänvarressa on ihan pysyvä kun sattui tuo orapihlaja-aita siihen väliin esteeksi. Onneksi ei käynyt pahemmin.
puutarhurin lapsella ei ole kenkiä ja niin edelleen
Meillä on naapurin kanssa yhdellä reunalla orapihlaja-aita. Tosin se näyttäisi olevan meidän puolella. Naapuri ei ole halunnut sitä leikata alas, koska sitten näkee meille (B/ hmm) mutta me taas haluttaisiin poistaa koko aita ja laittaa vaikka lankkuaita väliin jos näkösuojaa tarvitaan. Se piikkiaita on harva, huonokuntoinen, ja noin 2,5 metriä korkea. Kun on kerran jo moisen piikin takia korjautettu uusi kesärengas, nyt halutaan nostaa kaikki ylös, antaa kuivaa auringossa ja polttaa tynnyrissä. Naapurikin on nyt tyhjä, muuttivat kerrostaloon ja talo on myynnissä. Joudutaanko vankilaan jos katkotaan aita maata myöten? Yhden villiksi jätetyn orapihlajan antaisin olla kun se on jo puu ja linnut tykkää olla siinä.
Eikö ketään ole vielä muuttanut sinne naapuriin?
Ja onko aita selvästi teidän puolella? Mun mielestä silloin voitte tehdä mitä haluatte.
Ne on rajalinjaa myöten mitaten noin puoli metriä meidän puolella. Se naapurin talo on myynnissä ja tyhjä.
No meillä on sattumalta samalla lailla, tuo surullisen kuuluisa orapihlaja-aita meidän puolella rajaa.
Tosin sen puolen naapurin kanssa aikanaan on tehty sopimus että tämän talon asukit on istuttaneet aidan ja naapuri sitten leikkaa nurmikon siltä puolelta myös sen osan, joka ei enää ole hänen tonttiaan.
(omasta mielestäni hassu systeemi, koska tämä meidän tonttihan on siten kauttaaltaan pienempi?!) toisaalta just nyt loistava, koska voimme tehdä aidalle mitä lystää-eli kaataa koko roskan.
Toki kysyimme asiaa muodonvuoksi naapurilta, kun halusimme varmistua samalla tuosta ikiaikaisesta sopimuksesta. Myös siksi että aidan rotjake kuitenkin on jonkinverran näkösuoja vaikka kauhea onkin.
Ymmärtääkseni saisitte tehdä aidalle mitä lystää, jos se kerran on teidän puolella.
Jos haluatte tilalle lauta-aidan tms kannattaa asia sopia uusien naapureiden kanssa, että teette ihan rajalle aidan ja kustannatte/teette puoliksi. Siten tulee molemmille mieleinen eikä tarvitse miettiä jälkeenpäin. (+rakennettu aita voi vaatia jotain lupia kunnasta riippuen)
Niin minäkin sen näkisin, pois vaan jollei pelastusta ole… Pakko silti sanoa että orapihlaja on kuitenkin yksi elinvoimaisimmista aitapensaista, oikeassa paikassa ja kunnolla hoidettuna jopa hieno.
Tyngät on syytä käsitellä glyfosaatilla, jotta versominen loppuu. Uuden naapurin kanssa voi sitten sopia, minkälainen aita tehdään ja silloin sen saa tehdä rajalle niin, että kumpikin huolehtii sitten oman puolensa maalin kunnosta.
Hania, olet kyllä ihan oikeassa. On ilo silmälle nähdä kauniisti hoidettu ja leikattu Orapihlaja-aita. No tietty mikä vaan aita on hieno hoidettuna, mutta tuo op osuu aina silmään kun ne useimmiten on ihan risuisia/harvoja/huonostihoidettuja/unohdettuja 
Estääkö glykofosfaatti Sively kantoihin versojenkin kasvun. Sivelläänkö se heti keväällä.?Olen sahannut poikki 40v vanhan ränsistyneen orapihlajaaidan. Urakka on vielä kesken.Olin varautunut pensselöimään ilmaantuvien versojen lehdet.
Palaanpa Arporaatorin alkuperäiseen kysymykseen, en ole minäkään nähnyt harjakatto malliin leikattuja aitoja, pyöreälatvaisia alaspäin leveneviä kylläkin. Mielestäni pyöreäkin on sentään tasalatvaa parempi, ja ihan kaiken kauheuden huippu on ylöspäin levenevä, ylhäältä umpikruunuttunut tasalatva, tietysti tyvistä siis kalju ja metrin heinässä. jostain syystä etenkin siperian hernepensasta näkee näin, johtuu varmaan sen kasvutavastakin.
Kuulostaisi silta, etta harjakattoisella mallilla valttyy silta kruunuuntumiselta. Ylospain kapenevassa mallissa mahdollistetaan myos valon paasy alaoksille, joka vuorostaan edesauttaa tuuheana pysymista. Ehka harjaa voi joissain aidoissa ihan vahan pyoristaa, esteettisista syista.
Meilla oli kadun varressa komea leikattu orapihlaja-aita, yhdesta kohdasta kuollut mutta muuten tuuhea. Otin selvaa kasveista, joita voisi kayttaa leikattuun aitaan orapihlajan sijaan (totaalinen kyllastyminen puhjenneisiin pyorankumeihin). Etsin tervetta ja kaunista kasvia. Olisin halunnut aitalikusterin (enlannkiksi privet), mutta sen selviytymisesta on niin vahan tietoa tai kokemusta taalla meilla. Sita paitsi saatavuus on hankala. Paadyimme sitten koriste-aroniaan, jota leikkaamme ahkerasti jotta siita tulisi tuuhea.
Olen vakuuttunut etta koristearoniastakin saa hyvan leikatun aidan, jonka siistiminen on mukavampaa, kun piikit puuttuvat. Kannustan vaihtamaan orapihlajan toiseen kasviin. Jos aita on omalla puolella, on siihen minustakin paatantavalta, erityisesti jos talo on myynnissa on kyse vain kohteliaisuudesta kysya lupaa. Oman aidan vaihdoimme niin, etta kaivoimme juuret pois koneella, lisasimme uutta multaa ja laitoimme alennusmyynnista ostetut astiataimet maahan. Kasvuunlahto oli komea, syysvari upea ja kesalla kaunis lehdisto. Emme kayttaneet kemikaleja, koska orapihlajaa loytyy viela muilta tontin rajoilta (naapurit haluavat pitaa nakosuojan).
Harjaantuisinpa hyvaksi aidanleikkaajaksi. En vain ole oikein keksinyt, etta missa kuulisin aidanleikkaamisesta. Puutarhamessuiltako?
Olen vakuuttunut siita harjakattomallista, erityisesti jos haluaa korkean aidan. Paatin leikata meidan uutta, nuorta aitaa usein, jotta saisin tiiviin tuloksen. Viime kesana leikkasin kolme kertaa, ja jatin noin 10-15 cm kasvua kun en raatsinut leikata enempaa. Aitalikusteria minusta leikataan kylla viela tiiviimminkin. Olen harjoittelemassa tuijan leikkaamista, haluaisin tehda siistin seinaman taustaksi muille istutuksille. Leikkasin niita vain niin paljon etten yhtaan koskenut puutuneisiin osiin. Saako leikata paista katki niita oksia, joissa kasvaa vihreaa rungosta asti? Elikka haarautuuko ne sen puutuneen oksan vihreat osiat vaikka leikkaisikin oksan puutuneen karjen katki?
Juu haarautuu. Tuijaa voi leikata aika rohkeesti, se on yksi syy niiden suureen suosioon. puutuneet osat yleensä suositellaan jättämään rauhaan, mutta kokemukseni mukaan niitäkin voi leikata, siis ainakin parin, kolmen edellisen vuoden kasvua. Olen joskus leikannu paljon enemmänkin, melkein runkoo myöten, mutta se oli poikkeustilanne. Tosin parissa vuodessa tuija toipui, tuli tosi tuuhea, ei niitä suotta sanota "elämän puiksi".